"Ei enää rillien hapuilemista aamuisin yöpöydältä, ei sokeaa oloa saunan lauteilla.  Vieläkin osaan iloita lapsenomaisesti, kun näen vaikkapa pienellä kirjoitetun katukyltin jo kaukaa ja selvästi. Omilla silmilläni!" lapsesta asti silmälaseja käyttänyt iloitsee. Kuva: Shutterstock
"Ei enää rillien hapuilemista aamuisin yöpöydältä, ei sokeaa oloa saunan lauteilla. Vieläkin osaan iloita lapsenomaisesti, kun näen vaikkapa pienellä kirjoitetun katukyltin jo kaukaa ja selvästi. Omilla silmilläni!" lapsesta asti silmälaseja käyttänyt iloitsee. Kuva: Shutterstock

Brittien mielestä uravalinta on yksi elämän tärkeimmistä päätöksistä. Mitä mieltä ovat suomalaiset naiset?

Kysyin kymmeneltä naiselta, mikä päätös on vaikuttanut heidän elämäänsä eniten, ollut Se Tärkein. Yksi oli ikuisesti kiitollinen päästyään hörökorvista, toinen kertoi elämänsä muuttuneen laserleikkauksen jälkeen. Suurimmat päätökset liittyivät perheen perustamiseen tai kumppanin löytämiseen.

Myös britit kertoivat juuri YouGov-tutkimusyrityksen kyselyssä, mikä päätös oli ollut heidän elämänsä merkittävin. 77 prosenttia heistä äänesti sen liittyvän uran valitsemiseen, 73 prosenttia perheen perustamiseen ja 65 prosenttia opintoihin.

Brittikyselyn vaihtoehdot tuntuivat paljon ylevämmiltä kuin ne, jotka ihmiset itse nostivat esille kotimaisessa minikyselyssäni. Voisiko olla, että usein elämän tärkein päätös onkin sellainen, jota luulee ensin aivan merkityksettömäksi? Sellainen, josta kuoriutuu vasta ajan kanssa jotain järisyttävää – ja toivottavasti hyvää.

Tämä päätös oli elämäni merkittävin

"Yhtenä baari-iltana, tuntien epäröinnin jälkeen uskalsin kirjoittaa puhelinnumeroni ja kahvikutsun lapulle ja tyrkätä sen tanssilattialla tuntemattomalle miehelle, joka näytti kiinnostavalta. Seuraavana päivänä sain tekstarin ja menimme kahville. Nyt olemme asuneet kaksi vuotta yhdessä."

"Ostin 70-luvun alkuperäiskunnossa olevan omakotitalon ja perustin uusperheen nykyisen mieheni kanssa puolen vuoden seurustelun jälkeen. Siinäpä kaikki katastrofin ainekset, sanoisi joku, mutta tätä päätöstä en ole katunut kertaakaan. En ole elämässäni taipuvainen tempoileviin ja yhtäkkisiin liikkeisiin, mutta tällä kertaa se vain oli menoa. Ilma vain oli sakeana merkkejä siitä, että näin tämän kuuluu mennä. Ja hyvin on mennytkin: remonteissa ei ole tullut mitään ikäviä yllätyksiä vastaan, kaikki perheenjäsenet viihtyvät hyvin ja omakotitaloelämä kaikkien kerrostalovuosien jälkeen on ihanaa."

"Lukion jälkeen muutin uuteen kaupunkiin, vaikka en ollut saanut opiskelupaikkaa. Äiti vastusti, mutta minulla oli vahvasti se fiilis, että nyt täytyy lähteä. Kituutin ensimmäiset puoli vuotta todella pienellä harjoittelijan palkalla, jolla en maksaisi nykyisin edes vuokraani, mutta tutustuin ihmisiin, joista tuli sittemmin parhaita ystäviäni, työnantajiani, poikaystäviäni, vaikka mitä. Ilman sitä kituutettua ensimmäistä vuotta melkein kaikki elämässäni olisi mennyt toisin."

"Pääsin 18-vuotiaana kunnalliselle puolelle hörökorvaleikkaukseen. Korvat olivat häirinneet minua joka ikinen päivä sen jälkeen, kun olin alkanut peilikuvani päälle jotain ymmärtää. Yritin peittää korvia pitämällä tukkaa aina auki. Korvat olivat myös herkät paleltumaan, ja korvaläppien ja vastaavien käyttäminen oli epämukavaa. Leikkaus oli kamala: puudutteen teho lakkasi kesken kaiken, ja kipu oli sen mukainen. Leikkauksen jälkeen hiihdin tukka likaisena toista viikkoa, sillä pään ympäri kiertävää sideharsoviritelmää piti pitää vuorokauden ympäri. Mutta se oli sen väärti! Minusta kenenkään ei pidä mennä moralisoimaan, että tällaiset asiat ovat toisarvoisia. Ne ovat juuri sen arvoisia kuin itsestä tuntuu."

