Ruosteisesta höyryboilerista pitäisi gps-kartan mukaan löytyä kätkö.
Ruosteisesta höyryboilerista pitäisi gps-kartan mukaan löytyä kätkö.

Etsivä löytää, mutta onko mitään järkeä säntäillä paikasta toiseen pakasterasioiden perässä? Todellakin, sanovat Suomen 3000 geokätköilijää.

Vesi pauhaa vanhan puusillan alla Espoossa. Lotinan lisäksi ei kuulu muuta kuin paikalle lentäneen lokin ärtyneitä rääkäisyjä. Ei uskoisi, että ihan vieressä, heinikon, nokkosten ja puiden peittämän mäennyppylän takana kulkee moottoritien poistumisramppi.

Ossi Väänänen, 29, ottaa sillan tikkuisesta kaiteesta kiinni, heilauttaa itsensä alas kivikkoon ja häviää sillan alle. Hän kopeloi rakenteita ja vilkaisee välillä kännykkänsä GPS-karttaa. Vesi virtaa aivan kenkien vierestä.

Pian Ossi on taas ylhäällä ja heiluttelee sinikantista muovirasiaa. Hän avaa kannen ja ottaa esiin kokoon taitetun paperiliuskan ja lyijykynän. Ossi rustaa lappuun päivämäärän ja oman nimimerkkinsä. Hän on löytänyt taas uuden geokätkön. Mies ei kuitenkaan tuulettele saavutusta mitenkään. Tämä oli kuulemma helppo kätkö.

Sitä paitsi illan päätarkoitus on etsiä ihan toinen kätkö. Silta vain sattui olemaan matkan varrella.

Pääkaupunkiseudulla on parituhatta kätköä ja koko maassa noin 7000. Ossi on löytänyt niistä parisataa. Hän aloitti harrastuksen viime syksynä ja viettää etsintäpuuhissa pari iltaa viikossa. Vuoden alussa hän perusti kavereidensa kanssa Otaniemen Stalkkaajat -ryhmän, joka kerää harrastajia yhteen.

Geokätköilijät saavat usein selittää, miksi he etsivät rasioita, joissa ei ole mitään aarteita. Joissakin kätköissä tosin on pinssejä, hihamerkkejä tai käyntikortteja, mutta ei niilläkään pääse rikastumaan.

– Siisteintä on löytäminen. Kun etsimisen päätteeksi löytää kätkön, on ratkaissut ongelman. Fiilis on mahtava. Minua kiinnostaa myös tekniikka. Olen itse luonut kännykkäsoftan, jonka avulla etsin kätköjä, Ossi sanoo.

Purkki majavan haudassa

Puolen kilometrin päässä siltakätköltä jököttää vanha ruosteinen höyryboileri.

– Osa kätköistä on ilmeisiä, kuten tämä. Kun kävelee paikalle, tietää heti, että totta kai kätkö on tehty tuohon hirveään loukkoon tai vaikka korkean maston puoliväliin. Ilmeisissä kätköissä varsinainen tehtävä on päästä vaikeaan paikkaan hakemaan laatikko, Ossi sanoo ja vilkuilee höyryboilerin pientä aukkoa, josta voi ahtautua sisälle.

Vilkaisu sisään kertoo, että nyt on tosipaikka kyseessä. Pohjalla lojuu hujan hajan jätesäkkejä, ruuantähteitä jostain viime kesältä, öljyä ja kuollut kanadanmajava.

Ossi kaivaa K-kaupan muovipussista mekaanikon haalarin, kumisaappaat ja kirpparilta löytyneen neuvostoliittolaisen kaasunaamarin. Ne päällään hän hivuttautuu pimeään tankkiin. Vähään aikaan ei kuulu mitään. Tosin, vaikka hän kuinka huutaisi yök tai apua, ei se mihinkään kuuluisi kaasunaamarin takaa.

Muutaman minuutin kuluttua Ossi heiluttaa boilerin aukossa filmipurkkikätköä.

