Eagles of Death Metal -yhtyeen Jesse Hughes ja Joey Castillo vuonna 2014. Kuva: Reuters
Eagles of Death Metal -yhtyeen Jesse Hughes ja Joey Castillo vuonna 2014. Kuva: Reuters

Yhdysvaltalainen Eagles of Death Metal -rockyhtye puhui Pariisin Bataclan-keikkapaikan terroritapahtumista Vice-lehdelle. Voit katsoa koko videohaastattelun jutun lopussa.

Yhdysvaltalainen rockyhtye Eagles of Death Metal soitti Pariisissa Bataclanissa, kun sinne tehtiin terroristi-isku 13. marraskuuta. Iskussa kuoli 89 ihmistä. Yhtye selvisi tapahtumista, mutta heidän fanituotemyyjänsä Nick Alexander oli yksi kuolleista. Yhtyeen paikalla olleet jäsenet puhuivat ensimmäistä kertaa tapahtumista Vice-lehdelle.

– Kokemuksistani huolimatta haluan nauttia elämästäni: hymyillä, olla ystävieni kanssa, soittaa. Haluan palata Pariisiin. Haluan, että yhtyeemme on ensimmäinen, joka soittaa Bataclanissa, kun se taas avataan. Olin siellä, kun se hiljeni ja ystävämme kuolivat, haluan olla paikalla ja elää, yhtyeen perustajajäsen Jesse Hughes kertoo haastattelussa. Yhtyeen toinen perustajajäsen, Kyuss- ja Queens of the Stone Age -yhtyeistäkin tuttu Joshua Homme ei ollut paikalla Pariisissa, mutta hän sai tietää tapahtumista nopeasti.

– Musiikki on elämämme, jatkamme sen tekemistä. Meidät saa jatkamaan se, että näemme keikoillamme hymyileviä ihmisiä, kitaristi Eden Galindo toteaa vettynein silmin. 

"En tiedä, mitä sanoisin"

Homme kuvailee haastattelussa kaikkien keikalla olleiden – yhtyeen jäsenten ja fanien – tekoja sankarillisiksi. Hän muistuttaa, että vaikka huomio kiinnittyy nyt heihin, he edustavat kaikkia paikalla olleita – erityisesti niitä, jotka eivät selvinneet ja joiden tarinoita ei ikinä kuulla.

– Toivon, että voisin puhua heidän vanhemmilleen. Mutta en tiedä, mitä minun pitäisi sanoa, Homme sanoo murtuneena. Sanat eivät hänen mielestään riitä.

"Silloin tajusin, mistä oli kyse"

Yhtyeen äänitarkkailijan Shawn Londonin mukaan keikalla oli ollut ennen terrori-iskua mahtava tunnelma. Nuoret tanssivat, hymyilivät ja lauloivat mukana. Haastattelussa London kertoo joutuneensa kasvotusten yhden ampujan kanssa.

– Hän katsoi suoraan minuun ja ampui, muttei osunut. Hän varmaankin luuli osuneensa, koska hyppäsin maahan heti sen jälkeen. Kaikkiin ympärilläni oli osunut. Verta oli kaikkialla. Ampuja vain jatkoi ihmisten teurastamista ja huusi: "Allahu akbar". Silloin tajusin, mistä oli kyse, hän kertoo haastattelussa.

Iskun alkaessa yhtye oli soittanut noin tunnin.

– Luulin ensin, että äänentoisto sekoilee, mutta tajusin nopeasti, mitä se oli. Jesse juoksi luokseni, ja piilouduimme lavan nurkkaan. Emme tienneet, tähtäsivätkö he meihin, vai mitä tapahtuu, yhtyeen kitaristi Eden Galindo kertoo.

Yhtyeen jäsenet pakenivat joko ulos kadulle tai jäivät piiloon keikkapaikan takahuoneeseen. Hughes kertoo haastattelussa tunteneensa syyllisyyttä paetessaan paikalta. Hän ei ollut varma bändin kaikkien jäsenten kohtalosta ja tunsi jättäneensä heidät pulaan.

