Tässäpä ihana, uusi harrastus: kukkiensidonta! Kuva: Shutterstock
Tässäpä ihana, uusi harrastus: kukkiensidonta! Kuva: Shutterstock

Ihmisellä nyt vain kuuluu olla harrastuksia. Ne pitävät virkeänä ja kiireisenä, eivätkä kaveritkaan enää ihmettele. Jos et vielä harrasta mitään, testaa näitä!

Nuotteja en viitsinyt opetella kunnolla, partioleireillä kaipasin sisävessaa ja langan pujottaminen ompelukoneeseen on hermostuttavinta, mitä tiedän.

Syksyllä kuitenkin pitää aloittaa uusi harrastus, koska niin vain kuuluu tehdä. About.com -sivuston mukaan harrastukset vähentävät stressiä. Joku taas voisi stressata siitä, että pitäisi olla jokin harrastus.

Stressinhallinnan asiantuntija Elizabeth  Scottin mukaan kiireestä ahdistunut ihminen saa harrastuksesta myös irtioton. Kivasta lajista voi jopa haalia itselleen uusia sosiaalisia ympyröitä ja mukavaa fiilistä, joka välittyy muillekin elämän osa-alueille.

Ei ole siis mitään syytä olla etsimättä mielekästä harrastusta myös aikuisiällä. Olisiko jokin näistä sopiva sinulle?

Saamen kieli
Vieraiden kielien opiskeleminen on sivistävää ja hyödyllistä. Ja olisihan se kohteliasta osata pari sanaa saamea, jos kerran ruotsiakin.

Viininmaistelu
Hyödyllistä? Toki. Hauskaa? Ehdottomasti. Sittenpä osaisi valita viinipullon joskus muunkin kuin nätin etiketin perusteella.

Ripsiteknikko
Tyttöjen illoissa osaisi liimailla muiden ripsiin lisähaituvia. Uusi taito olisi siis myös ystävänpalvelus!

Kangaspuukutominen
Perhana, siitä poppanasta tulisi kerrankin täydellinen! Ei kupruinen ja värivirheitä täynnä, kuten kouluaikoina. Olisiko kangaspuiden takominen uutta traumaterapiaa? Pam!

Fengshui
Pakkohan se on toimia, koska kursseja järjestetään vuodesta toiseen. Fengshuit kohdillaan, elämä kohdillaan!

Kukkiensidontaa
Ilmavan, pyöreän kimpun sitominen on varmasti oma taiteenlajinsa. Puhumattakaan ikebanasta, japanilaisesta kukkienasettelutaiteesta. Ikebanan opettaja olisi kerskailun arvoinen titteli.

Eksoottinen ruuanlaittokurssi 
Ei olisi pakko syödä aina samaa makaronilaatikkoa ja munakasta. Miten olisi esimerkiksi kurssi "Kaikenlaiset kääryleet" tai "Maustetaan lakritsilla"? 

Lue lisää:

Tämä harrastus kampittaa stressin

Vedonlyönti on suosittu harrastus

Anna Ruohonen ei ainakaan pelkää herättää keskustelua. Kuva: Jaakko Lukumaa
Anna Ruohonen ei ainakaan pelkää herättää keskustelua. Kuva: Jaakko Lukumaa

Muotia turkiksista – muotisyksy tarjoaa uutuutena myös aineksia eettisiin pohdintoihin!

”Suunnittelija Anna Ruohosen uusi mallisto jatkaa hänen vahvaa kestävän kehityksen linjaansa", sanotaan tiedotteessa. Pariisissa toimivan designerin avainsanoja ovat jo pitkään olleet eettisyys, ekologisuus ja luonnonmateriaalit. Nyt mallistossa on mukana uusi luonnonmateriaali: turkis. Mitä ihmettä? Se ei tunnu oikein sopivan yhteen "vahvan kestävän kehityksen linjan" kanssa?

–  Toki mietin tätä asiaa ja tiesin, että turkis tulee jakamaan mielipiteitä. Mutta olen sitä mieltä, että keskustelu turkiksista pitää avata uudelleen. Seison valinnan takana, ja on tässä provokaatiotakin mukana, Ruohonen sanoo.

Turkis kuulostaa tosiaan provokaatiolta vaikka sitä faktaa vasten, että monet isot muotitalot ovat ilmoittaneet luopuvansa kokonaan turkiksista. Ruohosen mielestä sellainen on helppoa populismia.

– Ei turkiksista luopuminen ole Guccilta mikään aatteellinen päätös, se on kaupallinen päätös. 

Kaupallinen päätös on toki myös Ruohosen aluevaltaus turkiksiin. Hän tekee yhteistyötä suomalaisen turkisfirma Saga Fursin ja kiinalaisen EP China -vaateyrityksen kanssa, ja Ruohosen suunnittelemaa turkismallistoa on myynnissä yli 500 kiinalaisliikkeessä. Kuulostaa kaupallisesti kannattavalta!

