Harvan persoona säilyy täysin samana läpi elämän. Kuva: Shutterstock
Harvan persoona säilyy täysin samana läpi elämän. Kuva: Shutterstock

Naiset kertovat, mitkä kokemukset muuttivat heidän persoonaansa.

Amerikkalaistutkimus kertoi taannoin, että persoonamme muuttuu iän myötä enemmän kuin uskomme. Yksittäisillä tapahtumillakin voi olla suuri merkitys: avioero, äkillinen sairastuminen, suuri elämänmuutos tai vaikka terapian aloittaminen voivat muuttaa ihmistä pysyvästi toiseksi.

Kysyimme lukijoilta, millaiset kokemukset ovat muuttaneet heidän persoonaansa.

Arvot menivät uusiksi

”Minua on muuttanut lapseni syntymä vaikeasti vammaisena ja hänen lyhyt elämänsä, joka päättyi kuolemaan neljän kuukauden vanhana.

Mieheni löysi uuden suhteen ja jätti minut yksin siihen tilanteeseen. Löysin vielä uuden rakkauden, mutta juuri ennen häitämme hänen sydämensä pysähtyi ja hän joutui teho-osastolle. Pyörätuolissa hän sitten vietti vielä 10 vuotta, kunnes kuoli viime kesänä. Saimme kuitenkin olla 16 vuotta yhdessä.

”Sanonkin, että minulla on jo neljäs elämä menossa.”

Lapsen kuolema ja avioero muuttivat minut täysin. Ne murskasivat minut murusiksi ja kaikki täytyi aloittaa ihan alusta. Elämän arvot muuttuivat totaalisesti, ja rakkaus sai ihan uuden merkityksen.

Sanonkin, että minulla on jo neljäs elämä menossa. Nyt olen yksin, mutta on minulla kolme elossa olevaa aikuista lasta ja pieni pojanpoika. He ovat erittäin rakkaita kaikki. Äitini ja isäni elävät myös vielä, ja on minulla velikin ja muutamia hyviä ystäviä.” Paljon kokenut, mutta ei katkera, 58

Trauma saa ylireagoimaan

”Kahden aviopuolison kuolema on muuttanut minua. Kokemukset ovat varmaan jääneet käsittelemättä, ja trauma on jossain syvällä. Ylireagoin kaikkeen, mitä lapsille tapahtuu, ja näen aina pahimman vaihtoehdon. Minulla on valtava menettämisen pelko. Tässä ja nyt, 63

Rakkaus opetti suoruutta

”Minua on muuttanut rakkaus. Ihminen, joka ei yritä muuttaa minua ja joka sietää minua heikoimmillani. Minulla oli parikymppisenä pari tosi ikävää parisuhdetta, joissa oli niin väkivaltaa kuin pettämistä. Muutuin tosi kyyniseksi ja itsekkääksi, toisaalta taas roikuin ihan hädässä siskossani ja siedin häneltä hänen hankalassa elämäntilanteessaan ihan mitä tahansa. Pelkäsin, että kaikki hylkäävät, pettävät ja jättävät. En luottanut kehenkään ja kohtelin varmasti ystäviänikin ihan sikamaisesti.

Kaverini laittoi sitten puolestani nettiin deitti-ilmoituksen. Aloin soitella yhden tosi kivan tyypin kanssa, joka ei kuitenkaan heti kolahtanut ihan täysillä, mutta josta tuli heti fiilis, että tämä ihminen on peruskalliota. Ja hiljalleen sitten aloin luottaa.

”Olen osannut ottaa välimatkaa ihmisiin, jotka eivät tee minulle hyvää.”

Ja koska minulla on nyt ihminen, joka ei hylkää eikä jätä, jonka kanssa olen kestänyt vanhempieni kuoleman ja kaikki ikävät asiat – ja hän silti on kanssani – olen osannut ottaa välimatkaa ihmisiin, jotka eivät tee minulle hyvää. En roiku kenessäkään, ja voin sanoa, että minulle on ihan sama, mitä muut minusta ajattelevat. Useimmiten ajattelen, että riitän tällaisena kuin olen. Jos joskus hetken ajattelen, että joku ei tykkää minusta, pääsen asian yli tosi nopeasti ja osaan antaa riitojen olla. Rakkaani on minun puolellani. Toki mekin riitelemme, mutta voin luottaa häneen silloinkin, kun hän on ihan paskapää – tai minä olen paskapää.

