Veera Salonen kuuntelee, kun keskustalainen Pekka Pöyry tekee vaalilupauksia. ”Eivät ne kuitenkaan niitä pysty pitämään, vaikka haluaisivatkin”, Salonen sanoo. Kuva: Lauri Rotko
Veera Salonen kuuntelee, kun keskustalainen Pekka Pöyry tekee vaalilupauksia. ”Eivät ne kuitenkaan niitä pysty pitämään, vaikka haluaisivatkin”, Salonen sanoo. Kuva: Lauri Rotko

Yhä kasvava joukko jättää äänestämättä vaaleissa. Keitä he ovat? Ainakin Marjo Halttunen ja Veera Salonen aikovat jälleen kerran nukkua vaalien yli.

Petäjävedellä Jyväskylän kupeessa aurinko porottaa Halkokankaan asuinalueelle. Uudehkon helmenharmaan omakotitalon räystäät tippuvat vettä, ja iso etupiha on sulanut luistinradaksi.

Eduskuntavaaleihin on aikaa kuukausi. Moni miettii vielä ehdokasta, mutta talon asukas Marjo Halttunen, 37, ei todellakaan aio äänestää. Hän ei ole koskaan äänestänyt eduskuntavaaleissa, eikä mielen muuttaminen ole näköpiirissä.

– Kun äänioikeuslappu tulee, revin sen yleensä saman tien paperinkeräykseen. Se on meillä melkein kuin traditio. Olen äänestänyt kerran presidentinvaaleissa, silloin, kun Riitta Uosukainen oli ehdokkaana, Halttunen kertoo.

Hän muistelee, että vuosi olisi ollut 2005, Uosukainen olisi ollut ensimmäinen presidentinvaalien naisehdokas ja olisi päässyt vaalien toiselle kierrokselle.

Muistelut menevät melkein oikein, sillä Uosukainen oli ehdolla vuonna 2000, sijoittui kolmanneksi (toiselle kierrokselle menivät Tarja Halonen ja Esko Aho), ja ensimmäinen suomalainen naispresidenttiehdokas oli liberaalisen kansanpuolueen Helvi Sipilä vuonna 1982.

Halttusta naurattavat paitsi tepposet tehnyt muisti myös oma silloinen naiivius.

– Kuvittelin, että nyt on isoista asioista kyse ja siksi pitää äänestää. Uosukainen oli nainen, ja persoona vaikutti sellaiselta jämäkältä.

Sen jälkeen Halttunen ei ole uurnille raahautunut. Mitään dramaattista ei tapahtunut. Hän ei vain ole koskaan ollut kiinnostunut politiikasta, lapsuudenkodissa ei patistettu äänestämään eikä avomies ole vaaleista sen kiinnostuneempi kuin Halttunenkaan.

Eikä hän sitä paitsi usko lainkaan, että voisi yksittäisenä henkilönä vaikuttaa yhtään mihinkään.

– En usko edes, että yksi kansanedustaja pystyy vaikuttamaan mihinkään. Keksin kyllä ajalleni parempaakin käyttöä kuin täytellä jotain vaalikoneita.

Halttunen käy töissä reilun 30 kilometrin päässä S-marketissa, ja hänellä on avomiehensä kanssa 3-vuotias Emmi-tytär. Myös reilun vuoden asutun omakotitalon pihassa riittää puuhaa.


Marjo Halttunen kuuluu Keski-Suomen vaalipiiriin. ”Jos kävisin äänestämässä, ehdokkaan pitäisi olla lapsiperheiden ja vanhusten asioista kiinnostunut, maanläheinen nainen.” Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Oman talous ensin

Kun suomalaisilta kysyttiin vuonna 1977, onko äänestäminen heidän mielestään kansalaisvelvollisuus, peräti 86 prosenttia vastasi kyllä. Vuonna 2003 samaa mieltä oli enää hiukan yli puolet suomalaisista, 56 prosenttia.

Luvut ovat Tommi Uschanovin kirjasta Suuri kaalihuijaus vuodelta 2010. Kirjassa kerrotaan myös, että vuonna 2010 suomalaisista 36 prosenttia luotti poliitikkoihin. Luku ei ole häävi.

