Hyvä pikkujoulubilettäjä on aito, hauska ja heittäytyvä. Huono taas känniääliö tai nihkeilijä. Kuva: Shutterstock
Hyvä pikkujoulubilettäjä on aito, hauska ja heittäytyvä. Huono taas känniääliö tai nihkeilijä. Kuva: Shutterstock

Pikkujoulusesonkina on hyvä pysähtyä kuuntelemaan Antti ­Maunua, joka on vienyt bilettämisen tohtoristasolle.

Olet tehnyt väitöskirjan bilettämisestä ja istunut sitä varten sata tuntia yökerhoissa. Oliko kivaa?

"Se oli suomalainen painajainen: olla yksin baarissa selvin päin. Mutta havainnointi oli yhteiskuntatieteilijälle kiinnostavaa. Bilettäminen näyttää ulospäin sekoilulta, mutta siinä on tiukat säännöt ja koodit, jotka pitää osata.

Peli on siitä tyly, että jos et osaa, sinua pidetään helposti muutenkin epäilyttävänä tyyppinä. Biletyskoodi ei ole mikään pikkujuttu, vaan kysymys on olennaisista sosiaalisista taidoista, yhteiskunnan täysivaltaisesta jäsenyydestä."

No kerro ne säännöt, etten mokaa pikkujouluissa!

"Ne ovat hyvin vahvat, mutta julkilausumattomat. Täytyy haluta juoda riittävästi, jotta pääsee samalle aaltopituudelle muiden kanssa, mutta ei liikaa, jottei ole nolo ja pilaa kaikkien iltaa. On tärkeää monitoroida omaa toimintaansa. Kaikilla on yksilönä vastuu siitä, että porukalla on kivaa. Hyvä bilettäjä on aito, hauska ja heittäytyvä. Huono taas känniääliö tai nihkeilijä.

Pikkujoulut ovatkin kiinnostava tapaus. Stereotypian mukaan baarit täyttyvät joulun alla isoista keski-ikäisten ryhmistä, jotka käyvät baarissa vain kerran vuodessa eivätkä osaa käyttäytymissääntöjä. ”Oikea” bilettäjä ei arvosta heitä.

Virhealtista puuhaa. Osaavatko suomalaiset yleensä bilettää?

"Kyllä, olemme hyviä bilettämään. Väitetään, että suomalaiset ovat sosiaalisesti taitamattomia, mutta biletyskoodin me osaamme. Sitähän harjoitellaankin vuosikaudet."

Pikkujoulut ovat vähenemään päin. Tarvitaanko niitä lamassa?

"Tarvitaan! Tarvitaan kaikkea sellaista, missä ylitetään ihmisten välinen etäisyys. Olisi hienoa, jos tämä onnistuisi muissakin olosuhteissa, mutta toistaiseksi tarvitaan juhlia."

Lue myös:

Tässä ovat pikkujoulujen ihanimmat ja terveellisimmät drinkit

Pikkujoulut vartissa!

Joillakin niitä ei ole ollenkaan ja joillakin vaikka muille jakaa. Arvaatko hiusten perusteella, ketkä julkisuuden henkilöt ovat kuvissa?

 

Hyönteisruoka on saapunut Suomeen ja siitä povataan maailman ruokakriisin pelastajaa. Mutta miltä se maistuu? Vai maistuuko miltään?

”Hieman makea”, ”jännä jälkimaku”, ”yksinään vähän tunkkainen”, ”mielenkiintoisella tavalla huokoinen”.

Näin Me Naisten raati kuvaili Belgiassa kasvatettujen ja uunissa paahdettujen kokonaisten kotisirkkojen makua hyönteisruokatestissä.

Granolassa kotisirkat olivat silmällä selvästi havaittavissa kaurahiutaleiden, siementen, omenan ja puolukkajauheen seassa, mutta rapsakka suutuntuma katosi muun rouskeen sekaan eikä sirkkoja aamiaisjugurtissaan mitenkään maistanut tai tuntenut. Moni piti sirkkamysliä perushyvänä granolana.

– Ei tämä minua ällötä millään tavalla. Hyvää on, kommentoi yksi raatilainen.

– Nyt ollaan syvästi omien ennakkoluulojen kanssa tekemisissä, myönsi toinen, mutta pisteli reippaasti kipollisen sirkkagranolalla ryyditettyä jugurttia menemään.  

– En ostaisi maun takia. Ei mitenkään ihmeellinen, kommentoi kolmas.

Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?
Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?

Hyönteisruoan trendikkyys näkyykin tällä hetkellä sirkkaruoan hinnassa. Pieni 200 gramman paketti granolaa maksaa noin 9 euroa. Hintaa nostaa ehkä myös se, että kotimaisten sirkkojen kasvatus on vasta alussa ja sirkat tuodaan Suomeen muualta Euroopasta.

Trendin aallonharjalla

Suomessa jyllää tällä hetkellä pienimuotoinen hyönteisruokabuumi.

Fazerin leipomosta kerrotaan, että he eivät ole aina saaneet sirkkajauhoa Hollannista niin paljon ja nopeasti, kuin heidän leipurinsa sitä taikinaansa tarvitsisivat. Kaikki sirkkaleivät menevät ja illalla kyselijöille pitää tarjota 'ei oota'.

Se ei ole ihme.  Hyönteisleipä maistuu nimittäin pelkän Oivariinin kanssa erinomaiselta. Sen sirkkajauhopitoisuus on kolme prosenttia, ja kuulostaa hämmästyttävältä, että yhteen pieneen leipään on silti käytetty 70 kotisirkkaa.  

Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer
Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer

– Olin vähän varautunut, ennen kuin laitoin leivän suuhuni, mutta tämähän on hyvää, testiryhmäläinen kehuu.

– Siemenet tekevät leivästä rapsakan. Kivalla tavalla vähän pähkinäinen ja paahteinen maku.

– Leipä on niin hyvää, että unohdin sirkat kokonaan. Olen pääosin kasvisyöjä, joten en ehkä kuitenkaan ota sitä jokapäiväiseen käyttöön.

Hyönteisten tunteet

Sirkkaleipää ja sirkoista valmistettuja einespihvejä mutustellessaan voikin miettiä tuntevatko hyönteiset ja sattuuko niihin.

Ympäristön kannalta hyönteissyöntiä pidetään kuitenkin niin paljon parempana ratkaisuna kuin perinteistä lihansyöntiä, että sen myötä vegaanius on saanut uuden muodon: entovegaani sallii ruokavalioonsa hyönteiset ja hyönteisperäiset tuotteet, mutta ei lihaa, kalaa tai maitotuotteita.

Ilmeisesti kaikki valmistajatkaan eivät pidä kotisirkkoja liharuokana, sillä kaupan einesaltaassa myytävät sirkkajauheella ryyditetyt pihvit on nimetty kasvispihveiksi. Ne sisältävät 83% kasviksia ja 4,6% kasvatetun kotisirkan jauhetta, ja saavat raadilta kehuja.

– Tämähän on miellyttävä tuttavuus einespihvien joukossa.

– Tuhti, ruokaisa, täyttävä eikä lainkaan kuiva. Kiva, että pinaatti, parsakaali ja kaikki ainekset  – paitsi kotisirkka – maistuvat.

Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.
Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.

Testasimme tuotteet: Fazer Sirkkaleipä 250g, 3,99e, Veljekset Mattilan Sirkka-kasvispihvit 300g, 3,98e ja Samu sirkkagranola 200g, 8,90e