Monet yläasteaikaiset kaverini ovat sanoneet, että olen muuttunut todella paljon. Puhun suoraan ja uskallan sanoa mielipiteeni, ei kiertele arkoja aiheita, en pelkää muiden reaktioita, vaan olen rennosti monessa tilanteessa – myös silloin, kun en ole parhaimmillani. Toisaalta muuttumiseni on myös vieraannuttanut minua monista ihmisistä, mutta mitä sitten – meitä ei ollut sitten tarkoitettu sydänystäviksi.” Nainen, 42

Äitisuhde kovetti

”Minulla on vaikea tytär-äitisuhde. Äitini on vaikea käsitellä vaikeita asioita ja tunteita. Se on muuttanut minut kovemmaksi ja enemmän puolustautuvaksi. Tunnen ehkä myös välinpitämättömyyttä kyseistä asiaa kohtaan, koska en vain jaksa enää oman äidin sekoilua. On liian rankkaa, että oma äiti syyttelee ja raivoaa.” Tuisku, 40

”Työorientoituneen suorittajan piti etsiä uutta identiteettiä.”

Onnettomuus laittoi elämän uusiksi

”Onnettomuus on muuttanut lähes kaiken. Kaaduin polkupyörällä töistä tullessani, ja seurauksena oli siruiksi mennyt solisluu, kallon murtumia ja vakava aivovamma. Kolmeen ensimmäiseen kuukauteen onnettomuuden jälkeen en muistanut juuri mitään.

Noin puolentoista vuoden kuluttua onnettomuudesta minulle alkoi selvitä, että en pystykään palaamaan työelämään. Se oli todella iso kolaus. Työorientoituneen suorittajan pitikin etsiä uutta identiteettiä.

Aluksi tuli lamaantuminen, masennus, katkeruus. Sitten pikkuhiljaa sopeutuminen, joka on edelleen 4,5 vuoden jälkeen kesken. On ollut pakko rauhoittaa elämää ja etsiä uusia kiinnostuksen kohteita, kuten vertaistukihenkilönä toimiminen.” Tarja, 58

Ikä pehmentää särmiä

”Sanoisin, että ihan vanheneminen vuosi kerrallaan ja iän tuoma edes vähäinen elämänkokemus on hionut luonteen särmiä hyvällä tavalla pehmeämmiksi. Itsellekin paljon helpompaa ja kevyempää, kun pystyy ymmärtämään ja hyväksymään, ettei kaikki ole niin mustavalkoista.” Nainen, 28

Äitihahmon kaipuu teki huolehtijaksi

”Vanhempani erosivat, kun olin 6-vuotias. Jouduin äitimme luokse pikkuveljieni kanssa, vastoin tahtoani. Kaikki oli päällisin puolin hyvin, mutta suljettujen ovien takana meillä oli paljon väkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistäkin. Äiti myös raahasi joka viikko uuden hoidon meille. Eräänä päivänä yksi hoito tuli haulikon kanssa meidän ovelle. Äiti laittoi minut avaamaan oven ja meni itse sänkyni alle piiloon, koska ei uskaltanut kohdata tuota miestä.

Tuosta ja monesta muusta äidin tempusta on jäänyt ikuiset traumat. En saanut olla enää lapsi vanhempieni eron jälkeen. Muutin omilleni 15-vuotiaana heti peruskoulun jälkeen, kun sain opiskelupaikan muualta. Samalla katkaisin välini äitiini. Koin turvattomuutta kymmeniä vuosia tuon jälkeen. En ole koskaan ollut huoleton, vaan aina se, jolla on ohjat käsissä. Olen myös kaivannut äitihahmoa elämääni.” Ananas, 30

Cheek suunnittelee parhaillaan jäähyväiskiertuettaan, joka päättyy elokuussa Lahteen.

Cheekin eli Jare Tiihosen, 36, elämästä kertova Veljeni vartija -elokuva saa ensi-iltansa ensi viikolla. Tarinassa on vahvasti mukana veljeys ja Antti Holma näyttelee räppärin lisäksi tämän kaksoisveljeä Jereä.

– Jere ei ole vielä nähnyt elokuvaa, eikä äiti. Yleisesti elokuvan vastaanoton tietää, kuten tietää kaiken mikä liittyy muhun. Kriitikoilta pukkaa varmaan yhtä tähteä, mutta toivottavasti yleisö diggaa. Tämä on se kaava, mikä urallani on ollut, Jare naurahti elokuvan ennakkonäytöksessä.


Läheiset ymmärtävät

Jare suunnittelee parhaillaan jäähyväiskiertuettaan, joka päättyy elokuussa Lahteen. Kun Suomen suosituin räppäri kertoi 2014 loppuvuodesta lähipiirilleen lopetusaikeista, he suhtautuivat ajatukseen ymmärtäväisesti.

