Kyllä täällä kelpaisi majailla! Kuva: Shutterstock
Kyllä täällä kelpaisi majailla! Kuva: Shutterstock

Uutta siivoojaa haetaan perheen verkkosivuilla. Uudelle työntekijälle tarjotaan asumis- ja ruokaedut Buckinghamin palatsissa, mutta palkassa ei ole kehumista.

Ison-Britannian kuningasperhe etsii virallisilla verkkosivuillaan uutta siivooja-assistenttia hulppeaan Buckinghamin palatsiin. Uuden työntekijän toimenkuvaan kuuluu ”sisätilojen mattojen, huonekalujen, historiallisten vaasien ja korvaamattomien maalausten siistiminen ja niistä huolehtiminen".

Pelkkää pölyjen pyyhkimistä työ ei todellakaan ole.

Buckinghamin palatsin siistijän kämppis. Tunnetaan myös nimellä kuningatar Elisabet II. Kuva: Shutterstock
Buckinghamin palatsin siistijän kämppis. Tunnetaan myös nimellä kuningatar Elisabet II. Kuva: Shutterstock

Ilmoituksen mukaan kuningasperheen virallisen kodin siistijäksi halutaan tyyppi, joka tekee työtään suurella ylpeydellä. Häneltä vaaditaan erinomaisia kommunikaatiotaitoja ja hyvää ajanhallintakykyä. Aiempaa kokemusta siivoamisesta ei vaadita. Eniten kaivataan tiimityöskentelytaitoja.

”Tämä ei ole tavallinen taloudenhoitotyö. Sinä työskentelet ja elät henkeäsalpaavassa, historiallisessa ympäristössä samalla pitäen huolta siitä, että ympäristö on parhaimmillaan, kun sitä esitellään kollegoille, vieraille ja tietenkin kuninkaalliselle perheelle”, työpaikkailmoituksessa kerrotaan.

Tarkkaa palkkaa ilmoituksessa ei mainita. Daily Mail kuitenkin kertoo, että aiemmin vastaavasta työstä palatsissa on maksettu vuodessa 14 000 puntaa (noin 16 400 euroa). Lehti kuitenkin huomauttaa, että ruoka- ja asumisetuineen palkka on kohtuullinen. Lisäksi työhön kuuluu 33 päivän vuosiloma.

Ja mikä parasta: pestin napannut saa asua vuoden ympäri ainutlaatuisessa ympäristössä yhdessä kuningatar Elisabet II:n kanssa.

Tässä työssä saattaa ihan helposti törmätä myös herttuatar Catherineen tai prinssi Williamiin. Kuva: Reuters
Tässä työssä saattaa ihan helposti törmätä myös herttuatar Catherineen tai prinssi Williamiin. Kuva: Reuters

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä. 
 

 

Buckinghamin palatsi

1700-luvulla rakennetussa palatsissa on 19 tapaamishuonetta, 52 makuuhuonetta, 188 makuuhuonetta henkilökunnalle, 92 toimistoa ja 78 kylpyhuonetta.

Palatsin ja sen taidekokoelman omistaa virallisesti Britannian hallitus.

Palatsi on nykyisin kuningatar Elisabet II:n arkiasunto. Siellä työskentelee yli 450 ihmistä.

Näyttelijä Ulla Virtanen seisoo perässäsi jonossa. Kuva: Juha Salminen

Vaikka ohitus vaikuttaa pieneltä asialta elämässä, se kertoo ihmisestä paljon, Ulla Virtanen kirjoittaa.

Jonotin lentokentällä rahanvaihtoon. Käytössä oli kaksi kassaa ja keskellä yksi jono. Lähellä rahanvaihtopistettä seisoskeli kolme tyyppiä juttelemassa. Jono eteni hyvää vauhtia, ja pian olin jo ensimmäinen jonossa.

Kun toinen kassoista vapautui, porukasta yksi huudahti vaihtavansa rahaa ja spurttasi nopeasti ohitseni kassalle. Suuni loksahti auki. Hän oli ihan selvästi nähnyt jonon.

Tällaisiin asioihin on puututtava heti ennen kuin tilanne menee ohi. Ei kannata lentää Teneriffalle porukan perässä vain kertoakseen siellä, että hei olit sikamainen nilkki! Keräsinkin itseni ja sanoin: ”Etuilitpa ikävästi.” Ohittaja tuhahti jotain vahingosta ja jatkoi asioimistaan. Sanattomana törkeydestä loin tyyppiin inhoavia katseita ja murehdin loppupäivän ihmiskunnan tilaa.