"22-vuotiaana todella lyhyen seurustelun jälkeen tulin raskaaksi ja päätin pitää lapsen. Opinnot olivat kesken ja muutenkin kaikki vielä ihan sekaisin, mutta päätöstä en ole koskaan katunut. Yhtä tärkeä päätös oli erota lapseni isän kanssa. Parisuhteemme oli huono, eikä kukaan voinut siinä hyvin."

"Silmien laserleikkaukseen meneminen. Sain rillit jo ala-asteella – noin 9-vuotiaana – mutta en koskaan oppinut tykkäämään niiden käyttämisestä. Milloin linssit olivat likaiset ja tahmaiset tai ihan huurussa. Vaikka ostin kalliita ja trendikkäitä pokia, en koskaan oppinut näkemään itseäni silmälasipäisenä. Sen vuoksi aloin käyttää piilareita jo vähän päälle parikymppisenä. Vuosien mittaan silmäni alkoivat ärsyyntyä niistä, vaikka vaihdoin uusiin, hengittävämpiin malleihin. Silmät kuivuivat ja punoittivat usein. Olin unelmoinut silmien laserleikkauksesta jo useita vuosia, mutten saanut varattua aikaa. Leikkaus pelotti, ja se oli kalliskin. Sysäyksen antoi kirjekuori, jonka sain äidiltäni neljä joulua sitten. Sen sisältä paljastui rahasumma, joka oli tarkoitettu ”yhden silmän operointiin.” Varasin ajan lääkärille lähes saman tien, enkä ole katunut operaatiota päivääkään. Päinvastoin – laserointi on ollut elämäni parhaita päätöksiä. Ei enää rillien hapuilemista aamuisin yöpöydältä, ei sokeaa oloa saunan lauteilla, ei särkeviä ja kuivuvia silmiä! Vieläkin osaan iloita lapsenomaisesti, kun näen vaikkapa pienellä kirjoitetun katukyltin jo kaukaa ja selvästi. Omilla silmilläni! On se vaan mahtavaa."

Mikä päätös on vaikuttanut sinun elämääsi eniten? Kerro se kommenteissa.

Kysely

Elämäni tärkein päätös oli, kun päätin...

...perustaa perheen.
...perustaa perheen.
38.4%
...mitä opiskelen.
...mitä opiskelen.
18.4%
...valita, kenen kanssa kaveeraan.
...valita, kenen kanssa kaveeraan.
12.3%
...mitä teen työkseni.
...mitä teen työkseni.
10.7%
...tein elämänmuutoksen. Esimerkiksi päätin ryhtyä kasvissyöjäksi.
...tein elämänmuutoksen. Esimerkiksi päätin ryhtyä kasvissyöjäksi.
7.6%
...virallistaa suhteeni (esimerkiksi menemällä naimisiin).
...virallistaa suhteeni (esimerkiksi menemällä naimisiin).
3.0%
Teen sellaisen joka päivä, kun valitsen, mitä puen päälleni.
Teen sellaisen joka päivä, kun valitsen, mitä puen päälleni.
3.0%
...lopettaa alkoholinkäytön tai tupakoimisen.
...lopettaa alkoholinkäytön tai tupakoimisen.
3.0%
...missä asun.
...missä asun.
3.0%
...puolueen, jota kannatan.
...puolueen, jota kannatan.
0%
Ääniä yhteensä: 65

Tia on omasta mielestään täydellinen äiti, vaimo ja ystävä, mutta oikeasti hän on takakireä kielikello, Jenni Kokander kirjoittaa.

Raija on työpaikkansa kyylä. Hän käy kantelemassa pomolle, kun Timo käy tupakalla kello 14.17, vaikka on nimenomaan sovittu, että erillisiä tupakkataukoja ei pidetä, vaan pössyttelyt hoidetaan lounaan tai kahvitauon yhteydessä.

Raija antaa palautetta esimiehelleen firman siivoojasta, huoltoyhtiöstä ja aulavahdista. Palaute on lähinnä ammattitaidottomuuden ihmettelyä.

Raija poistuu pikkujouluista ennen pukin saapumista, koska loukkaantuu pomolleen, joka pyytää Raijaa lopettamaan työkavereittensa moraalittoman juhlakäytöksen listaamisen ja ottamaan sen esille mieluummin maanantain aamupalaverissa. Viimeinen pisara Raijalle on, kun pomo ehdottaa tätä nauttimaan ja keskittymään joulun kunniaksi omaan hyvinvointiin.

Tia on omasta mielestään täydellinen äiti, vaimo ja ystävä, mutta oikeasti hän on takakireä kielikello.

Tia soittaa ystävälleen Riinalle aina tiistaisin. Hän kertoo, kuinka näki Cittarissa Tolosen Riston, joka oli humalaisen oloinen ja maksoi sossun lapulla. Tia raportoi Riston alennustilasta luonnollisesti myös Riston entiselle vaimolle.