Kun koko yhtye oli päässyt ulos keikkapaikasta, he menivät poliisiasemalle.

Katso koko haastattelu alla. Varoitus! Se sisältää yksityiskohtaisia kuvauksia tapahtumista.

Jutun otsikkoa muutettu 26.11.2015 klo 12.49.

On aika hemmetin vaikeaa rakastaa kroppaa, joka paisuu yhden syksyn aikana lähes seitsemän kiloa.

Kuten useimmat tuntemani naiset, olen ollut ulkonäkööni tyytymätön noin kahdeksanvuotiaasta. Nyt olen oppinut, etten saisi olla. Olisi trendikkäämpää syleillä näitä ainutkertaisia muotojani ja arvostaa sitä, mihin kehoni pystyy, ei sitä, miltä se näyttää.

Kanankakat. Siitä on kehopositiivisuus kaukana, kun yhden syksyn aikana lihoo lähes seitsemän kiloa. Yhtään ei tee mieli syleillä näitä entisten kurvien päälle kasvaneita uusia kurveja. Ne tarkoittavat, että saan kantaa taas läjän lempifarkkuja ja hintavia ulkovaatteita kirppiskeräykseen.

Paisuminen tuntui lisäksi epäreilulta. Syksyn ajan olin treenannut enemmän kuin ikinä, noin neljästi viikossa. En mässäillyt, mutta ehkä juoksukoulu kasvatti ruokahaluani samaan tahtiin kuin lähestyvät nelikymppiset hidastivat aineenvaihduntaani. (Vai hidastivatko sittenkään? Taas yksi asia, josta niillä mokomilla on kiistanalaisia näkemyksiä.)

Hetken sain kyllä uskoteltua itselleni, että lisäkilot ovat vain lihasmassaa. Ehkä viidesosa niistä onkin.

 

”Muinoin, kun vielä verhouduimme mammutinnahkoihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.”

Ironista on, että biologian puolesta voisin olla kehooni aika tyytyväinen. Muinoin, kun vielä verhouduimme mukavasti väljiin mammutinnahkoihin emmekä pillifarkkuihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.

Se jaksaa juosta kympin ja hiihtää kaksi. Se kyykkää neljä tuntia putkeen (suppilovahveroiden perässä, ei muuten), kiipeää leikkipuistossa hämähäkinverkon huipulle ja nostaa kymmeniä kiloja suorille käsille. Se on tehnyt lähes tyhjästä, synnyttänyt ja ruokkinut kolme uutta ihmistä. Loistokapine oikeastaan.

Saan kai silti vähän surra sitä, minkä olen menettänyt? Nimittäin luottamukseni siihen, että reippaasti liikkumalla ja fiksusti syömällä pysyn sen näköisenä kuin toivon.

”En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä, joten näillä mennään.”

Kun kehopositiivisuus tuntuu liian vaikealta, treenaan kehorealismia. En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä 3-4 kerrasta viikossa, joten näillä mennään. En ehkä enää koskaan mahdu siihen 38-kokoiseen ruusumekkoon, jossa muutama vuosi sitten juhlin veljeni häitä, mutta voin ostaa uuden ja yhtä kauniin, kokoa 42.

Ei kehoaan tarvitse joka päivä niin ylenpalttisesti rakastaa, mutta sen kanssa kannattaa tulla toimeen. Tämän minäkin yritän muistaa – myös sitten, kun (yllättävän pian) kroppani lakkaa olemasta biologinen loistokapine.

Kysely

Oletko tyytyväinen ulkomuotoosi?

Jos selviää!

Tuntuuko siltä, että vaalikeskustelut eivät paljasta tarpeeksi eroja presidenttiehdokkaiden välillä? Haluaisitko tehdä äänestyspäätöksesi mieluummin höpöhöpöjuttuihin ja mutu-tuntumaan nojaten? Hyvä! Tässä on sinulle sopiva vaalikone, joka paljastaa sielunkumppanuutesi asteen eri ehdokkaiden kanssa. Vastaukset on koottu Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Ylen artikkeleista sekä omasta päästä.