Olikos tämä nyt työpaperi vai? Kuva: Shutterstock
Olikos tämä nyt työpaperi vai? Kuva: Shutterstock

Huvittaisiko jäädä kotiin huomenna? Listasimme etätyön plussat ja miinukset.

Se on kohta taas maanantai ja töihinlähdön aika. Aamulla on vietettävä puolituntinen bussissa. Toivottavasti ajokki ei ole myöhässä, koska kellokortti on leimattava ennen kello kahdeksaa tai esimieheltä tulee satikutia. Aamusta alkaa kahdeksan tunnin työpäivä, joka hurahtaa työpisteellä istuskellen. Töitä tulee tehtyä vaihtelevalla tarmolla, ja kollegat onnistuvat keskeyttämään työnteon aina sen sujuessa parhaiten. Hohhoijaa.

Mieleen uiskentelee tunnin välein ajatus: Minkä takia en voisi tehdä näitä hommia jossain muualla?  Fakta on, että palkansaajista 28 prosenttia tekee töitään vähintään satunnaisesti etänä. Lisäksi 10 prosenttia tekee etätöitä joitakin tunteja viikossa. Ehkä sitä voisi siis itsekin harkita?

Etätyön parhaat puolet

Se säästää aikaa ja rahaa. Suomalaisen työssäkävijän keskimääräinen työmatka on linnuntietä mitattuna 14 kilometriä. Suurin osa työmyyristä liikkuu tämän matkan henkilöautolla tai julkisilla liikennevälineillä. Työmatkoihin kuluu jokaiselta keskimäärin päivässä noin 46 minuuttia.

Jos siis päätät jäädä maanantaiaamuna kotiin painamaan duunia, saat päivääsi yli kolme varttia lisää aikaa! Siihen päälle säästät rahaa polttoainekulujen tai bussilipun verran.

Sinulla on työrauha. Flunssaiset kollegat eivät pääse levittämään tautejaan, rasittavat besserwisserit pysyvät poissa kuuloetäisyydeltä. Kukaan ei tule notkumaan työpisteellesi ja kertomaan vaivoistaan. Kun pomo on sähköpostin tai puhelinsoiton päässä sinusta, hänellä on suurempi kynnys lykätä niskaasi liikaa töitä. Etätöiden parhaita puolia on se, että niitä saa tehdä omassa rauhassaan, ilman keskeytyksiä.

Sinulla on valinnanvapaus. Mökillä, kahvilassa tai puiston penkillä. Etätöitä voi tehdä oikeastaan missään vain, kunhan omistaa kannettavan tietokoneen ja liikkuvan laajakaistan.

Homma ei ole myöskään aikaan sidottua. Rakastatko aikaisia aamuherätyksiä? Etätyöläinen voi aloittaa päivänsä vaikka kello viideltä. Jos haluat pitää iltapäivällä parin tunnin lepohetken, se onnistuu ilman että kukaan on kyräilemässä toimintaasi alvariinsa. Tärkeintä on, että työ tulee tehtyä.

Kotona voit myös valita vapaasti, minkälaisessa asennossa työskentelet. Ketään ei häiritse, jos teet töitä sohvalla röhnöttäen tai maassa makaillen. Myös työasu on vapaavalintainen.

Etätyön huonoimmat puolet

Vaarana on eristäytyä. Vaikka joillekin yksintyöskenteleminen on yhtä suurta unelmaa, toiset saavat parasta jälkeä aikaan nimenomaan muiden seurassa. Moni etätyötä tekevä pitää ongelmana erityisesti sitä, että työstä ei saa kunnollista palautetta.

Myös tehtävänantojen ymmärtäminen saattaa olla vaikeampaa, jos ne annetaan vain pikaisesti puhelimen välityksellä. Lisäksi sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen työkavereiden kanssa on hankalampaa, jos kohtaa vain harvoin kasvokkain.

Työpaikka on muiden koti. Siinä missä työpaikalla häiriköivät työkaverit ja johtoporras, kotona keskeytyksiä aiheuttavat mahdollisesti kiljuvat kakarat ja pölisevä puoliso. Lisäksi siellä on myös runsaasti houkutuksia, jotka saattavat harhauttaa töiden tekemisestä ihan muihin puuhiin.

Missä menee kodin ja työn raja? Jos töitä tekee jatkuvasti kotosalla, alkaa nopeasti unohtaa, että se on paikka, jossa pitäisi pystyä myös rentoutumaan. Kun työsähköposteihin on tottunut vastaamaan aina omalta sohvaltaan, niihin on helppo tarttua myös vapaa-aikana. Vaikka kotisi olisikin toimistosi, älä anna sen muuttua pelkästään siksi!

