Laura Pimiä Nordic Cosplay Championship -karsinnoissa, joista hänet valittiin Suomen edustajaksi finaaliin. Kuva: Tytti Levänen
Laura Pimiä Nordic Cosplay Championship -karsinnoissa, joista hänet valittiin Suomen edustajaksi finaaliin. Kuva: Tytti Levänen

Pian Suomesta lähtee cosplayn Pohjoismaiden mestaruuskisoihin kolmen naisen edustus. Laura Pimiää viehättävät lajissa käsityöt, esiintyminen ja yhteisöllisyys.

Cosplay-sanasta tulee monelle mieleen lähinnä kermakakkumekkoiset teini-ikäiset Japani-fanitytöt, jotka pyörivät päivänvarjojensa kansa kaupungin kaduilla. Mielikuva on melkeinpä täysin väärä.

– Suurin osa cosplay-kisaajista on itse asiassa parikymppisiä aikuisia, Laura Pimiä, 24, kertoo.

Laura on ammatiltaan webkoodaaja. Hän on harrastanut cosplayta eli costume play -pukuleikkiä noin kuusi vuotta. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna hän lähtee kahden muun suomalaisnaisen kanssa Ruotsin Linköpingiin kisaamaan Cosplayn Pohjoismaiden mestaruuskisoissa. Viime vuonna kisojen voitto tuli Suomeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Monipuolinen harrastus

Japanista rantautunut cosplay on yhdistelmä käsitöitä, näyttelemistä ja yhteisöllisyyttä. Lajin harrastajat, cossaajat, pukeutuvat piirroshahmoiksi, joiden esikuvat ovat useimmiten japanilaisesta sarjakuvasta tai piirroselokuvista eli mangasta tai animesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Pukuja voi ostaa valmiinakin, mutta erityisesti Suomessa harrastuksessa on vahva käsityöpainotus, Laura kertoo.

Pukuja tehdään usein cosplay-tapahtumia eli coneja varten. Niissä tavataan muita cossaajia ja esimerkiksi esitetään muutaman minuutin esityksiä roolihahmoon eläytyen. Laura kertoo, että laji ei ole sama asia kuin larppaus eli liveroolipelaaminen, jossa eläydytään koko tapahtuman ajaksi roolihahmon nahkoihin.

– Jotkut toki eläytyvät hahmoihinsa ilmeitä ja eleitä myöten koko tapahtuman ajaksi. Suomalaiset ovat kuitenkin niin ujoja, että täällä sitä näkee aika vähän. Puvussa liikuskellaan omana itsenä, mutta esityksen ajan näytellään täysillä.

Vaativaa käsityötä

Laura kertoo, että häntä viehättää lajissa luova touhuaminen.

– Pukujen toteuttaminen on hauskaa puuhastelua, ja olen aina tykännyt esiintymisestä.

Häneltä menee yhden puvun toteuttamiseen yleensä kahdesta kolmeen kuukautta. Ensimmäinen askel on valita sopiva hahmo. Sitten puku suunnitellaan ja kaavoitetaan huolella, valitaan materiaalit ja tehdään testiversioita. Mitä enemmän puku muistuttaa piirrettyä esikuvaansa, sen parempi. Vaikutelman viimeistelevät peruukit ja piilolinssit, jotka useimmat tilaavat ulkomailta.

– Minulle on tärkeää löytää hahmo, josta oikeasti pidän ja johon voin samaistua. Lisäksi hahmon pitää sopia olemukseeni ja ruumiinrakenteeseeni, Laura kertoo.

Kaikki Lauran hahmot ovat olleet miehiä. Se helpottaa hänen mielestään irtiottoa arkielämästä hahmon nahoissa. Tässä poseeraa Kuningas Sinbad. Kuva: Hanna Hyttinen

Yhteisöllisyys viehättää

Monille tärkeintä lajissa on yhteisöllisyys. Laura kertoo, että coneissa aikuinenkin löytää helposti uusia kavereita, joiden kanssa tulee pian hengailtua myös harrastuksen ulkopuolella.

– Melkein kaikki kaverini taitavat olla cossauspiireistä, Laura kertoo.

Edessä olevat Pohjoismaiden mestaruuskisat ovat Lauralle ensimmäiset edustuskisat. Näissä kisoissa finalisti käy tuomariston haastattelussa lähinnä esittelemässä pukuaan ja esittää lisäksi muutaman minuutin esityksen roolihahmonaan. Show voi olla esimerkiksi pienoisnäytelmä, tanssia, sketsi tai multimediapläjäys, jossa käytetään lavasteita, anime-sarjan ääninauhaa ja lavalle heijastettua grafiikkaa.

Kisoissa arvostellaan ennen kaikkea pukua. Sen pitää olla huolellisesti ja taidokkaasti toteutettu. Lisäksi keskeistä on hahmon uskottavuus, joka syntyy esimerkiksi puvun oikeista materiaalivalinnoista ja esiintyjän eleistä.

Pukuun voi humahtaa 500 euroa

Laura kertoo, että kilpailun osanottajista valtaosa on parikymppisiä. Vaikka harrastajissa on paljon teinejäkin, vanhemmat eivät välttämättä halua sijoittaa cosplay-pukuihin suuria summia. Lisäksi kisojen taso on niin korkea, että tarvittavien kädentaitojen karttuminen vie usein vuosia.

– Materiaaleista riippuen puvun voi saada joskus kasaan satasella, mutta välillä minulta on mennyt 500 euroa, Laura sanoo.

Cosplay rantautui Suomeen 2000-luvun alussa, joten vanhimmat harrastajat alkavat nyt olla kolmekymppisiä. Siinä iässä moni cossaaja jo eläköityy, koska lapset ja muu elämä eivät jätä aikaa vaativalle harrastukselle.

– Mutta kyllä tapahtumissa näkee kolme- ja joskus nelikymppisiäkin, Laura kertoo.

Cosplay Nordic Championship -kilpailuja voi seurata suorana Yle Areenasta lauantaina 25.7. klo 00.00–01:30. Lähetykset myös Yle Teemalla 26.7. klo 16.30, 28.7. klo 23 ja 3.8. klo 17.15 alkaen.

 

 

 

 

 

 

 

anonyymi

tekstin alussa mainitut röyhelömekot eivät todellakaan ole mitään pienien "japanifanien" juttuja vaan kyseessä on lolita -muoti-ilmiö, ja siitä ei todellakaan tulisi puhua pahaa näin stereotypisesti. kyseinen yhteisö taistelee aktiivisesti tämän kamalan stigman poistamiseksi, sillä se loukkaa ja jopa vahingoittaa osaa ihmisistä, jotka näin tahtovat pukeutua. lähinnä loukkaava on yhteys cosplayhin, sillä "pukuleikeistä" ei todellakaan ole kyse. muotisuuntaus ei myöskään ole mikään pikkytyttöjen juttu.

samoin itseäni häiritsee tämä "pukuleikki" käännös. vaikka harrastuksen on tarkoitus olla viihteellinen, sanoisin, että lapsellinen leikkiminenhän tästä on kaukana. vaikka viihteellinen onkin, harrastus otetaan vakavasti ja se on harrastajilleen hyvin suuri osa heidän elämäänsä. tämä leikki-yhteys on suuri syy miksi suurin osa vanhemmista ei osaa tukea nuoren harrastusta ja usein saattavat jopa painostaa nuoren lopettamaan naurettavaksi ja lapselliseksi leimatun harrastuksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla