"Kukaan ei arvaa, että tämä on kuvattu olohuoneen maisematapetin edessä!" Kuva: Shutterstock
"Kukaan ei arvaa, että tämä on kuvattu olohuoneen maisematapetin edessä!" Kuva: Shutterstock

Tuntuuko kurjalta katsella Facebook-feedin upeita lomakuvia, kun oma budjetti ei veny lyhyeenkään matkaan? Näillä konsteilla lievität kärsimystä – edes vähän.

1. Kata kaunis aamiainen

Iso osa hotelliloman viehätystä on istuminen valmiiseen, herkkuja pursuavaan aamiaispöytään. Hylkää siis perinteinen puurobrekkari ja tee aamuksi jotain erilaista ja juhlavaa – vaikka jo edellisiltana, jos aamulla touhuilu ei inspiroi.

Kokeilemisen arvoisia vinkkejä löydät esimerkiksi täältä:

Kyllästyttääkö tavallinen muna? Viisi kokeilemisen arvoista vinkkiä

Tuorepuuro

Hunajaiset omena-hirssipannukakut

2. Pyöräile kotipaikkasi rantareittejä

Pyörä on köyhän lomalaisen paras kaveri – jos omaa ei ole, lainaa kaverilta. Kun kierrät sen selässä kotikulmiesi ne reitit, joille et arkena eksy, voit kuvitella olevasi maisemista riippuen joko vieraassa suurkaupungissa tai eksoottisessa luontokohteessa. Bonuksena saat hyvää hyötyliikuntaa. Muista postata upea maisemakuva someen!

3. Juo viiniä tuuletusparvekkeella

Ei omaa pihaa eikä edes parveketta? Kyllä viininjanoinen keinot keksii. Kutsu ihana ystävä mukaan (oma puolisokin kelpaa hätätilassa), varaa pullo skumppaa ja tarjoa sitä vaikka taloyhtiön tuuletusparvekkeella. (Muista käyttäytyä hillitysti, etteivät naapurit hiileenny!)

4. Lyöttäydy turistin kaveriksi

"Hello sir, can I help you?" Siitä vain rohkeasti raitilla hortoilevaa ulkomaanturistia jututtamaan. Lähes kaikki reissajat arvostavat paikallisten neuvoja yli kaiken, ja vieraskielisestä keskustelusta saa itselleen matkafiiliksen.

5. Löydä huippukohteet ihan läheltä

Todella monet helsinkiläiset hämmentyivät, kun maineeltaan rosoisen Itä-Helsingin Vuosaari voitti ylivoimaisesti Helsingin Sanomien Kaunein kaupunginosa -äänestyksen. Niinpä niin, koskas sielläkin on tullut viimeksi käytyä? Samanlaisia löytöjä tekee kotikulmiltaan, kun katsoo niitä uusin silmin. Kutsu vaikka eri paikkakunnalla asuva kaveri etsintäavuksi, jos itse olet lähisokeutunut.

Lue myös nämä:

Näin vältät rahariidat lomalla

Loma edessä ja koko ajan väsyttää? Kyse ei välttämättä ole vain univelasta

Nanna Karalahti ei vielä keväällä uskonut, että hän ja Jere pystyvät jatkamaan avioliittoaan. Hän kertoo ajatuksistaan Radio Aallon haastattelussa.

Nanna Karalahti kertoo Radio Aallon haastattelussa hänen ja ex-jääkiekkoilija Jere Karalahden, aviokriisin taustoista. Pari erosi keväällä, mutta palasi yhteen loppukesästä. Nanna näkee omassa toiminnassaan asioita, jotka vaikuttivat eroon.

”Olen aina ollut tosi vaativa.”

– Mä vaadin tosi paljon. Halusin Jeren kehittyvän reippaammin siitä vanhasta Jerestä tähän uuteen Jereen, joka on itsetutkiskelevampi. Olen aina ollut tosi vaativa parisuhteissa tietyllä tavalla, Nanna kertoo.

Blogissaan Nanna kertoi aikaisemmin, että aviokriisiin vaikutti myös rankka vauva-arki ja sekä hänen että Jeren vahvat egot. Nyt Nanna sanoo, ettei olisi uskonut, että parilla olisi tulevaisuutta muuten kuin Jax-pojan vanhempina.

– En olisi uskonut, että me palataan yhteen – en missään nimessä. Kyllä ero oli tietyllä tavalla lopullinen päätös, Nanna sanoo radiohaastattelussa.