Marjo Halttunen kuuluu siihen 64 prosenttiin, joka ei luota.

– En ainakaan halua, että sinne äänestetään jotain entisiä laulajia tai hiihtäjiä. Pääseekö siellä kukaan nuori tai uusi edes vaikuttamaan mihinkään. Ja muut ovat kertoneet, että kaikki vaalipuheet unohtuvat heti, kun sinne eduskuntaan päästään, Halttunen selittää ja kaataa kahvia.

Pieni Emmi hamuilee lasipurkista suklaakeksiä eikä vielä ymmärrä, mistä äiti paasaa.

Vaikka Halttunen sanoo, ettei seuraa politiikkaa yhtään, hänellä on silti jonkinlainen käsitys esimerkiksi siitä, mitä juuri lopettaneen eduskunnan viimeisinä päivinä tapahtui.

– Joku taistelu siellä oli. Kun istun kassalla, näen lehtien kannet ja lööpit. Monet edustajista tuntuvat olevan enemmän Seiskassa kuin paikalla eduskunnassa.

Halttunen ei puhu ystäviensä eikä työkavereidensa kanssa politiikasta mitään – ellei sitten jonkin lehden kannessa ole kuva istuntosalissa nukkuvasta kansanedustajasta.

On hänellä silti joitakin yhteiskunnallisia mielipiteitä, ”kunhan niitä kalastelee”.

– Lapsiperheiden asiat tietysti kiinnostavat nyt, kun sitä lapsilisääkin leikattiin. En ole kauhean innoissani siitä, että kaikesta vain leikataan, leikataan ja leikataan. Vanhemmille sukupolville pitäisi myös järjestää hyvää hoitoa, he ovat kuitenkin Suomea olleet rakentamassa. Hoitoalalla olevat ystäväni silti kertovat, että kaikki vedetään ihan minimiin.

Niin paljon Suomen taloustilanne ja leikkaukset eivät kuitenkaan kiinnosta, että Halttunen ryhtyisi vaivalloisesti seulomaan itselleen ehdokasta tuntemattomien ja lähtökohtaisesti epäilyttävien kandidaattien joukosta.

– Omat kiinnostuksenaiheet ovat pienemmässä piirissä. Miten saan oman talouden pidettyä kasassa, ruokaa kaappiin, talolainan maksettua ja autoon bensaa.

Tylsää, tylsää

Presidentinvaalit nekin taisivat olla, kun mikkeliläinen yhteisöpedagogiksi opiskeleva Veera Salonen, 24, äänesti. Muistikuvat ovat vähän hatarat, ja äiti kertoi puhelimessa, ketä kannattaa äänestää. Salonen oli juuri täyttänyt 18.

– Nyt ymmärrän enemmän asioista enkä menisi enää äänestämään sillä perusteella, että äiti käskee. Äidille äänestäminen on kansalaisvelvollisuus.

Kun suosittua White Trash Disease -blogia pitävä Natalia Tolmatsova kirjoitti kolme viikkoa sitten postauksen otsikolla ”Miksi en äänestä”, Veera Salonen kommentoi postausta: ”ihanaa, että jostain vihdoin löytyy ihminen, joka ei myöskään äänestä! mulla on samat syyt kuin sulla nuo kaksi ekaa jotka mainitsit. mua alkaa pikkuhiljaa nyppimään se, minkä papatuksen saan aina osakseni jos kerron jollekin, etten aio äänestää...”

Salosta ja Tolmatsovaa yhdistävät syyt olivat, ettei vaalikoneista löydy ehdokasta, joka olisi sataprosenttisesti samaa mieltä, eikä yksikään puolueista ole sellainen, jonka kanssa tuntisi täydellistä yhteenkuuluvuutta.

Tolmatsovalla syitä oli kaikkiaan viisi, ja ne liittyivät siihen, ettei hän kaipaa tällä hetkellä asioihin muutosta, hän ei saa yhteiskunnan tukia, joten ne eivät kiinnosta häntä, eikä hän tunne olevansa oikea ihminen äänestämään esimerkiksi lapsiperheitä tai opiskelijoita koskevista asioista.