Tia muistaa aina mainita myös siitä, kuinka hän kerran kassajonossa huomasi, miten hänen lapsensa päiväkotitäti otti pesuaineen kylkiäisiksi tarkoitetun Iittalan tuikkulyhdyn, vaikka se olisi kuulunut kahden tuotteen ostajalle ja hänellä oli vain yksi huuhteluaine.

Seuraavaksi muistellaan, kuinka samainen epäpätevä päiväkotitäti kehtasi väittää, että heidän Adele-Mimosansa olisi enemmän sylin kuin koko perheelle kaavaillun paleodieetin tarpeessa.

Puhelun päätteeksi Tia haukkuu aina miehensä.

Niklas ei koskaan tule saamaan hymypoikapatsasta, koska hän on vasikka. Hän käy juoruamassa keittäjälle, jos joku pistää ruokaa ”sika-astiaan”. Välitunnilla Niklas käy ratsaamassa koulun takana, etteivät yläasteen tytöt tee siellä salaa My Day -videoita Youtubeen. Niklas on kärppänä paikalla, kun koulun hallitus kokoontuu, onhan hän puheenjohtaja. Esityslistalla ovat viikosta toiseen erityisluokan poikien liian äänekäs läsnäolo ja tyttöjen vessan hiuslakkapilvi.

Opettajat kutsuvat Niklaksen opettajanhuoneeseen ja ehdottavat, että tarkkanäköinen poika kertoisi, jos havaitsee koulussa kiusaamista. Koulukiusaamiseen Niklaksella ei ole kuitenkaan selkärankaa puuttua, koska kantelupukkien tapaan hän keskittyy epäolennaisuuksiin. Kantelun pointtina on vain halu pönkittää omaa erinomaisuutta vasikoimalla muista.

Raija, Tia, Niklas ja muut kantelupukit keskittyvät kyttäämään muiden virheitä ja raportoimaan niistä kaikille muille, paitsi kohteille itselleen.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Jim Carreyn luoma draamakomedia repii huumorinsa 70-luvun stand up -klubien maailmasta.

IS TV-LEHTI: Koomikoiden elämää 1970-luvun Los Angelesissa kuvaava sarja Kuolen nauruun (I’m Dying Up Here, 2016–) on yhdistelmä näppärää sanailua, stand up -komiikkaa ja vakavaa draamaa – jopa kuolemanvakavaa. Sarja näyttää koomikot surullisina klovneina: hahmot ovat ristiriitaisia ja hankaliakin tyyppejä, jotka kilvoittelussa suosiosta näyttävät myös pimeämmät puolensa.

David Flebotte on kirjoittanut sarjan pohjautuen Los Angelesin viihdemaailmasta 70-luvulla kirjoittaneen toimittajan William Knoedelsederin kirjaan. Vuonna 2009 julkaistu kirja kertoi 70-luvulla syntyneen uuden viihdemuodon eli stand up -komiikan ja sen esitaistelijoiden, kuten Andy Kaufmanin, Richard Pryorin ja Jim Carreyn, noususta valokeilaan.

Yksi sarjan tuottajista onkin nykyinen megatähti Jim Carrey. Sarjassa on käytetty Carreyn omia kokemuksia, kuten myös Al Madrigalin, joka on osallistunut sarjan kirjoittamiseen. Madrigal myös näyttelee Edgar Martinezin roolin.

Sarjan hahmot pohjautuvat osittain todellisiin ihmisiin, mutta pääasiassa hahmot ovat fiktiivisiä.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta.

Esimerkiksi komiikan portinvartija, komediaklubin omistaja Goldie (Melissa Leo) perustuu legendaarisen The Comedy Store’s -klubin Mitzi Shoreen. 1972 avattu The Comedy Store oli länsirannikon keidas uusille komiikkakyvyille. Siellä aloittivat uransa muun muassa Jay Leno, David Letterman ja Robin Williams.

Sarja sijoittuu pääosin Goldien komediaklubille, jossa nuoret koomikot kurottavat kohti tähteyttä. Tavoitteena on ponnistaa komediaklubin lavalta The Tonight Show with Johnny Carson -tv-ohjelmaan ja sitä myötä koko Amerikan tavoittavaan tähteyteen.

Ensimmäisen jakson alussa yksi koomikoista saavuttaa tämän virstanpylvään, mutta pian häntä kohtaa tragedia. Tapahtumaketju sysää liikkeelle erilaisia reaktioita muussa porukassa.

Sarjaa on amerikkalaisissa arvioissa kritisoitu siitä, että se tarjoilee turhankin tutun tarinan. Suomalaisyleisölle tilanne on toinen: meille stand up -komiikan alkuajat eivät ole ennalta tuttua huttua.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta. Naiset ja etniset vähemmistöt joutuvat ponnistelemaan valkoisen miehen maailmassa.

Sarjasta on tekeillä toinen kausi.

 Kuolen nauruun, Sub ti klo 23.15