Ihmiskunnan tuhoon on monia syitä, yksi niistä on ohittaminen, tuo itsekkyyden sivuhaara. Ohittaja kuuluu ihmistyyppiin, joka on mielestään tärkeämpi kuin muut ja myös osoittaa sen.

”Minä väittäisin, että kyse on mulkerosta itsekeskeisestä luonteesta.”

Saattaahan joku ohittaa vahingossakin. Itsekin olen joskus etuillut, koska olenhan ajatuksissakulkija, joka kävelee päin tolppia. Mutta en tee sitä tahallani. Vahinko-ohittaja lehahtaa punaiseksi ja pyytelee anteeksi. Ohituspahis ei. Hän saattaa ohittaessaan jopa katsoa silmiin. Mistä nämä tyypit tulevat ja ennen kaikkea, miten he kehtaavat?

Luulen, että taipumus kehittyy jo lapsuudessa. Olin muinoin laivan leikkihuoneessa töissä. Tein kasvomaalauksia, ja lapset jonottivat kiltisti vuoroaan. Yhtäkkiä paikalle tuli äiti, joka laittoi taaperon eteeni istumaan: ”Hän ottaa perhosen”. Ohjasin äitiä jonon hännille, jolloin tämä ärähti: ”Hän on niin pieni, että hänen ei todellakaan kuulu jonottaa!”

Joku sanoisi, että kyse on omansa suojelemisesta, leijonaäidin vaistosta. Minä väittäisin, että kyse on mulkerosta itsekeskeisestä luonteesta.

Tämä selittää myös ison osan maapallomme ongelmista. Vaikka ohitus vaikuttaa pieneltä asialta elämässä, se kertoo ihmisestä paljon. Jos ihminen pistää itsensä toisen edelle niin, että on valmis aiheuttamaan toiselle mielipahaa ja rikkoo samalla yleisiä käytössääntöjä, on sympatian kyky pieni. Toisella ei ole väliä.

Tämä johtaa helposti isompiin ongelmiin. Amerikassa republikaanit eivät halua satsata yleiseen terveydenhuoltoon, koska ”minä ensin, minun rahat”. Miksi minun pitäisi vastata toisten ongelmista? Miksi minun pitäisi välittää siitä, että tuo toinen oli ennen minua jonossa? Minulla on nyt kiire.

Tie parempaan maailmaan vie pienten asioiden kautta. Älä ole itsekäs, älä ohita.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Maria Veitolaa on aina ärsyttänyt naiseuden vaatimus.

Toimittaja Maria Veitola, 44, kertoo uusimmassa Me Naiset -lehdessä työpaikalla kokemastaan seksuaalisesta ahdistelusta. Hän puhuu haastattelussa myös siitä, että naisen vartalossa eläminen ei ole ollut aina helppoa.

Teininä Maria pukeutui hippimekkoihin ja kaapuihin, parikymppisenä hän alkoi käyttää suuria huppareita ja jättimäisiä hiphop-farkkuja, jotka peittivät kehittyvän vartalon muodot.

”Minua on aina ärsyttänyt naisellisuuden vaatimus.”

– Sain olla rauhassa ainakin kopeloinnilta. Minua on aina ärsyttänyt naisellisuuden vaatimus. Ikään kuin olisin olemassa muiden katseita ja toiveita varten, hän kertoo ja painottaa, että on monia eri tapoja olla nainen.

Maria kertoo ajatelleensa, että jos hän ei pukeudu naisellisesti, hän ei ainakaan ole se, joka saa työpaikan seksikkyyden takia, vaan ainoastaan ammatillisten kykyjensä ansiosta. Osaa miehistä Marian olemus ärsytti ja kummastutti niin paljon, että tv-töissä häneltä saatettiin tivata, miksi hän pukeutuu niin rumasti.

– Eikä kukaan voi arvata, miten paljon raivoa miehissä on herättänyt lyhyt tukkani, Maria kertoo.

Milloin Maria on työelämässä kohdannut räikeintä sukupuolista syrjintää? Miksi johtajina on edelleen vähemmän naisia kuin miehiä? Miksi Maria on sosiaalisessa mediassa niin avoin? Miten hän huolehtii itsestään? Lue lisää Me Naisten numerosta 47/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.