Salonen ei sentään vaadi ihan sataprosenttista samanmielisyyttä mahdollisen ehdokkaansa kanssa.

– Mutta kyllä 80 prosenttia on aivan minimi. Olen nytkin tehnyt vaalikoneita, ja 74 prosenttia on ollut suurin yhteneväisyys ehdokkaan kanssa. Siinä jäljelle jäävässä 26 prosentissa voivat olla kaikki ne asiat, jotka ovat itselleni tärkeitä, Salonen selittää.


Sdp:n ehdokas Satu Taavitsainen hyökkää kauppakeskuksessa Veeran juttusille. Turhaan. Kuva: Lauri Rotko

Vaalikoneiden tekeminen on Saloselle kuitenkin vain huvittelua, sillä äänestämään hän ei aio. Ainakaan näissä vaaleissa.

Hän ei seuraa politiikkaa ja sanoo, ettei siksi ymmärrä siitä mitään eikä voikaan ymmärtää, jos ei ala seurata. Se taas ei ole Salosen to do -agendalla, joten kierre on valmis.

– En muista, mitä esimerkiksi lukiossa yhteiskuntaopin tunnilla politiikasta puhuttiin. Olen aina mieltänyt sellaiset asiat tylsiksi, ja niihin on ollut vaikea keskittyä.

Hän tietää, että on kansanedustajat ja on ministerit, muttei esimerkiksi sitä, missä suhteessa ne ovat toisiinsa.

– Kaikki ne politiikan termit ja puheet pitäisi kääntää selkokielelle.

Jos vaalikoneissa kysymykset alkavat olla liian poliittisia, Salonen valitsee vaihtoehdoksi ”en osaa sanoa”.

– Mistä minä tietäisin, pitääkö vaikka Puolustusvoimille antaa lisää rahaa, kun en ole ollut asian kanssa missään tekemisissä.

Veera Salonen ajautui ensimmäistä kertaa puhumaan politiikasta opiskelu­kavereidensa kanssa, kun hän kertoi näille osallistuvansa tähän lehtijuttuun. Se tapahtui Mikkelin ammattikorkeakoulun ruokalassa.

– Nauroimme, että olemmeko nyt aikuisia, kun puhutaan lounaalla politiikkaa.

Lounaspöydässä jotkut opiskelukavereista yrittivät selittää politiikan käytäntöjä Saloselle.

– Yksi kavereistani sanoi, ettei hän oikein tajua puoluepolitiikkaa. Kysyin, että mitä se on, Salonen nauraa.

Paskaa niskaan

Pääasiassa Salonen saa äänestämättömyydestään samanlaista palautetta kuin Natalia Tolmatsovakin blogissaan, negatiivista. Sitä suorastaan vyöryi Tolmatsovan postaukseen.

– Suoraan sanottuna tulee paskaa niskaan. Siitä tulee vielä enemmän sellainen kapinamieli, että sanotte mitä hyvänsä, en muuta mieltäni. Olen jo sen ikäinen, ettei minun päätäni tuollaisella käännetä.

Salosen mielestä äänestämättä jättäminen on Suomessa tabu, josta ei negatiivisen palautteen takia viitsi kertoa kenellekään.

– Kun olen nyt itse puhunut tästä, muutama kaverikin on paljastanut, etteivät he äänestä mutta eivät viitsi puhua siitä.


Veera Salonen huomaa Mikkelin keskustassa, että äänestysnumerot on jaettu ja ehdokkaat ovat aktivoituneet kadulle. Kuva: Lauri Rotko

Suomessa tosiaan pidetään äänestämistä suuressa arvossa, ainakin niiden puheissa, jotka ovat julkisesti äänessä. Vaaleissa tuijotetaan tiiviisti äänestysprosenttia ja toivotaan sen olevan mahdollisimman korkea.

– Korkea äänestysprosentti ei ole mikään itseisarvo, ei se kerro mitään kiinnostavaa, yllättää Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija Janne Tukiainen.

– On hienoa tiedostaa, ettei ole tarpeeksi tietoa asioista, eikä mene arvalla antamaan ääntään. Se on kaikille haitallista, hän sanoo.

