Onko keittiössä hifistely enemmän miesten kuin naisten heiniä? Kuva: Shutterstock
Onko keittiössä hifistely enemmän miesten kuin naisten heiniä? Kuva: Shutterstock

Miehet, jotka hifistelevät keittiössä: ihania vai rasittavia?

”Kokkaava mies on ihana asia, mutta taas piti käydä salaa jääkaapilla ruokaa odotellessa."

”Olen nyt odottanut kahdeksan tuntia porsaan kypsymistä. Söin lasten lounaanjämät heidän lautasiltaan."

Tuttavalla, kutsutaan häntä nyt vaikka Sirpaksi, on pulma. Hänen miehensä on hurahtanut kokkaamiseen ja loihtii nykyään gourmet-tason herkkuja. Ei, ei, ongelma ei ole sotkuinen keittiö, mies kyllä siivoaa jälkensä.

Ongelma on sous vide. Tai tarkalleen ottaen sous vide -keitin.

Sen jälkeen kun laite saapui Sirpan kotiin, ruuan saaminen on kestänyt. Tunteja. Siis useita. Välillä Sirpa on joutunut käymään jopa salaa grillillä, koska on ollut pökrätä nälästä.

Mikä ihmeen sous vide?

Sous vide tarkoittaa tyhjiökypsentämistä. Raaka-aineet – usein liha tai kala – pakataan ilmatiiviiseen muoviseen tyhjiöpussiin, joka kypsennetään alhaisessa lämpötilassa vesihauteessa sous vide -keittimessä. Kun lämpötilan astelukemasta ollaan tarkkoja, raaka-aineista saadaan juuri halutun lämpöisiä: lihasta tulee erityisen mureaa, kalasta suussa sulavan pehmeää.

Sous vide on ammattilaiskeittiössä käytetty menetelmä, mutta nykyään keittimiä on saatavilla myös kotikeittiöihin. Keitin näyttää vähän pöytätulostimelta ja maksaa sadasta muutamaan sataan euroon.

Et voi epäonnistua

– Sous viden kanssa ei voi epäonnistua, sanoo kokki ja Sanoma Lifestylen ruokatoimittaja Riikka Väliahde.

Hänkin on törmännyt sous vide -kokkailuun hurahtaneisiin ja kyllä, myös hänestäkin tuntuu, että he ovat useimmiten juuri miehiä.

Onkohan keittiöhifistely yleensäkin vähän enemmän useimmin miesten kuin naisten hommaa? Naiset pyrkivät saamaan arkisen nakkikastikkeen pöytään pikavauhtia, miehet haluavat rakennella spesiaalimpaa. Ei tietenkään pitäisi yleistää, mutta monessa perheessä nainen vastaa arkiruuanlaitosta ja mies viikonlopuista, jolloin ruuanlaittoon on aikaa panostaa.

Onko kaikkeen pakko olla oma kone, tuttava parahti hiljattain.

 –  Ehkä tämmöisen karkean yleistyksen voisi tehdä. Sama ilmiö on nähtävissä ammattilaispiireissä: huippukokeista suurin osa on miehiä, kun naiset perustavat mieluummin kahviloita tai lounaspaikkoja, Riikka miettii.

– Usein keittiössä hifistelevät miehet ovat sellaisia kolmenkympin ylittäneitä, lapsettomia miehiä, joilla on aikaa ja rahaa panostaa ruuanlaittoon. Baarielämä ei ehkä enää niin kiinnosta, ja ruokahifistelyllä täytetään ulkona käymisen jättämää aukkoa vapaa-ajassa, Riikka pohtii.

Kaikelle oma laitteensa

Riikka on huomannut miesten myös innostuvan naisia helpommin erilaisista ruuanlaittoon tarkoitetuista vempeleistä kuten vaikkapa savupyssystä (tuo ruokaan savun aromia), sifonista (vaahdottaa kerman täydellisen kuohkeaksi) tai stanssista (kätevä apuväline, jos haluaa rakentaa fine dining -annoksia).

Toinen tuttava kiroaa usein poikaystäväänsä, joka on täyttänyt keittiönkaapit erilaisilla teknisillä välineillä, kun hänelle itselleen riittää hyvä paistinpannu ja veitsi.

– Onko kaikkeen pakko olla aina oma kone, tuttava parahti hiljattain.

Mutta onko se hyvä?

Mutta palataan vielä koneeseen nimeltä sous vide. Onko se oikeasti hyvä vai käykö sille kuten 90-luvun villitykselle leipäkoneelle: eli ovatko kirpputorit kohta väärällään hylättyjä sous vide -pömpeleitä? Vai onko ruoka oikeasti kaiken odotuksen arvoista?

