Karkkipussi silloin tällöin ei ole ongelma. Jos taas syöt harva se päivä itsesi ähkyyn, hidasta ja koske vain hyvänmakuisiin ruokiin.

Syömme nälkäämme ja nautintoomme, ja hyvä näin. Ähkyyn johtava mättäminen kuitenkin kielii ruoan väärinkäytöstä. Kuvittelemme usein olevamme nälkäisiä sillonkin, kun keho on kylläinen, sanoo ravitsemukseen perehtynyt psykiatri Gérard Apfeldorfer.

Ongelma piilee siinä, että annamme vatsan sanella syömisen tahdin, vaikka maha on todellisuudessa surkea mittari kylläisyydestä kertomiseen. Ruokalähetyksen saatuaan kuluu vielä 15 minuuttia ennen kuin vatsa lähettää aivoille raportin aiheesta. Kylläisyysilmoitusta odotellessamme ehdimme siis lapata sisäämme tarpeetonta ravintoa varttitunnin ajan.

Ahmimista välttääkseen ruokailutahtia tulisi ensinnäkin hidastaa. Myös telkkarin katselu tai lukeminen omat omiaan häiritsemään kehon ja mielen yhteyttä ruokailuhetkellä. Ravitsemusprofessori Bärbel Knäuper suosittelee pyhittämään ruokailuhetken ainoastaan syömiselle, hengittämään syvään joka suupalan välissä ja kuuntelemaan kroppaa.

– Oikeastaan syöminen pitäisi lopettaa silloin, kun tunnet olevasi puolitäysi, Knäuper summaa.

Syö vain hyvänmakuista ruokaa

Stressin ja sydänsurujen purkaminen herkuttelemalla tai itsensä palkitseminen ovat yleisiä syitä ahmimiselle. Erityisesti sokeri humahtaa päähän ja tuottaa hetkellisesti mielihyvää.

– Ruoan kuuluukin olla nautinto, sanoo Apfeldorfer.

Herkuttelun kieltämisen sijaan hän jopa kannustaa syömään ainoastaan hyvänmakuisia ruokia. Epämieluinen sapuska ei anna mielihyvää eikä tyydytä nälkää samalla tavalla kuin herkullinen annos.

Toisin sanoen mitään ei kannata irvistellä alas vain terveellisyyden nimissä. Kun opit tunnistamaan kylläisyyden ja nauttimaan joka suupalasta, voit huoletta herkutella muutamalla palalla suklaalla, vaikka päivittäin.

Lähde: Psychologies.com, Plaisirs Santé

Lue lisää:

Taas meni korppuja koko pakkaus! 5 vinkkiä ahmimisen hillitsemiseen

Ryyppyilta saa ahmimaan 24 munkin verran roskaruokaa

Joillakin niitä ei ole ollenkaan ja joillakin vaikka muille jakaa. Arvaatko hiusten perusteella, ketkä julkisuuden henkilöt ovat kuvissa?

 

Hyönteisruoka on saapunut Suomeen ja siitä povataan maailman ruokakriisin pelastajaa. Mutta miltä se maistuu? Vai maistuuko miltään?

”Hieman makea”, ”jännä jälkimaku”, ”yksinään vähän tunkkainen”, ”mielenkiintoisella tavalla huokoinen”.

Näin Me Naisten raati kuvaili Belgiassa kasvatettujen ja uunissa paahdettujen kokonaisten kotisirkkojen makua hyönteisruokatestissä.

Granolassa kotisirkat olivat silmällä selvästi havaittavissa kaurahiutaleiden, siementen, omenan ja puolukkajauheen seassa, mutta rapsakka suutuntuma katosi muun rouskeen sekaan eikä sirkkoja aamiaisjugurtissaan mitenkään maistanut tai tuntenut. Moni piti sirkkamysliä perushyvänä granolana.

– Ei tämä minua ällötä millään tavalla. Hyvää on, kommentoi yksi raatilainen.

– Nyt ollaan syvästi omien ennakkoluulojen kanssa tekemisissä, myönsi toinen, mutta pisteli reippaasti kipollisen sirkkagranolalla ryyditettyä jugurttia menemään.  

– En ostaisi maun takia. Ei mitenkään ihmeellinen, kommentoi kolmas.

Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?
Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?

Hyönteisruoan trendikkyys näkyykin tällä hetkellä sirkkaruoan hinnassa. Pieni 200 gramman paketti granolaa maksaa noin 9 euroa. Hintaa nostaa ehkä myös se, että kotimaisten sirkkojen kasvatus on vasta alussa ja sirkat tuodaan Suomeen muualta Euroopasta.

Trendin aallonharjalla

Suomessa jyllää tällä hetkellä pienimuotoinen hyönteisruokabuumi.

Fazerin leipomosta kerrotaan, että he eivät ole aina saaneet sirkkajauhoa Hollannista niin paljon ja nopeasti, kuin heidän leipurinsa sitä taikinaansa tarvitsisivat. Kaikki sirkkaleivät menevät ja illalla kyselijöille pitää tarjota 'ei oota'.

Se ei ole ihme.  Hyönteisleipä maistuu nimittäin pelkän Oivariinin kanssa erinomaiselta. Sen sirkkajauhopitoisuus on kolme prosenttia, ja kuulostaa hämmästyttävältä, että yhteen pieneen leipään on silti käytetty 70 kotisirkkaa.  

Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer
Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer

– Olin vähän varautunut, ennen kuin laitoin leivän suuhuni, mutta tämähän on hyvää, testiryhmäläinen kehuu.

– Siemenet tekevät leivästä rapsakan. Kivalla tavalla vähän pähkinäinen ja paahteinen maku.

– Leipä on niin hyvää, että unohdin sirkat kokonaan. Olen pääosin kasvisyöjä, joten en ehkä kuitenkaan ota sitä jokapäiväiseen käyttöön.

Hyönteisten tunteet

Sirkkaleipää ja sirkoista valmistettuja einespihvejä mutustellessaan voikin miettiä tuntevatko hyönteiset ja sattuuko niihin.

Ympäristön kannalta hyönteissyöntiä pidetään kuitenkin niin paljon parempana ratkaisuna kuin perinteistä lihansyöntiä, että sen myötä vegaanius on saanut uuden muodon: entovegaani sallii ruokavalioonsa hyönteiset ja hyönteisperäiset tuotteet, mutta ei lihaa, kalaa tai maitotuotteita.

Ilmeisesti kaikki valmistajatkaan eivät pidä kotisirkkoja liharuokana, sillä kaupan einesaltaassa myytävät sirkkajauheella ryyditetyt pihvit on nimetty kasvispihveiksi. Ne sisältävät 83% kasviksia ja 4,6% kasvatetun kotisirkan jauhetta, ja saavat raadilta kehuja.

– Tämähän on miellyttävä tuttavuus einespihvien joukossa.

– Tuhti, ruokaisa, täyttävä eikä lainkaan kuiva. Kiva, että pinaatti, parsakaali ja kaikki ainekset  – paitsi kotisirkka – maistuvat.

Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.
Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.

Testasimme tuotteet: Fazer Sirkkaleipä 250g, 3,99e, Veljekset Mattilan Sirkka-kasvispihvit 300g, 3,98e ja Samu sirkkagranola 200g, 8,90e