Tukiaiselle on myös tuttua äänestämättäjättämispuheista seuraava reaktio. Vihamielistä palautetta tulee nimittäin myös tutkijalle aina, kun hän julkisuudessa tästä puhuu.

– Sanon silti, että on hyvä asia jättää äänestämättä, jos siltä tuntuu. En myöskään ymmärrä, miksi pitäisi vaivautua jättämään tyhjiä lappuja, ellei sitten tykkää kovasti käydä vaalikahveilla ja haluaa siksi mennä paikalle.

Kuka nukkuu?

Nukkuvia äänestäjiä on pystytty tutkimaan erityisen tarkasti vuodesta 2012, jolloin tutkijat saivat käyttöönsä sähköisen äänioikeusrekisterin tietoja.

Akatemiatutkija Hanna Wass Helsingin yliopistosta kertoo Ylen haastattelussa, että äänestämättömyyteen on kolme syytä: se, ettei henkilö pysty äänestämään, hän ei halua äänestää tai kukaan ei ole kehottanut häntä äänestämään. Poliittinen passiivisuus on suurinta pienituloisten ja heikosti koulutettujen keskuudessa, ja se periytyy.

Tutkija Janne Tukiainen kirjoittaa hiljattain julkaistussa kolumnissaan VATT:n sivuilla, että tuoreissa tutkimuksissa äänestysaktiivisuuden nouseminen ei ole yksiselitteisesti hyvä asia.

Kun Sveitsissä postiäänestämisen takia äänestysprosentti nousi, nousi samalla myös vähemmän asioista tietävien äänestäjien määrä. He taas äänestivät itselleen epäedullisia ehdokkaita. Siksi niillä alueilla, joilla oli eniten huonosti koulutettuja äänestäjiä, leikattiin eniten hyvinvointimenoja, joista olisi ollut heille hyötyä.

Tukiaisen mielestä äänestämisen kutsuminen kansalaisvelvollisuudeksi on outoa puhetta.

– Demokratiassa on vapaus jättää äänestämättä. Ihmiset osaavat kyllä itse arvioida, mihin haluavat aikansa käyttää.

Siinä mielessä äänestämättä jättämisestä on Tukiaisen mukaan syytä olla huolissaan, että vaaliuurnille alkaa valua pelkkä eliitti.

– Ihanteellista tietysti olisi, että kaikki kävisivät äänestämässä hyvällä tietopohjalla.

Miten sellainen sitten tapahtuu, siihen tutkijoilla ei vielä ole vastauksia. Kahvipaketilla äänestämään lahjominen ei ole tutkijoiden mukaan hyvä idea, sillä se lisää harkitsematta annettua ääniä. Äänestystapojen helpottaminen taas nostaa äänestysaktiivisuutta niissä ryhmissä, jotka äänestävät jo ennestään ahkerasti.

Tukiainen myös ymmärtää Marjo Halttusen ja Veera Salosen käsityksen siitä, ettei yksi ääni mihinkään vaikuta.

– Eduskuntavaaleissa se tietyllä tavalla pitääkin paikkansa. Mutta esimerkiksi kuntavaaleissa Suomessa yhdellä äänelläkin on merkitys. Niissä tulee paljon tasapelejä ja paikka ratkaistaan arvalla.

Yhdellä äänellä on vaikutus, jos on uskominen tutkimuksia: jos valittu on kunnan työntekijä, kunnan menot vähän kasvavat. Ja jos vastakkain ovat mies ja nainen, ja nainen valitaan, seurauksena on vähän lapsiystävällisempää politiikkaa.

Toivoa on

– On kai meille kaikille niin syvään iskostettu, että vain äänestämällä voit vaikuttaa, joten kyllä äänestämättä jättämisestä tulee paineita, Veera Salonen sanoo.

Marjo Halttunenkin nauraa tietävänsä, ettei hänellä ole oikeutta valittaa mistään, koska ei käy äänestämässä. Ei muun muassa siitä, että hänen kotikuntansa Petäjävesi lopetti kotihoidontuen kuntalisän maksamisen viime vuoden alussa. Toisaalta kahden vuorotyötä tekevän vanhemman lapsi on mukavassa kunnallisessa vuoropäivähoidossa, joten asia on kunnossa.