– Sisällä näytti siltä, että oli ihan hyvä, kun oli kaasunaamari päässä, hän kommentoi hymyillen.

Geosilmän voimalla

172 metrin päässä boilerilta on vielä yksi kätkö. Sinne siis.

Kätkö on GPS:n mukaan kallion päällä pyörätien vieressä. Ossi kiipeää kalliolle ja alkaa vilkuilla ympärilleen. Mäntyjä, kiviä, heiniä. Hän työntää yhtä puolen metrin korkuista kiveä kädellään. Ei liiku.

– Tässä hommassa oppii nopeasti lukemaan merkkejä mahdollisista kätköistä. Jos kiveä on selvästi liikutettu tai sammal on kulunut jostain, kätkö on todennäköisesti siellä. Harrastajien kesken sitä kutsutaan geosilmäksi.
Täällä ei kuitenkaan mikään näytä ilmeiseltä paikalta. Ossi ei hermostu. On ihan tavallista, ettei kätköä löydä ja paikalle pitää palata uudella energialla joku toinen päivä. Esimerkiksi rakennusten seiniin ja rakenteisiin piilotettuja kätköjä on vaikea löytää.

Kymmenen minuutin päästä Ossin geosilmä osoittaa voimansa. Pakasterasia löytyy kiven alta.

Kotimatkalla auton etuosassa törröttävän kännykän GPS-kartalla näkyy punaisia pallukoita. Ne kertovat kätköjen sijainnit. Tuolla moottoritien varrella olevassa risukossa on näköjään kätkö. Ja tuolla huonekalukaupan parkkipaikalla. Osa punaisista pallukoista on rinkuloitu. Ne ovat merkkinä kätköistä, jotka Ossi on jo löytänyt. Tänään rinkuloita tuli kolme lisää.

MIKÄ GEOKÄTKÖILY:

Geokätköilijät etsivät maastoon piilotettuja rasioita eli kätköjä GPS-paikannuslaitteen avulla. Kätkön ehnyt laittaa muille harrastajille tiedon sijainnista internetsivulle www.geocache.fi. Kätkörasioissa on sisällä kynä ja lokikirja, johon käynti merkataan sekä geokätkötiedote, jossa kerrotaan
harrastuksesta. Geokätköilijöitä on Suomessa lähes 3000.

Chamath Palihapitiyan mukaan Facebookin luojat eivät ymmärtäneet, millainen Facebookista tulisi – ja nyt kaduttaa. 

Facebookin varhaisiin johtajiin kuuluva Chamath Palihapitiya varoittaa ihmisiä sosiaalisesta mediasta. Aiheesta uutisoi Suomessa Kauppalehti.

Palihapitiya puhui marraskuussa maineikkaassa Stanfordin yliopistossa siitä, miten rahalla voi muuttaa maailmaa, ja kertoi samalla katuvansa sitä, millaisen monsterin Facebookin tekijät loivat. 

– Luulen, että jossakin syvällä, syvällä mielemme sopukoissa tavallaan tiesimme, jotakin pahaa voisi sattua, Pahilipityia sanoo videoidussa Stanfordin-puheessaan.

Palihapitiya kuitenkin sanoo, etteivät Facebookin luojat ymmärtäneet, millainen Facebookista tulisi. Nykyinen somejättiläinen repii Palihapitiyan mielestä sosiaalisia kudelmiamme kappaleiksi. 

– Ollaan siinä pisteessä, että tarvitaan kunnon tauko joistakin näistä työkaluista ja asioista, joihin tukeudutte. Lyhytaikaiset, dopamiinivetoiset palautekoukut, jotka olemme luoneet, tuhoavat yhteiskunnan toimintaa.

Somettomuus luo jännitteitä

Palihipitiya luettelee sosiaalisen median vaikutuksia yhteiskuntaan: Kunnioittavaa ja ymmärryksen lisääntymiseen tähtäävä keskustelu on vähissä, samoin yhteistyötaidot. Harhaanjohtavat tiedot ja valetotuudet sen sijaan kukoistavat. 

