Uudenvuodenyön tapahtumista Saksan Kölnin rautatieasemalla on tehty yli sata rikosilmoitusta. Kuva: Reuters
Uudenvuodenyön tapahtumista Saksan Kölnin rautatieasemalla on tehty yli sata rikosilmoitusta. Kuva: Reuters

Itsekin arabiperheessä pitkään elänyt Päivi Käri-Zein kertoo, miten arabimaissa suhtaudutaan naiseen eri tavalla kuin Suomessa ja miten ristiriitoja, häirintää ja pelkoja voisi ehkäistä.

Päivi Käri-Zein on seurannut järkyttyneenä uutisia seksuaalisesta ahdistelusta Kölnissä ja sitä seurannutta keskustelua Suomessa. Hän lukee juttuja kuitenkin eri silmin kuin moni suomalainen, koska on arabikulttuurin asiantuntija.

Käri-Zein on Espoon monikulttuuriasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja, kansainvälisen yritystoiminnan lehtori ja yrittäjä, joka valmentaa arabimaihin suuntaavia yrityksiä. Käri-Zeinilla on myös henkilökohtaista kokemusta aiheesta, sillä hän on elänyt yli kaksikymmentä vuotta arabiperheessä ja viettänyt runsaasti aikaa arabimaissa. Sielläkin hän on toiminut eräänlaisena kulttuuritulkkina selittäen länsimaisia tapoja ja asenteita.

– Stereotypioita on puolin ja toisin, myös arabeilla meistä, Käri-Zein huomauttaa.

1. Koulutuksen puute vaikuttaa

Käri-Zein uskoo, että ahdistelu johtuu kulttuurierojen lisäksi huono-osaisuudesta, turhautumisesta ja kouluttamattomuudesta.

– Monet turvapaikanhakijoista ovat nuoria miehiä, jotka tulevat pienistä kylistä. He eivät ole matkustelleet, eikä heillä ole paljon koulutusta. Kriisialueilta tuleva on saattanut olla vuosia käymättä koulua.

He luulevat tyttöjen keimailevan, koska arabikulttuurissa silmiin katsominen tarkoittaa sitä.

Kouluttamattomat miehet tulevat länsimaahan ja näkevät nuoria tyttöjä länsimaisittain pukeutuneina. He luulevat tyttöjen keimailevan, koska arabikulttuurissa esimerkiksi silmiin katsominen tarkoittaa sitä. Pahimmillaan tällaiset tilanteet johtavat seksuaaliseen häirintään tai ahdisteluun.

Ihminen turhautuu, kun hänellä ei ole tekemistä. Käri-Zein pohtii, voisiko lainsäädäntöä muuttaa niin, että turvapaikanhakijat voisivat tehdä edes jotakin työtä.

2. Kaikki tulijat eivät ole rikollisia

On kuitenkin hyvä muistaa, ettei suurin osa arabimaista tulleista syyllisty mihinkään rikokseen tai edes käyttäydy tökerösti suomalaisia naisia kohtaan. Esimerkiksi Käri-Zeinin luona juuri kyläillyt irakilaisperhe päivitteli kauhuissaan uutisia seksuaalisesta ahdistelusta.

"Valtaosa arabimaista tulleista haluaa sopeutua suomalaiseen kulttuuriin."

– Tällainen käytös on hirveän vierasta heille, eikä liity millään tavalla heidän maailmaansa. Valtaosa arabimaista tulleista haluaa sopeutua suomalaiseen kulttuuriin, koska eivät he voi palata sinne, mistä tulivat.

Pahimmillaan rikokset leimaavat kaikki samalta alueelta tulleet, kun rasismi jyllää. Käri-Zein toivoo, että ahdistelijat ymmärtävät, miten tuhoisaa heidän käytöksensä on.

3. Naisen asema on erilainen arabimaissa

Arabikulttuuri on Käri-Zeinin mukaan yhteisöllinen, kuten myös esimerkiksi Venäjällä ja Intiassa. Yhteisöllisestä kulttuurista tulevilla ihmisillä voi Käri-Zeinin mukaan olla vaikeuksia ymmärtää suomalaista kulttuuria.

– Meidän kulttuurimme on yksilökeskeinen, ja jokainen ihminen päättää itse tekemisistään. Myös uskonto tuo arabikulttuurissa raameja käyttäytymiselle. Me olemme Suomessa paljon vapaampia tekemään, mitä haluamme.

Toisaalta aina ei ole kyse uskonnosta, sillä Käri-Zeinin mukaan Libanonissa kristityillä on usein sama konservatiivinen arvomaailma kuin muslimeilla.