Emmi, 3, ei tiedä vielä äänestämisestä mitään, eikä äiti aio häntä tulevaisuudessa patistaa äänestämään. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Entä jos kaikki tekisivät samoin ja jättäisivät äänestämättä?

– No, tuskin tuollaista tapahtuu, en ole sitä edes ajatellut. Mutta ei se minua silti saa äänestämään, Halttunen sanoo.

– Jätän mieluummin asiat paremmin seuraavien haltuun kuin seuraan sydän sykkyrällä lööpeistä, miten se oman äänestyslapun numero siellä toilailee.

Veera Salosen mielestä politiikan pitäisi yksinkertaisesti olla ihmisille helpommin seurattavaa.

– Ei tietenkään ole hyvä, jos kaikki jättävät äänestämättä, mutta pitäisi miettiä, miten ihmiset saataisiin ymmärtämään, mitä eduskunnassa tapahtuu.

Tutkimusten valossa Salosella ja Halttusella on kuitenkin toivoa siirtyä nukkuvien kammareista aktiivisten leiriin. Jos nimittäin nuori on saatu äänestämään ensimmäisissä vaaleissaan, hänellä on toivoa mennä äänestämään myöhemminkin. Mikäli ensimmäiset mahdolliset vaalit jäävät väliin, äänestämään tuskin mennään myöhemminkään.

Veera Salonen vertaa äänestämistä hammaslääkärissä käyntiin. Sinne pitäisi mennä, mutta kun se on niin hankalaa ja ikävää, aina jää menemättä.

Eikä Salonen taida ihan niin tietämätön politiikasta olla kuin väittää olevansa.

– Jos menisin äänestämään, ehdottomalla ei-listalla olisivat perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit avioliittolaki- ja aborttijuttujen takia.

Vaalikoneista, niistä huvikseen tehdystä, Saloselle on tullut pelkästään demariehdokkaita.

– Mutta sitten tuli tämä opintotuen rajoitusjuttu, jota demarit innoissaan kannattivat. Ajattelin, että pitäkää tunkkinne.

Eduskuntavaalit sunnuntaina 19.4. Ennakkoäänestys on käynnissä.

Lue myös:

Nainen, tsekkaa vaaliohjelmista ainakin nämä

Pitääkö olla hullu, että pyrkii eduskuntaan? Uutuuskirja vastaa

Tiedä, niin äänestät

Puolueet tympivät, demokratia on kriisissä eikä äänestäminen kiinnosta enää ketään.

Noin niin kuin hyvin dramaattisesti ilmaistuna.

Yhä näkyvämmät hahmot julistavat, että äänestäminen sucks, kuten vaikkapa britti-koomikko Russel Brand. Hän herätti puolitoista vuotta sitten valtavan huomion sanoessaan, ettei yksikään puolue ole häntä varten ja demokratiassa on muitakin vaikuttamiskeinoja kuin (poliitikkojen) äänestäminen, vaikkapa protestointi. Suomessa äänestämisen tyhjänpäiväisyydestä valitti hiljattain kirjailija Juha Itkonen Pyöreä pöytä -radio-ohjelmassa Ylellä.

Äänestysprosentit ovat laskeneet kaikkialla länsimaissa 1960-luvun jälkeen. Suomessa äänestysprosentti oli eduskuntavaaleissa korkeimmillaan vuonna 1962, jolloin se oli 85,1, ja matalimmillaan 67,9 vuonna 2007.

Syitä siihen on lähinnä pystytty arvuuttelemaan. Äänestämisen tekninen helpottaminen, siis esimerkiksi sähköinen nettiäänestäminen, kohentaa äänestysprosenttia jonkin verran, mutta yleensä se innostaa vain niitä ihmisiä, jotka muutenkin äänestävät paljon. Suomessa sitä kokeiltiin kolmessa kunnassa vuonna 2008, mutta mönkään meni, ja kuntavaalit jouduttiin uusimaan. Nyt sähköistä äänestämistä on taas pohdittu juuri työnsä päättäneessä työryhmässä.