Hän suositteleekin, että sosiaaliseen mediaan pidettäisiin etäisyyttä. Itse hän ei somea käytä, eivätkä käytä hänen lapsensakaan. Hän kertoo selanneensa Facebook-feediään alle kymmenen kertaa viimeisen seitsemän vuoden aikana. 

Palihapitiya ei kuitenkaan elele hiljaiseloa eristäytyneenä vaan on nykyään pääomasijoittaja Piilaaksossa. Miten hän siis pärjää ilman somea?

– Se on luonut valtavasti jännitteitä sosiaalisissa ympyröissäni, hän myöntää.

Palihapitiya kertoo luopuneensa somen käytöstä, koska ei halunnut tulla ”ohjelmoiduksi”. Valitettavat esimerkit eri puolilta maailmaa osoittavat, että ihmisiä voidaan manipuloida sosiaalisessa mediassa. 

The Last Jedissä nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä.

”Taistele sitä orjan asua vastaan!” Näin Carrie Fisher evästi tuoretta Star Wars -näyttelijää Daisy Ridleytä Interview-lehden haastattelussa vuonna 2015. Fisher viittasi elokuvan Jedin paluu kohtaukseen, jossa Hutt Jabba orjuuttaa Fisherin näyttelemän Leian ja pakottaa tämän pukeutumaan pikkupikkubikiniin.

Fisherin neuvosta on otettu vaari. Uudesta Star Wars -trilogiasta ei voi puhua samana päivänä kuin 1970- ja 1980-luvun taiteessa tehdystä alkuperäisestä trilogiasta.

Sukupuoliroolit saivat kyytiä jo J.J. Abramsin vuonna 2015 ohjaamassa uuden trilogian ensimmäisessä osassa The Force Awakens. Huomenna ensi-iltansa saavan kakkososan, The Last Jedin, ohjaajan Rian Johnsonin näkemys on jopa feministisempi. Nyt luutuneita rooleja tuuletetaan puhurilla.

Siinä missä Leia esitettiin Jedin paluussa vastoin Fisherin omaa tahtoa seksiobjektina, uudessa trilogiassa näyttelevän Ridleyn hahmo, jedisoturi Rey, on aktiivinen toimija – sankari niin kuin elokuvan muutkin naiset.

Mutta Fisherkin sai kostonsa – viime hetkellä, sillä hän kuoli viime vuonna ja rooli jäi hänen viimeisekseen. Leiasta on vanhetessaan tullut kapinaa johtava kenraali. Vanhaa naista kunnioittavat nuoret kunditkin. Häntä ei esitetä hömelönä höppänänä, joka kuuluisi jo hautaan, toisin kuin vanhat naishahmot monissa elokuvissa – siis niissä harvoissa, joissa ylipäänsä on hahmoina vanhoja naisia.

Leian uusi hiustyylikin sopii paremmin naiselle kuin hahmon ikoninen kampaus, pikkutyttöjen suosimat lettirinkelit.

Naisten sankaruuttakin enemmän lämmittää se, miten naisiin suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, miten he suhtautuvat toisiinsa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä. He eivät puukota toisiaan selkään, vaan tekevät yhteistyötä. Leian ja hänen vara-amiraalinsa Holdon (Laura Dern) ystävyyssuhdetta kuvataan koskettavasti.

Elokuvan juoni jatkaa siitä, mihin The Force Awakens jäi. Arkkityyppinen hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Ensimmäinen ritarikunta ja Uusi tasavalta ovat edelleen sodassa keskenään.

Kapinaliiton entiset jäsenet ovat muodostaneet Vastarinta-nimisen järjestön, jota johtaa Leia. Vastapuolella taistelee hänen ja Han Solon poika Ben, joka pahan voimille antauduttuaan omaksui nimen Kylo Ren (Adam Driver). Vastarinta on murtumassa, joten Rey yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) apuun.

Star Wars: The Last Jedi

ENSI-ILTA 13.12. ****