– Ne, jotka ovat minua lähellä ymmärtävät miksi lopetan. Muille olen sanonut, että ette voi tietää, mitä mä tunnen.  

– Pääpointti lopettamiselle on se, että Cheekinä en keksi mitään uutta. Moni sanoo, että voithan sä tehdä kesäksi biisin tosta tai tosta. Mutta olen tehnyt biisit jo monta kertaa kaikesta Cheekille olennaisesta tematiikasta. Rakkaudesta tietysti voi aina laulaa.

Elokuvassa kuvataan myös Jaren suhdetta mallina työskentelevään yliopisto-opiskelijaan. Suhde kariutuu siihen, että rauhallisempaa kotielämää eläessä Jare ei keksi Cheekille mitään uutta kirjoitettavaa.

”Cheekinä en keksi mitään uutta.”

– Voin ihan hyvin kuvitella, että elän kymmenen vuoden kuluttua rauhallista perhe-elämää. Moni on sanonut, että voihan sulla sitten olla uusia ideoita. Mutta en mä sellaisesta halua edelleenkään tehdä musaa, Jare selventää.

Jare ei vielä tiedä, mitä tekee elokuun jäähyväiskeikkojen jälkeen.

– Ostin kotiin pienen kosketinsoittimen. Ehkä minusta tulee pianisti!

Onnea etsimässä

Cheekin viimeinen albumi kuvasi myös artistin syvempiä tuntoja ja elämää kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa.

– Nyt kuuntelen levyä, että olenpa ollut aika maassa. Tällä hetkellä minun olisi mahdotonta aloittaa noin tummanpuhuvan albumin kirjoittamista.

Mikä Jaren tekee sitten onnelliseksi?

– Sitä mietin yhä. Minulla on aina ollut kaipuu johonkin muuhun ja aika näyttää, mitä se jokin muu tulee olemaan. Mulla on hieno ja laaja kaveripiiri, josta olen onnellinen.

”Minulla on aina ollut kaipuu johonkin muuhun.”

Viime kesänä Jare päätti ostaa vuosien harkinnan jälkeen koiran. Otus on sulattanut myös miehen äidin sydämen.

– Käyn yleensä vähän enemmän Lahdessa moikkaamassa äitiä. Asun kauempana kuin Jere, enkä ole aina siinä vieressä tukemassa, mutta mulla on halu auttaa. Nyt mutsi on käynyt useammin täällä Helsingissä, kun on tuo Otus. Se on hyvä vetonaula!

Kuka sanoi, että perusruuan pitäisi olla mautonta? Pipsa ja Meri-Tuuli haluavat alentaa kansalaisten kokkailukynnystä.

IS TV-LEHTI: Samassa liemessä -uutuusohjelmassa kokit Pipsa Hurmerinta ja Meri-Tuuli Väntsi tekevät ruokaa rennolla otteella ja vastaavat katsojakysymyksiin.

– Ollaan huomattu, että meillä on paljon annettavaa ja helppoja reseptejä. Viime aikojen tv-ruokaohjelmissa on tehty paljon ravintolatyylistä ruokaa tai lautasannoksia. Haluttiin palata perinteeseen, jossa tehdään arkiruokaa. Haluamme alentaa kynnystä kokkailuun, tarjota vaikka maustamisidean. Tärkeää oli myös, että ohjelma on visuaalisesti kaunis, Meri-Tuuli Väntsi kuvailee.

Pipsa Hurmerinta on luonnehtinut Samassa liemessä olevan erityinen myös kaksikon läpänheiton takia.

– Kommunikointimme on rentoa ja luontevaa. Pipsa ei hienostele enkä minäkään, Väntsi komppaa.

He tapasivat catering-firmojensa kautta, kun katuruokabuumi rantautui Suomeen.

– Ymmärsin vihdoin löytäneeni kollegan, joka ymmärtää, mitä mun duuni on; osa sitä on siivota ja tiskata.

Alkujakso on nimeltäåän Ruuanlaiton ABC, ja toinen Juhlat. Siinä annetaan näyttelijä Sinikka Sokalle vinkkejä helposti tehtäviin tarjoiluihin ja synttäreillä Anna Puu laulaa.

– Vieraiksi otimme mukaan julkkiksia, joihin meillä on suhde – Sinikka on seinänaapurini, Anna Pipsan hyvä ystävä – sekä tavallisia ihmisiä.

Vastaatte katsojakysymyksiin. Mihin et itse osaisi vastata?

– Ananaksen leikkaamiseen ja kuorimiseen ei ole oikotietä. Pipsalla oli vastaus, johon totesin, että ”Ai, tuota en ole tajunnut”, paljastaa Väntsi.

 Samassa liemessä, AVA ke klo 20.00