Vuonna 2008 Suomessa tehtiin laaja tutkimus, ensimmäinen laatuaan, jossa selvitettiin kansalaisten politiikan tietämystä. Siinä kävi ilmi, että mitä heikommin asioista tiesi, sitä todennäköisemmin jätti äänestämättä.

Ja naiset tiesivät valitettavasti selvästi miehiä vähemmän: parhaiten asioista tietävään neljännekseen kuului 28,5 prosenttia miehistä mutta vain 13,3 prosenttia naisista.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa naisia oli kaikista äänestäneistä 41,8 prosenttia. Tutkimuksen voi tehdä johtopäätöksen, että jo naisten poliittisen tietämyksen kasvattaminen kasvattaisi äänestysprosenttia.

Kuinka se taas tehdään, on niin sanottu miljoonan dollarin kysymys.

Suomalaisia kiinnostaa, miten tehdä limaa sekä miten saada unta ja rahaa.

10 miljardia. Sen verran Suomessa tehdään Google-hakuja vuodessa. Nyt Google on julkaissut tämän vuoden haetuimmat ihmiset ja asiat. Miten/kuinka-kategoriassa suomalaisia askarrutti eniten kysymys siitä, miten tehdä limaa. Toiseksi eniten googlattiin sitä, miten saada poikaystävä, ja kolmanneksi eniten sitä, miten saada unta. 

10 googlatuinta asiaa miten/kuinka-kategoriassa

  1. miten tehdä limaa
  2. miten saada poikaystävä
  3. miten saada unta
  4. miten laihtua nopeasti
  5. kuinka laihtua
  6. miten saada rahaa
  7. kuinka monta prosenttia
  8. miten selvitä erosta
  9. miten säästää rahaa
  10. kuinka nopeasti raskaaksi

Jotta säästyisit googlaamiselta, päätimme etsiä vastaukset googlatuimpiin asioihin puolestasi. Kas tässä, olkaa hyvät!

1. Miten tehdä limaa?

Vauva.fi:n toimitus on tehnyt helpot ja selkeät ohjeet liman valmistukseen. Vauvan ohjeilla liman saa valmistettua vain kahdesta raaka-aineesta – ja kaiken lisäksi vieläpä ilman partavaahtoa, liimaa ja piilolinssinestettä. Katso ohje:


2. Miten saada poikaystävä?

Sinkkuna olemisessa on ainakin 20 hyvää puolta. Mutta jos silti kaipaa kultaa kainaloonsa, maailman hauskimmalla naisella Amy Schumerilla on vinkki: kokeile deittisovellusta – mutta ole rehellinen.

Kun Amy itse oli ollut kolme vuotta sinkkuna, hän päätti kokeilla ystävän suosittelemaa ”luoville ihmisille suunnattua” deittisovellusta. Hän latasi sinne kaksi kuvaa: toinen oli lenkillä otettu meikitön räpsy, jossa hän irvistelee kuin olisi kuolemaisillaan, ja toinen oli kuva Tyttökultien Sophie-mummosta. Ding! 40 minuutin päästä häneen otti yhteyttä Ben Hanisch, chicagolainen huonekalusuunnittelija ja puuseppä. Kun pari tapasi ensimmäisen kerran, Amy oli tulossa akupunktiosta tukka öljyisenä ja kasvot punaisina. Siitä huolimatta – tai sen takia – pariskunta on seurustellut vuoden päivät.

3. Miten saada unta?

Aineenvaihdunta menee sekaisin. Mielialat vaihtelevat omituisesti. Herkuttelu lähtee käsistä. Muisti pätkii. Jatkuva univaje aiheuttaa monia vaivoja. Prisma Studion ja Helsingin yliopiston teettämän Väsy-kyselyn mukaan suomalaisten yöunet ovat lyhentyneet ja valtaosa kärsiikin univajeesta. Siksi ei ole ihme, että muutkin kuin kroonisesta unettomuudesta kärsivät ovat googlanneet uneen liittyviä kysymyksiä.

Olemme koonneet 14 + 8 vinkkiä, mitä kannattaa kokeilla, jos uni ei tahdo tulla.