Lähteet: Mashable, Washington post

Lue myös:

Oletko ujo ja syrjäänvetäytyvä? Näin saat äänesi kuuluviin työpaikalla

Pakko olla upea – työelämä suosii kauniita ja sporttisia

Näistä asioista kannattaa valehdella työhaastattelussa

Näin menestyjä lopettaa työviikkonsa – viisi vinkkiä perjantaihin

Uusissa jaksoissa juontaja Sofia Rågenklint saa vetoavukseen koomikko Anders ”Ankka” Johanssonin.

IS TV-LEHTI:  Eläinmaailman moninaisuutta tarkasteleva ruotsalainen tietopaketti Elämäni eläimet: Eläinsairaalassa (Djursjukhuset, 1997–) jatkuu keväällä 2016 valmistunein jaksoin. Visuaalisestikin runsas sarja tutustuu eläinlääkärien työn monipuolisuuteen sekä Ruotsissa että kauempana. Tämän kauden eksoottinen kohde on eteläinen Afrikka.

Uusissa jaksoissa juontaja Sofia Rågenklint saa vetoavukseen koomikko Anders ”Ankka” Johanssonin, joka juontaa sarjaa vuoden 2008 jaksoista tutulla hurtilla huumorilla, mutta asiaa unohtamatta.

On hellyttävää huomata, että lemmikeistä pidetään hyvää huolta.

Itsensä täysillä likoon pistävä Ankka vetää jokaisessa jaksossa toistuvia osuuksia. Ankan kalat -osiossa hän sukeltelee vaarallisten evällisten keskellä. Nordens Ark -eläintarhassa hän oppii, kuinka harvinaisia eläimiä suojellaan. Ankan kissa & koira -pätkässä hän ottaa selvää, miksi hänen omat lemmikkinsä käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Viikon Ankassa hän ottaa lyhyesti esille jonkin mielenkiintoisen eläinknopin.

Ensimmäisessä jaksossa Ankka ottaa lisäksi selvää hevosten dopingtesteistä. Rågenklint puolestaan seuraa Namibiassa, kuinka gebardeja palautetaan takaisin luontoon. Ruotsissa hän tutustuu häntäänsä kipuilevaan kissaan ja syöpää sairastavaan mäyräkoiraan.

Näissä kohtauksissa on hellyttävää huomata, että lemmikeistä pidetään hyvää huolta.

Elämäni eläimet: Eläinsairaalassa, TV2 pe klo 16.00

Natalia Baer kertoo, että ilman sosiaalisessa mediassa kiertänyttä #MeToo-kampanjaa hän ei olisi saanut ehkä koskaan tietää oman lapsensa epäasiallisesta kohtelusta.

Tällä viikolla sosiaalisen median ylivoimaisesti suurin puheenaihe on ollut amerikkalainäyttelijä Alyssa Milanon aloittama #MeToo-kampanja. Se on pyrkinyt tekemään näkyväksi, kuinka paljon seksuaalista häirintää, ahdistelua ja väkivaltaa naiset ympäri maailman joutuvat kohtaamaan.

Viikon aikana myös monet suomalaiset ovat jakaneet omia kokemuksiaan häirinnästä ja ahdistelusta. Lue tarkemmin aiheesta tämän linkin takaa.

Vaikka kampanja on saanut paljon kiitosta, se on herättänyt myös paljon kysymyksiä: 

Auttaako somessa huutelu oikeasti ketään? Eikö ahdistelu ole jokaisen henkilökohtainen asia? Leimataanko tässä nyt kaikki miehet sitten ahdistelijoiksi?

Myös helsinkiläinen Natalia Baer, 43, ajatteli aluksi, ettei aio osallistua kampanjan herättämään keskusteluun omilla kokemuksillaan. Hän ei innostunut kampanjan sukupuoliin liittyvästä vastakkainasettelusta eikä halunnut todellakaan leimata kaikkia miehiä häiriköiksi.

Mutta kun tuttujen kertomuksia alkoi tulvia yhä enemmän, Natalian mieli muuttui. Hän kirjoitti oman tarinansa sosiaaliseen mediaan.

Hän kertoi, kuinka vuosia sitten häntä nipisteltiin työpaikalla takapuolesta. Hän kertoi lapsuuden perhetutustaan, jonka luokse oli aina kiusallista mennä, koska hänen kosketuksensa ja puheensa tuntuivat väärältä.