– Kuten sanoin, sen kanssa ei voi epäonnistua, kun sisälämpötilat menevät helposti kohdilleen ja koko lihapala kypsyy tasaisesti. Mutta jos tykkää, että lihassa olisi rapsakaksi paistettu hyvin ruskistettu pinta, sous videllä sitä ei saa. Ammattilaispiireissä kyllä vähän vieroksutaan kokkia, joka valmistaa kaiken sous videllä; ajatellaan, että eikö tuo muuten osaa laittaa hyvää ruokaa. Mutta lounaspaikoissa, joissa ruuan pitää pysyä kauan tietyn lämpöisenä, se on kyllä hyvä, Riikka sanoo.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

”Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta”, Mensan psykologi sanoo.

Oletko sinäkin välillä miettinyt, että ai kauhea, miten nykyihmiset ovat niin tyhmiä?

Kukaan ei enää jaksa keskittyä sekuntia pidempää mihinkään, vaan kaikki pläräävät aivottomina puhelimiaan. Enää ei osata ajatella järjellä, ja populistiset öykkärit vievät tunteiden sokaisemaa kansaa kuin pässiä narussa. Kouluissakin homma ajautuu kohti takalistoa – eiväthän ne nykynuoret tiedä mistään mitään!

Siinä tapauksessa on ehkä voimaannuttavaa kuulla, että jotkut muutkin väittävät samoin. Tutkijoiden James R. Flynnin ja Michael Shayerin tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten älykkyysosamäärä saattaa olla ihan oikeasti laskussa.

Tutkijoiden mukaan muutos ei ole vielä kovin suuri. Pitkällä tähtäimellä laskuvauhti alkaa kuitenkin huolestuttaa: jos se säilyy samana, suomalaisten älykkyysosamäärä heikkenisi seuraavan 30 vuoden aikana 7,49 pistettä. Eli siis melko paljon.

Mutta pitääkö tulos todella paikkansa? Tyhmenevätkö suomalaiset – ja tutkimuksen mukaan myös tanskalaiset sekä norjalaiset?

Kysyimme asiasta Suomen Mensa ry:n testaustoimintaa valvovalta psykologilta Marja-Leena Haavistolta. Haavisto on väitöstyötä tekevä tutkija. Mensassa hänen vastuullaan on älykkyystestaustoiminnan valvominen ja kehittäminen. Päivätyökseen hän vastaa kansainvälisten testien tuomisesta Suomeen ja suomalaisten testien kehittämisestä Hogrefe Psykologien Kustannuksessa.

– Flynnin ja Shayerin tutkimuksesta uutisoiminen Suomessa ilman kritiikkiä on ollut mielenkiintoista. Tutkimus on varsinkin Suomen kohdalta epäluotettavaa.

Plagiointia, vääristelyä ja hämäriä vertailuja

Haavistolla on näkemykselleen vakuuttavia perusteita. Pidempi katsaus tutkimukseen todellakin herättää useita kysymyksiä monestakin syystä. Ensinnäkin:

– Tutkimuksessa eri maita koskevia älykkyystutkimuksia verrataan kuin lintuja ja kaloja, että kumpi lentäisi pidemmälle, Haavisto toteaa.

Tutkimuksen Suomen tulevaa älykatoa perustellaan tutkimustuloksilla, jossa käsitellään ainoastaan varusmiesten tuloksia ja testeinä on ainoastaan heidän valinnoissaan käytettäviä älykkyystestejä. Tulokset eivät siis edusta koko kansaa.

”Tutkimuksessa eri maita koskevia älykkyystutkimuksia verrataan kuin lintuja ja kaloja.”

– Varusmiehet ovat suurimmaksi osaksi 18-vuotiaita miehiä. Se ei ole missään nimessä koko kansan ikäluokkia edustava otanta. Myös testejä voi kritisoida. Varusmiehiä testaavat testit sisältävät kielellisiä, matemaattisia ja kuvion täydentämiseen liittyviä pulmia. Erityisesti kielellisen osion tulokset ovat vuosien varrella heikentyneet. Epäilen sen johtuvan siitä, että kielelliset tehtävät saattavat olla osittain vanhentuneita kieliasultaan.