4. Miten laihtua nopeasti? + 5. Kuinka laihtua?

Koomikko-poliitikko Lotta Backlund laihtui 30 kiloa ottamalla rennosti. Muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä laihtui puolestaan 12 kiloa 5:2-dieetillä. Maskeeraaja-meikkaaja Mariela Sarkiman paino putosi 12 kiloa, kun hän teki pysyvän elämänmuutoksen. Laihdutukseen liittyvissä asioissa suomalaisia kiinnosti sekä se, miten laihtua nopeasti että miten ylipäätänsä voi laihtua.

Vastaukset näihin kysymyksiin löydät seuraavista jutuista.

 

Artikkeli jatkuu alapuolella
Näin selätät tunnesyömisen
Hyvä olo
Näin selätät tunnesyömisen

 

 

6. Miten saada rahaa? + 9. Miten säästää rahaa?

Heidi tienasi kuukaudessa lähes 2000 euroa nettikirppiksillä. Julia sai taas vuodessa säästöön lähes kymppitonnin. Mutta on niitä muitakin tapoja saada rahaa ja panna se poikimaan:

 

 


7. Kuinka monta prosenttia...?

Jos prosenttilaskut ovat hakusessa, esimerkiksi laskurit.fi-sivustolta löytyy apua.

8. Miten selvitä erosta?

Ero on tunnevuoristorata, josta selviät parhaiten ja nopeiten noudattamalla yhtä neuvoa: pysy mahdollisimman kaukana entisestä puolisostasi. Lue lisää:


10. Kuinka nopeasti raskaaksi?

Tästä google-hausta ei täysin selviä, mihin kysymyksellä on haettu vastausta. Mutta jos sillä tarkoitetaan sitä, miten nopeasti yhdynnän jälkeen voi tulla raskaaksi, vastaus löytyy esimerkiksi tästä jutusta:

Mikä on erikoisin asia, mitä sinä olet googlannut? Kerro kommenteissa!

Pysäyttävä brittidokumentti paljastaa, miten rajua elämä amerikkalaisyliopistojen veljeskunnissa on.

IS TV-LEHTI:  BBC:n This World -sarjaan kuuluva Veljeskuntien rajut huvit (Frat Boys: Inside America's Fraternities, 2016) on pysäyttävä dokumentti amerikkalaisyliopistojen vanhasta perinteestä. 1700-luvun lopulla alkaneisiin järjestöihin on kuulunut suuri määrä merkkihenkilöitä. Veljeskunnissa luodaan elinikäisiä ystävyyssuhteita, joista on hyötyä tulevalla uralla.

Brittidokumentti tarkastelee veljeskuntien pimeämpää puolta, tyttöjen hyväksikäyttöä ja salaisia rituaaleja, joiden seurauksena opiskelijoita on loukkaantunut, useita myös kuollut.

Ovelasti rakennettu ohjelma kulkeekin kunniasta häpeään. Moniääniseen ja objektiiviseen dokumenttiin poimitut kuvat opiskelijakämpissä roikkuvista rintaliiveistä, tanssitangolle ripustetuista alastomista barbie-nukeista ja humalassa heiluvista nuorukaisista kertovatkin omaa kieltään veljeskuntien kulttuurista.

Dokumentissa seurataan Gazoni-perheeseen pyrkivää brittiläistä Jordania. Veljeskunnan pomo Ben ja Jordanin ”isoveli” Raymond kertovat kokelaille asetettavista vaatimuksista. Salaisen rituaalin kohdalla kuvaaminen kielletään.

Marissa kertoo omakohtaisen kokemuksensa yhden veljeskunnan juhlissa tapahtuneesta raiskauksesta.

Kowiakin perhe kertoo Harrison-pojastaan, joka kuoli 19-vuotiaana siirtymäriitissä. Terrence puolestaan loukkaantui hengenvaarallisesti. Hänen asianajajansa Doug Firebaugh on ollut 20 vuotta kiusattujen opiskelijoiden asialla ja kongressiedustaja Frederica S. Wilson ajaa lakialoitetta simputuksen kieltämiseksi.

 Veljeskuntien rajut huvit, TV2 ke klo 22.10