– Kyseessä ei ollut suoraa insestiä tai seksuaalista väkivaltaa. Se oli häirintää, joka rikkoi minun rajojani lapsena. Se tuntui vuosia oudolla tavalla niin häpeälliseltä, etten puhunut siitä kellekään.

Yllättävä juttutuokio

Natalia kirjoitti päivityksensä ennen kaikkea ystävilleen ja tuttavilleen. Siksi hän yllättyikin, kun oma tytär otti asian puheeksi. Alle 15-vuotias tytär kysyi, kuka perhetuttu mahtoi olla ja puhuiko Natalia tapahtuneesta kellekään.

– Kerroin, ettei asiaa käsitelty mitenkään, koska en kehdannut puhua siitä, vaikka olisi ehdottomasti kannattanut. Tämän jälkeen tyttäreni kertoi, että hän on joutunut 10–12-vuotiaana useamman kerran tilanteeseen, joissa tuttu aikuinen  oli tullut liian lähelle. 

”Tyttäreni sanoi, ettei halunnut puhua asiasta aiemmin, koska ajatteli, ettei kukaan usko häntä.”

Keskustelu sai Natalian tuntemaan surua, vihaa ja riittämättömyydentunteita.

– Tyttäreni sanoi, ettei halunnut puhua asiasta aiemmin, koska ajatteli, ettei kukaan usko häntä. Se sai minut todella surulliseksi, koska olen luullut, että tyttäreni voi kertoa minulle kaikesta.

Puhuminen auttaa

Natalia on tyytyväinen siitä, että hänen tyttärensä uskalsi kampanjan herättämän avoimuuden ansiosta puhua asiasta. Hän pitää tärkeänä, että seksuaalisesta häirinnästä ja muista yhteiskunnan tabuaiheista puhutaan. Parhaimmillaan julkinen keskustelu voi avata silmät sille, että omista kokemuksista saa kertoa ilman, että niitä vähätellään.

– Ilman kampanjaa en ehkä olisi koskaan saanut kuulla tyttäreni kokemuksista. Olen tosi tyytyväinen, että itse rohkaistuin kertomaan asiasta suoraan. Se ei ehkä tekstinä ollut minulle maailman merkittävin, mutta toi läheiselleni ja sitä kautta minulle elämään jotain todella suurta.

”Ilman kampanjaa en ehkä olisi koskaan saanut kuulla tyttäreni kokemuksista.”

Samaan aikaan Natalia kuitenkin muistuttaa, että ketään seksuaalista häirintää, ahdistelua ja väkivaltaa kokeneita ei pidä painostaa puhumaan asioista.

– Tällä hetkellä asiassa on kaksi ääripäätä: joko vaietaan kokonaan tai puhutaan suu ihan puhtaaksi julkisesti. Jokaisella pitäisi kuitenkin olla se keskitien mahdollisuus, että saa keskustella asiasta ilman pelkoa, omassa turvallisessa ympäristössä.

SimoHulkko

Mietitkö vielä, miksi #MeToo-kampanjaa tarvitaan? Lue helsinkiläisen Natalian tarina ja et enää ihmettele

En tiedä kenelle vuonna 2017 on epäselvää, ettei takapuolesta nipistely/puristelu/kähmintä, rivouksien huutelu tai muu ahdistelu ole sallittua. Henkilökohtaisesti näin suomalaisena Y-sukupolven miehenä koen tällaiset kampanjat jo lähtökohtaisesti tuhoon tuomittuina vaikka niiden sanoma olisi kuinka tärkeä tahansa. Ensinnäkin ihmettelen sitä, minkä takia tuo kampanja piti suoraan rajata tai miksi se rajautui naisiin eikä vielä edes vuoden 2018 korvilla voida puhua vain seksuaalisesta häirinnästä...
Lue kommentti
Vierailija

Mietitkö vielä, miksi #MeToo-kampanjaa tarvitaan? Lue helsinkiläisen Natalian tarina ja et enää ihmettele

Minua on ahdisteltu monesti en kylläkään ole enkä aio puhua tästä julkisesti omalla nimellä koskaan! Ahdistelu on sekä verbaalista että fyysistä. Usein ahdistelijat ovat käyttäneet hyväkseen humalatilaani. Muun muassa housuihini on työnnetty käsi jne. Ai niin olen reilu 30 vuotias miesi.
Lue kommentti