Näkyykö tässä kuvassa turhaa kärsimystä vai luonnonmukaisia materiaaleja? Kuva syksyn mallistosta (kuvaaja Elena Pallaskivi).
Näkyykö tässä kuvassa turhaa kärsimystä vai luonnonmukaisia materiaaleja? Kuva syksyn mallistosta (kuvaaja Elena Pallaskivi).

Vaikeita kysymyksiä

Mutta turkis eettisenä, uusiutuvana luonnonmateriaalina - siinäpä eksoottinen ajatus. Se olisi helpompaa hyväksyä, jos kysymys olisi kierrätysturkiksista, mutta nyt ei ole. Vaateteollisuudessa eettiset valinnat ovat kyllä kaikin puolin kiven alla: Puuvillan viljelyyn tarvitaan hirveästi lannoitteita, vettä ja peltoalaa. Tekokuidut taas ovat muovia. Sekoitekuituja ei voi kierrättää. Vaatteiden valmistus voi olla vaaraksi halpatyövoiman maissa paiskiville työntekijöille. Nahka ja turkis edellyttävät tuotantoeläimiä, ja turkistarhaus on lopetettu epäeettisenä monissa maissa. Suomessa ei ole.

Ruohosen mielestä tuuli on nyt kääntynyt niin, että tuotantoeläinten kärsimys on pienempi ongelma kuin muut ympäristökysymykset, erityisesti mikromuovi.

– Minusta on aika katsoa isoa kuvaa. On naiivia, että samaan aikaan halutaan kieltää muovikassit ja toisaalta eettisyyden nimissä vaihdetaan käsilaukkujen materiaalina nahka muoviin. Catwalkit ovat täynnä tekoturkista, ja se on ympäristörikos. Ennemmin muovivaatteita pitäisi spreijata kuin turkiksia...

Turkikset edustavat Ruohoselle kestävää ajattelua, käsityövaltaista perinnettä ja kertakäyttövaatteiden vastustamista. Hän toteaa, että turkis on häneltä juuri tämän hetken ratkaisu: ei ongelmaton, mutta monessa suhteessa ok. Jos ja kun viskoosia opitaan kunnolla kierrättämään, siinä olisi Ruohosen mukaan mahdollisuudet aidosti hyvän mielen materiaaliksi. Siihen asti, onhan tämä yksi näkökulma:

– Paremmin ne tarhaketut varmasti voivat kuin valaat ja delfiinit, jotka tukehtuvat pian meidän muoviimme.
 

Turkistarhat lopetettava!

Suomalaissuunnittelijan uudessa mallistossa turkista: ”Ennemmin muovivaatteita pitäisi spreijata kuin turkiksia”

Miksi pitää tappaa ketään elävää vain sen takia, että elitistinen kapitalisti rouva saa status symbolin päällensä. Turkikset ovat täysin turha tuote joka ei itsessään tuota mitään arvoa, muutoin kuin välillisesti työpaikoissa, jotka nekin vain murto osa. Turkis on moraali kysymys.
Lue kommentti

Ingmar Bergmanin juhlavuoden kunniaksi tänä iltana voi nautiskella komean kattauksen Bergman-vaikutteisia lyhytelokuvia. 

IS TV-LEHTI: Onneksi Ingmar Bergmanin (1918–2007) satavuotisjuhlinta ei suju vain hänen omien elokuviensa merkeissä, vaikka ne ovatkin tärkeintä (ja parasta) nähtävää.

Nyt televisiossa nähtävää, kuudesta lyhytelokuvasta koostuvaa episodifilmiä on markkinoitu nimellä Paluu Bergmaniin. Siinä kuusi nykyruotsalaista ohjaajakomeettaa on valmistanut oman Bergman-vaikutteisen lyhytfilminsä.

Kokoelma ei edusta mitään Bergmanin apinointia, vaan tekijät ovat ilmeisesti saaneet varsin vapaat kädet inspiroitua ruotsalaismestarin tuotannosta tai kommentoida sitä. Jopa animaatiota hyödyntävissä lyhäreissä on aika moderni tämän päivän näkökulma.

Bergmanin tutuille avioliittokuvauksille ovat velassa Patrik Eklundin Tulehtunut tilanne ja Pernilla Augustin Kohtauksia yössä, jonka miespääosassa Ville Virtanen näyttelee kuolemansairasta taiteilijaa.

Tekijöistä Augustin kanssa maineikkain on Tomas Alfredson, jonka ”popvideo” Bergmanin Reliquarium kuitenkin sortuu omaan nokkeluuteensa tavoittamatta Bergmanin maailmoja. Vielä kauemmaksi etenee Linus Tunströmin Ariel, josta en helposti keksinyt mitään yhteyttä Bergmaniin, vaikka olen nähnyt melkein kaikki tämän elokuvat.

Kaikkinensa episodikokoelma todistaa, että Ingmar Bergman oli oikeasti elokuvan jättiläinen, jonka saavutuksia nykytekijöiden on vaikea – ellei usein mahdoton – tavoittaa.

Tulehtunut tilanne ja muita lyhytelokuvia, Teema & Fem klo 22.00–23.20