Toisin kuitenkin kävi. Asiat alkoivat muuttua siinä vaiheessa, kun Nanna luovutti.

”Paras keino on luopua niistä listoista, miten asioiden pitäisi mennä.”

– Puhun armollisesta itsekurista eli luovuttamisesta. Jos joku asia ei toimi, paras keino on riisua kaikki ne huolet ja murheet. Luopua niistä listoista, miten asioiden pitäisi mennä. Kun murrat koko paletin, on paljon helpompi lähteä rakentamaan tyhjältä pöydältä. Luovuttaminen oli parasta, mitä meille kävi, Nanna miettii.

Aikaisemmin Nanna kertoi blogissaan myös, että he antavat Jeren kanssa toistensa olla nyt sellaisia kuin ovat.

– Onneksi olemme nyt toistemme puolella täysin alasti. Ihana olla oma itseni ja samalla antaa toisen olla. Kaikilla on hyvä olla, ja se heijastuu siihen kaikkein tärkeimpään eli meidän poikaan.

Me Naiset ja Radio Aalto kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

 

Tuottajamoguli Harvey Weinsteinin sikailuja seurannut somekampanja ravisuttaa Suomessa saakka.

Tasan vuosi sitten uskoni ihmisiin oli vähissä. Julkisuuteen oli juuri päätynyt video, jossa Yhdysvaltojen presidenttiehdokas Donald Trump, 71, kehuskeli suudelleensa, kourineensa ja yrittäneensä harrastaa seksiä vastentahtoisten naisten kanssa. ”Kun olet tähti, he antavat tehdä sen.”

Presidentiksi oli änkeämässä mies, joka kohteli naisia kuin kertakäyttömukia. Tarrasi kiinni, viskasi rutattuna menemään – ja otti taas uuden käsittelyynsä. Ja sitten tämä hahmo valittiin johtamaan vapaata maailmaa. Koska Trump nyt on Trump.  Vitsi, vitsi. 

Tässä valossa elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin, 65, ahdisteluvyyhdin paljastuminen ei vielä viikko sitten juuri hätkäyttänyt. Silloin New York Times -lehti raportoi, että Weinstein oli vuosikymmenten aikana ahdistellut useita näyttelijöitä ja naispuoleisia työntekijöitään. Nyt koko ajan kasvava naisjoukko syyttää Harvey Weinsteinia seksuaalisesta ahdistelusta ja jopa raiskauksista.

”Aikakausi, jossa silmät ummistetaan seksuaalisesti hyökkäävältä käytökseltä, on ohi. ”

Tällä kertaa asiaan reagoitiin. Muun muassa Oscar-akatemia oli yllättävän vikkelä liikkeissään ja erotti Weinsteinin.

– Elokuvateollisuuden aikakausi, jossa silmät ummistetaan seksuaalisesti hyökkäävältä käytökseltä ja työpaikka-ahdistelulta, on ohi. Kyseessä on äärimmäisen vakava ongelma, jolle ei ole sijaa yhteisössämme, akatemian tiedotteessa julistettiin. 

Näyttelijä Alyssa Milano, 44, pisti paremmaksi.  Hän kehotti twiitissään, että kaikki seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kohteeksi joutuneet kirjoittaisivat ”Minä myös” statukseensa, jotta ihmiset käsittäisivät, kuinka suuri ongelma on.

Ja kansahan kirjoitti. Veikkaanpa, että useimman Facebookin käyttäjän silmille on jo napsahtanut tuo teksti. Uudestaan ja uudestaan. Seksuaalinen häirintä todella on muuttunut näkyväksi ympäri maailmaa päivitys päivitykseltä.

Jos toisten ihmisten kunnioittaminen, hyvät käytöstavat tai ihan vain perusinhimillisyys eivät ole riittävän painavia syitä itsensä hillitsemiseen, ehkä somen pelko ajaa saman asian?

Niin näkyväksi, että ehkä toimintaympäristön muuttuminen alkaa pikkuhiljaa iskostua myös kähmijädinosaurusten kaaleihin. Tänä digitaalisuuden aikana suljettujen ovien takana tapahtuvat asiat eivät välttämättä enää jää sinne. Ahdistellut uskaltavat puhua – ja heidän äänensä myös kuuluu.

Jos toisten ihmisten kunnioittaminen, hyvät käytöstavat tai ihan vain perusinhimillisyys eivät ole riittävän painavia syitä itsensä hillitsemiseen, ehkä somen pelko ajaa saman asian?

Kiitos digiloikka, olet yllättävän hyvä!