Arabikulttuurissa naisten ei ole sopivaa liikkua kaupungilla yksin iltaisin eikä esiaviollinen seksi ole hyväksyttyä. Sitä harrastavia naisia pidetään Käri-Zeinin mukaan huonoina naisina, toisin kuin Suomessa.

Esiaviollinen seksi ei ole hyväksyttyä arabikulttuurissa.

Perhe ja perinteet ovat Käri-Zeinin mukaan tärkeitä yhteisöllisessä arabikulttuurissa.

– Arabimaissa kunnioitetaan vanhempia, meillä ihaillaan nuoruutta. Vanhempia naisia ja äitejä kunnioitetaan arabikulttuurissa paljon enemmän kuin meillä.

4. Meidän on ymmärrettävä heidän kulttuuriaan

Käri-Zeinin mielestä maahan tulleiden kanssa työskentelevien pitäisi ymmärtää arabikulttuuria. Kun he tajuavat, mitä arabi ajattelee perheestä tai naisen asemasta, suomalaisen yhteiskunnan tavat ja säännöt menevät paremmin perille.

"Lucia-esitys Hennalan vastaanottokeskuksessa oli erehdys."

– Esimerkiksi voi kysyä, saavatko teidän kulttuurissanne tytöt liikkua yksin tai naiset käydä keskenään ravintolassa. Kun on kuullut heidän kulttuuristaan ja tavoistaan, voi selittää, että Suomi on erilainen maa. Voi kertoa, että täälläkin on ollut vahva perheyhteisö, mutta nykyään jokainen yksilö vastaa itsestään. Tietenkin myös arabimaista tulleiden on elettävä täällä meidän normiemme ja lakiemme mukaisesti.

Käri-Zeinin mielestä Lucia-neitojen esiintyminen Hennalan vastaanottokeskuksessa oli erehdys, joka johtui siitä, etteivät osapuolet tunteneet arabikulttuuria.

– Tämä oli esimerkki kulttuurien kohtaamisesta, jota ei oltu mietitty ihan loppuun asti, vaikka aikomus oli hyvä. Siellä ei ymmärretty, ettei tyttöjen esilläolo ole sopivaa arabikulttuurissa. Arabimaissa tytöt ja pojat pidetään visusti erillään. Tapahtuma ei tietenkään ole kenenkään syy, vaan osoitus tietämättömyydestä.

5. Kotoutuminen voi mennä liian pitkälle

Käri-Zein on toisaalta myös huomannut, että tulijat voivat omaksua täältä myös huonoja tapoja.

"Kun näen pakolaispoikia pelaamassa rahapelejä ja ostamassa kaljaa, ajattelen, että kotouttaminen on mennyt liian pitkälle."

– Kun näen marketissa pakolaispoikia pelaamassa rahapelejä ja ostamassa kaljaa, ajattelen, että kotouttaminen on mennyt liian pitkälle. Uhkapelaaminen on kielletty arabimaissa, eikä alkoholi kuulu islamilaiseen kulttuuriin.

6. Arjen kohtaamiset lievittävät pelkoja

Nykyinen keskustelu lietsoo pelkoja ja ennakkoluuloja, eikä pelko ole hedelmällinen tunne. Käri-Zeinin mielestä paras tapa lievittää sitä on ruohonjuuritason kohtaamiset arjessa.

"Jyrkkyys häviää, kun tutustuu ja oppii ymmärtämään toisen asemaa."

– Ne, jotka eivät tunne yhtään pakolaista tai turvapaikanhakijaa, ovat jyrkimpiä. Jyrkkyys häviää, kun tutustuu ja oppii ymmärtämään toisen asemaa ja kulttuuria.

Käri-Zein suosittelee esimerkiksi seurakuntien järjestämiä tilaisuuksia, joissa voi tavata pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Suosittu vapaehtoistyö ajaa myös asian.

– Olen ylpeä siitä, että niin moni suomalainen haluaa auttaa, Käri-Zein sanoo.

Katso myös Käri-Zeinin haastattelu Ylen Aamu-tv:ssä.

Emma

Arabikulttuurin asiantuntija: Tästä ahdistelukeskustelussa pitäisi puhua

Miksi turvapaikkastatuksella lomalle tulleita, seikkailuja ja parempaa elämää etsiviä pitäisi kohdata arjessa? Tuetaanko ja arvostetaanko Suomessa oikeasti tällaista hyväksikäyttöä ja pariutumista, jossa arabimiehet tulevat tänne seksilomalle, samalla tavalla kuin suomalaiset menevät Thaimaaseen? Suomalaiset vain maksavat lomansa itse, eivätkä kuppaa systeemiämme, joten siinä on "pieni" ero... Eikö ole parempi tehdä selväksi, että tällaisten ihmisten kanssa ei tahdota olla missään tekemisissä,...
Lue kommentti
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...