Tutkimuksen mukaan pohjoismaat typertyvät vuosi vuodelta, mutta samaan aikaan Yhdysvalloissa, Saksassa ja Hollannissa älykkyys näyttäisi yhä nousevan. Tämä johtuu Haaviston mukaan siitä, että näistä maista on vertailussa on käytetty testejä, joissa on huomioitu koko väestö: eri ikäryhmät, koulutus ja sukupuolijakauma.

– Myös Flynnin ja Shayerin mukaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tällä tavalla tehtyjen vertailujen mukaan väestön älykkyystestien tulokset hyvin suurella todennäköisyydellä paranisivat, Haavisto kertoo.

Toisekseen tutkimuksessa käytetty Suomen aineisto herättää myös itsessään isoja epäilyksiä. Sen alkuperä on läpikotaisin hämärä.

Tutkijat Flynn ja Shayer eivät ole keränneet tutkimuksessaan vertailemiaan aineistoja itse. He vetävät johtopäätöksensä muiden tekemien tutkimusten avulla. Suomen kohdalla tutkijat viitataan Edward Duttonin ja Richard Lynnin (2013) tutkimukseen.

– Dutton sai tutkimuksesta viime vuonna Oulun yliopistolta plagiointipäätöksen. Tutkimuksessa käytetty data on peräisin Salla Koivusen pro gradu -työstä. Puolustusvoimat on vahvistanut, etteivät he ole antaneet tietoja Duttonille ja Lynnille. Tutkijat eivät ole voineet saada tuloksia siis muualta kuin Koivusen tutkimuksesta, Haavisto kertoo.

”Tutkijoiden ennustus älykkyyden laskusta perustuu keksittyihin tai vähintään väärillä keinoilla saatuihin laskelmiin.”

Kaiken päälle vaikuttaisi siltä, että Suomen kohdalla Flynnin ja Shayerin tutkimuksessa on ihan suoraan tekaistuja tuloksia. Duttonin ja Lynnin plagioimassa gradussa on tuloksia ainoastaan vuosilta 1988–2001.

– Flynnin ja Shaynerin tutkimuksen viimeinen tarkastelupiste on kuitenkin vuodelta 2009, mihin myös perustuu heidän laskelmansa älykkyyden laskusta. Tutkijoiden ennustus älykkyyden laskusta perustuu siis täysin keksittyyn tai vähintään väärillä keinoilla saatujen pistemäärien laskelmiin.

Idioluutio saa odottaa

Jätetään siis Flynnin ja Shayerin tutkimus sikseen. Voidaanko muiden tutkimusten perusteella sanoa, että suomalaiset tyhmentyvät?

– Siitä ei ole tutkimusnäyttöä, Haavisto sanoo.

– Enkä usko siihen muutenkaan. Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta. Emme me pärjäisi Pisa-tutkimuksissa, jos se pitäisi paikkansa.

Mutta hei, viime aikoinahan menestys niissäkin on laskenut! Eikö sekään kerro siitä, että suomalaiset olisivat tyhmentyneet?

– Sanoisin, että Pisa-tutkimusten tulosten laskussa on pitkälti kyse koulujärjestelmien ja luokkakokojen muutoksesta. En usko, että lasku on älykkyydestä tai sen puutteesta johtuvaa.

”Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta.”

Viime vuosina ihmiskunnan typertyminen on noussut tasaisin väliajoin puheenaiheeksi. Yksi syy on Donald Trumpin kaltaisten populistien valtaannousu, jota moni pitää todisteena älyn köyhtymisestä. Toinen syy piilee teknologiassa, joka myös Flynnin ja Shayerin tutkimuksen mukaan on yksi ihmisiä tyhmentävä tekijä.

Pelkoa älyn katoamisesta on käsitelty myös taiteessa. Esimerkiksi kulttimaineeseen noussut amerikkalaiselokuva Idioluutio (2006) kuvaa kammottavaa tulevaisuutta, jossa typerykset hallitsevat maailmaa ja äly on kadonnut yltäkylläisen laiskuuden jalkoihin. Vuonna 2016 leffan käsikirjoittaja Etan Cohen totesi tarinan olevan pelottavan lähellä todellisuutta.

Totuus on kuitenkin taidetta, mielikuvia ja mutua mielenkiintoisempaa. Edes Flynnin ja Shayerin tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset eivät ole mihinkään tyhmentyneet – tai edes erityisemmin tyhmentymässä. Eikä Suomessakaan idioluutiosta ole syytä murehtia, sanoo Haavisto.

– En todellakaan olisi huolissani siitä, että suomalaiset muuttuvat tyhmiksi. Sen sijaan olen kyllä huolissani Flynnin ja Shayerin tutkimuksen luotettavuudesta.

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***