Jos toisella on varaa syödä ulkona ja toisella ei, ystävyys saattaa rakoilla. Kuva: Shutterstock
Jos toisella on varaa syödä ulkona ja toisella ei, ystävyys saattaa rakoilla. Kuva: Shutterstock

Onko raha sittenkin ystävyyden mittari?

Ystävyydessä ei ole kyse rahasta. Ihan sama, vaikka toinen tienaisi tukuittain ja toinen kituuttaisi minimituloilla, vai mitä?

Niinhän sitä voisi kuvitella, mutta monelle yhtenevät tulot tuntuvat olevan ystävyyden kynnyskysymys. Asiasta kerrotaan tänään ilmestyneessä Cosmopolitan-lehdessä. Jos ystävistä toisen tulot romahtavat äkillisesti, saattaa se erottaa parivaljakon.

Varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmi kertoo Cosmossa, että monet ottavat jopa luottoa ennemmin kuin myöntävät kavereilleen olevansa pennittömiä. Tutusta elämäntavasta – illallisista, bileilloista, leffoista, luksustuotteista – halutaan pitää kiinni, vaikkei siihen olisi varaa.

– Monet ottavat mieluummin kulutusluottoa kuin myöntävät rahattomuutensa avoimesti, Majasalmi kertoo haastattelussa.

Lainaa ottavat haluavat pitää kiinni samasta tulotasosta kuin ystävänsä, vaikka oma talous ei olisikaan kunnossa. Raha-asioista ei puhuta vieläkään avoimesti, vaan omaa huonoa taloustilannetta hävetään. Pahimmillaan ystävyys saattaa päättyä, kun toisella ei olekaan enää varaa samoihin asioihin – tai sellaista tilannetta ainakin pelätään.

– Suomalaisille tuntuu olevan vaikeaa, jos toinen on yhtäkkiä taloudellisesti eriarvoisessa asemassa. Emme osaa suhtautua asiaan tai tiedä, miten käyttäytyä.

Jokaisella pitäisikin Majasalmen mukaan olla ainakin yksi ystävä, jonka kanssa omasta taloudesta voi keskustella täysin rehellisesti. Lue lisää Cosmon sivuilta.

Lue myös:

Pikavippikierteeseen ajautunut Iina, 22: ”Kymppitonni kertyi äkkiä”

Näin selviät luottokorttien kierteestä

Naisystävä Katja ei aio esiintyä suuremmin miehensä rinnalla julkisuudessa.

Laulaja Ressu Redford, 56, esitteli torstai-iltana uuden naisystävänsä Katjan ravintola Pincho Nationin avajaisissa Turussa.

– Hyvin menee ja kesää vietetään yhdessä. Kesän kohokohta on nyt, kun aurinko paistaa, Ressu jutteli.

Silminnähden rakastunut pariskunta on seurustellut jo jonkin aikaa. Katja on käynyt miehensä keikoilla ja myönsi ihastuneensa tämän huumorintajuun.

– Muun muassa siihen, hän virnisti.

Katja totesi myös, ettei aio esiintyä julkisuudessa isommin, vaan aikoo pysytellä yksityishenkilönä. Hän kertoi työskentelevänsä ”aivan eri alalla” kuin Ressu.

– Minä olen syntyperäinen turkulainen, ja Katja on tästä läheltä, Ressu lisäsi.

Ressu Redford oli naimisissa lähes 20 vuotta Nina Björkfeltin kanssa. Pari erosi virallisesti joulukuussa 2016. Heillä on kaksi poikaa: vuonna 1998 syntynyt Frans ja vuonna 2000 syntynyt Elliot.

Tasa-arvotyön tavoite ei voi olla se, että kaikilla on asiat yhtä päin prinkkalaa.

”Mulla on pahemmat tasa-arvo-ongemat!” ”Ei kun mulla! Itsemurhatilastot hei!” ”Eikä, mieti palkkatasa-arvoa!”

Tältä keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta toisinaan kuulostaa – sekä henkilökohtaisella että valtakunnallisella tasolla.

Valitettavaa kyllä, naiset ovat miehiä huonommassa asemassa monessa asiassa, miehet ovat naisia huonommassa asemassa monessa muuassa asiassa, ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamasta syrjinnästä en edes aloita. 

Kun ongelmia kerran piisaa, voi erehtyä, että ratkaisu on sen keksiminen, kenellä asiat ovat huonoiten. Todellista tasa-arvotyötä on kuitenkin yritys parantaa heikomman osapuolen tilannetta, ei huonontaa paremmin pärjäävän elämää. 

Eroon syrjivästä asepalveluksesta

Viimeisin esimerkki vanhasta keskustelusta pulpahti pintaan, kun Elisabeth Rehnin johtama ajatushautomo esitti Suomeen mallia, jossa koko ikäluokka sukupuolesta riippumatta suorittaisi jonkinlaisen kansalaispalveluksen. 

”Kyllä ainainen luuttuaminen, pyykkääminen ja vauvojen pullauttelu onkin raskasta!”

Kansalaispalveluksessa olisi epäilemättä omat ongelmansa, mutta toteutuessaan se olisi ratkaisu yhteen maamme räikeimmistä tasa-arvoepäkohdista. Ehkä sukupuoleen perustuvan asevelvollisuuden jättäminen historiaan voisi avata tietä muillekin tasa-arvoparannuksille.

Jos siis pystyisimme nielemään sen, että tasa-arvon saavuttaminen tässä asiassa ei tule olemaan naisille yhtään kivaa, eikä syrjivän asepalveluksen räjäyttäminen johda yhtäkkiä naisten ongelmien katoamiseen. 

Imurointi ei ole kansalaisvelvollisuus

Kulttuurintutkimuksen apulaislehtori ja tohtorikoulutettava Siri Lindholm kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidesivuilla, että vaatimus yleisestä kansalaispalveluksesta on naisille kohtuuton, sillä naisilla on muutakin hommaa: tilastollisesti katsoen meillä naisilla on tapana synnyttää uusia veronmaksajia ja käyttää kotitöihin joka viikko peräti kahdeksan tuntia enemmän aikaa kuin keskivertomies. 

Kyllä ainainen luuttuaminen, pyykkääminen ja vauvojen pullauttelu onkin raskasta! Silti se ei ole sama asia kuin asepalvelus tai siviilipalvelus, joista jompaankumpaan suomalaismiehet ovat sukupuolensa perusteella pakotettuja.

Synnyttäminen ei – ainakaan vielä – ole naisille laissa säädetty kansalaisvelvollisuus, eikä imuroidakaan tarvitse vankilan uhalla.

Jakomerkki

Vauvojen pullauttelu voi olla raskasta – mutta ei se silti ole sama asia kuin armeijaan pakottaminen

Suurin ongelmahan tuossa kansalaisvelvollisuuksien suorittamisessa tuntuu olevan eläkekertymän pieneneminen (x * 9 kk + 6 kk). Ehdottaisin tähän ratkaisuksi yhteistä eläkekertymää rekisteröidyssä parisuhteessa (miksei perheessäkin). Eli lasketaan tulot yhteen, jaetaan tasan ja kummallekin siitä sitten se varsinainen eläke.
Lue kommentti