Näyttääkö teilläkin usein tältä? Tavarakaaoksen raivauksen voi aloittaa vaikka keittiön tasoista. Kuva: Shutterstock.
Näyttääkö teilläkin usein tältä? Tavarakaaoksen raivauksen voi aloittaa vaikka keittiön tasoista. Kuva: Shutterstock.

Harkitsetko suursiivousta? Etene mieluummin pino kerrallaan.

Ajattelitko luopua uuden vuoden kunniaksi kaikesta turhasta? Heti kun löytyy joku sopiva rako suursiivoukselle? Maltapa tovi. Sen sijaan, että suunnittelet myllääväsi koko kämpän yhdessä viikonlopussa, aloita postipinosta tai astiakaapista.

– Yleensä järjestäminen lykkääntyy sen takia, että odotetaan sitä täydellistä hetkeä, jolloin voi järjestää kerralla kaiken, ammattijärjestäjä Sandy Talarmo sanoo.

– Järjestäminen kannattaa sovittaa muuhun elämään eikä tehdä siitä koko elämää.

Kun kodin jakaa selkeisiin pieniin osiin ja järjestää yhden kohdan kerrallaan, urakkaan ei väsähdä arjen keskellä niin helposti.

Aloita siis jostain helposta ja palkitsevasta – kaaoksesta, joka ärsyttää eniten arjessa. Kertyykö keittiön tasolle kaikki ylimääräinen romu? Kun siivoat sen, saat hyvää mieltä joka kerta, kun tulet keittiöön. Se kannustaa jatkamaan kohti seuraavaa ikuisuuskaaosta.

Ammattijärjestäjä Sandy Talarmon mielestä kaaoksen taltuttamisessa kannattaa noudattaa kolmea vaihetta:

1. Karsi

Raivaa tieltä ensin kaikki, mikä on selvästi menossa kierrätykseen. Saat tilaa järjestämiselle ja kokonaisuus on helpompi hahmottaa, kun aikansa elänyt roina on poissa nurkista.

– Jos aloitat kaatamalla koko vaatekaapin sisällön kerralla lattialle, kotona on helposti entistä isompi sotku, Talarmo sanoo.

Voit luopua surutta ainakin kaikesta, mikä ei herätä kivoja muistoja tai hyvää mieltä tai mille et keksi heti käyttötarkoitusta.

Jos jokin tavara on toistuvasti tiellä tai ollut jo vuosia pois käytöstä, mieti, onko se tarpeen. Esimerkiksi lahjoja säilytetään usein vain velvollisuudesta.

– Kannattaa ajatella, että lahjan antajan ajatus on ollut tärkein. Jollekin muulle lahjasta voi olla paljon enemmän iloa.

Oma lukunsa ovat paperipinot, joita kerääntyy kuin varkain ympäri asuntoa. Talarmo ymmärtää paperihamstereita.

– Tarjolla on vain vähän selkeää tietoa siitä, mitä kaikkea pitää säilyttää. Tärkeimpiä ovat paperit, joita on vaikein korvata, esimerkiksi todistukset.

Ikivanhoja laskuja ei ole pakko säilyttää. Maksutapahtumat näkyvät verkkopankissa, ja yhä useampi asiakirja on nykyään digitaalisessa muodossa.

Jos pois heittäminen epäilyttää, kysy suoraan pankista, vakuutusyhtiöstä tai verohallinnosta, mitä kaikkea pitää säilyttää. Papereiden tärkeys voi riippua myös elämäntilanteestasi. Toiselle turha on toiselle tärkeä.

2. Kerää samankaltaiset yhteen

Onko koti täynnä lehtipinoja ja keittiössä kolme eri kaappia muovikipoille ja pakasterasioille? Tavaroilla on taipumusta ajautua ympäri kotia, vaikka samankaltaisia asioita olisi järkevää säilyttää samassa paikassa.

– Esimerkiksi tärkeiden papereiden ei tarvitse olla mapitettuina, kunhan ne ovat samassa laatikossa. On helpottavaa tietää, missä paperit ovat, jos niitä tarvitsee.

Yhteen kokoamisessa on muitakin etuja. Kun keräät kaikki muovikipot tai pyyhkeet kasaan, tajuat, kuinka paljon niitä on. Kuinka montaa todella tarvitset ja käytät?  Yleensä kaikkea on enemmän kuin tarpeeksi.

Epävarmoina aikoina tavaraa säilytetään helposti tavan ja varmuuden vuoksi.

– On tietysti jokaisen oma asia, mihin kaikkeen haluaa varautua, Talarmo sanoo.

"Kannattaa kysyä itseltään, kuinka paljon tilaa haluaa antaa tulevaisuudelle ja kuinka paljon tälle päivälle ja sujuvalle arjelle."

– Meille on sukupolvien ajan opetettu, että joku voi vielä joskus tarvita tätä. Kannattaa kysyä itseltään, kuinka paljon tilaa haluaa antaa tulevaisuudelle ja kuinka paljon tälle päivälle ja sujuvalle arjelle.

Luopumista voi helpottaa myös miettimällä, mitä tekee sitten, jos sattuukin joskus kaipaamaan poisheitettyä tavaraa.

– Luova mieli keksii ratkaisuja. Aina voi lainata tai käyttää jotain muuta samaan tarkoitukseen.

3. Järjestä paikalleen

Tämä on se kiva vaihe. Tavarat löytävät oikeat paikkansa ja uusi avarampi kokonaisuus alkaa hahmottua.

Kun järjestät, mieti ainakin kahta asiaa: sitä, että samankaltaiset asiat ovat samassa paikassa ja että arki sujuu kotona mahdollisimman helposti. Innostuksen vallassa tulee helposti keksittyä uusia, luovia säilytysratkaisuja, jotka eivät arjessa kuitenkaan toimi.

– Usein käytetyille tavaroille pitää olla helppo paikka. Jos pitää esimerkiksi nostaa monta kantta saadakseen tavaran paikoilleen, se jää helposti lojumaan, Talarmo muistuttaa.

Mieti järjestäessä myös omia rutiinejasi ja sitä, onko kaikelle paikkansa. Jäävätkö avaimet ja postipino kotiin tullessa vain ensimmäiselle eteen osuvalle pöydänkulmalle?

– Epäjärjestys alkaa siitä, kun tavarat vain laskee käsistään.

Harva pystyy luopumaan ensivilkaisulla kaikesta turhasta. Siksi voi olla hyödyllistä palata johonkin tavaraan projektin lopuksi. Silloin on valmis heittämään enemmän pois kuin aluksi.

– Joskus päätös tarvitsee aikaa, ja ehkä-laatikolle voi olla paikkansa. Vain itse tietää, jääkö laatikko ikuisiksi ajoiksi nurkkaan lojumaan.

Kun kotona vallitsee avara harmonia ja kaapeissa on viimein tilaa, ehkä-laatikon sisältöä tekee harvemmin mieli kipata takaisin paikoilleen.

Tässä piilee myös järjestyksen säilyttämisen juju: kun siisteyteen jää koukkuun, harkitsemattomia hankintoja ei tee niin helposti.

 

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.