Bloggaja Jenni Rotonen kehottaa kaikkia miettimään, miten voisi helpottaa toisten yksinäisyyttä. Kuvat: Milka Alanen
Bloggaja Jenni Rotonen kehottaa kaikkia miettimään, miten voisi helpottaa toisten yksinäisyyttä. Kuvat: Milka Alanen

Hei sinä auttamishaluinen, sinäkin voit helpottaa jonkun elämää. Jenni Rotonen, Ari Koponen ja Agnetha Lamervo vinkkaavat, miten pääset alkuun.

Jenni Rotonen, 33, osallistuu SPR:n ystävätoimintaan ja tapaa ystävävanhusta kerran viikossa. Jennin vinkit:

”Älä pelkää, ettei sinulla olisi aikaa. Jos et pysty käymään kerran viikossa, käy kerran kuussa. Voi olla, että jollekin se kerta kuussa on riittävästi. Ystävätoiminnan alussa jopa suositellaan, että tapaamiset alkaisivat rauhallisesti, jotta alkutohinan jälkeen ystävä ei pettyisi, kun auttaja alkaakin hidastaa tahtia. Tämä on kuitenkin vapaaehtoistoimintaa ja enimmäkseen auttajan omien aikataulujen armoilla.

Ajattele asiaa uudesta näkökulmasta. Jos olet yksinäinen itse, tämä on loistava tapa saada uusi ystävä.

”Ajattele, että jos tapaat vanhusta, se rikastuttaa sinuakin.”

Mikään ei ole peruuttamatonta. Jos jonkun kanssa ei kerta kaikkiaan klikkaa, teille molemmille voi etsiä sopivammat ystävät. Yllättävän monen kanssa kuitenkin tulee toimeen ja juttu alkaa luistaa, vaikka alussa se takkuaisikin.

Ajattele, että jos tapaat vanhusta, se rikastuttaa sinuakin. 50 vuotta vanhempi on elänyt aika erilaista aikaa kuin sinä ja olla silti hyvin avarakatseinen ja moderni ajattelutavaltaan. Se voi jopa yllättää.”

 


Tämä joulupukki ei lomaile. Brother Christmas toi sairaalassa kipsattavana olevalle 4-vuotiaalle Neelalle suklaata ja leikki hänen kanssaan.

Ari Koponen, 34, auttaa nimellä Brother Christmas vähävaraisia ympäri vuoden. Arin vinkit:

”Etsi kohde, jota haluat oikeasti auttaa. Niin pidät kynnyksen matalana ja pysyt sitoutuneena.

Auta juuri niin kuin pystyt. Ala ystäväksi vanhukselle tai anna rahaa järjestöille. Sekin on ok.

”Mieti, miten paljon sinulla on oikeasti aikaa.”

Jotta voit auttaa, sinun täytyy saada siitä jotain itsekin. Jos viikoittainen käynti vapaaehtoistyön kohteessa tuntuu pakkopullalta etkä halua oikeasti mennä, se ei auta ketään.

Mieti, miten paljon sinulla on oikeasti aikaa. Pystytkö käymään jossain säännöllisesti vai neulotko mieluummin silloin tällöin pipoja syöpälapsille?”

 


”Tärkein tehtäväni Elokolossa ei ole kahvilanpito vaan olla ja kuunnella”, Agnetha Lamervo sanoo.

Agnetha Lamervo, 53, tekee vapaaehtoistyötä Elokolossa, jossa tarjotaan ilmaista puuroa asunnottomille ja päihdeongelmaisille. Agnethan vinkit:

”Jos on korkea kynnys soittaa ja tarjoutua vapaaehtoistöihin, mene paikalle ja näytä naamasi. Näet saman tien itsekin, haluatko jäädä.

Turha pelätä, ettet osaisi auttaa. Jos osaat keittää kahvia kotona, osaat keittää sitä kahvilassa muillekin.

”Jos et uskalla sitoutua, pienikin apu kelpaa aina.”

Kuuntelu riittää. Ei tarvitse olla psykologi, vaan tärkeintä on läsnäolo ja myötätunto. Itse ei tarvitse välttämättä sanoa sanaakaan.

Jos et uskalla sitoutua, pienikin apu kelpaa aina. Yksi mies pesi meiltä kerran ikkunat. Se auttoi todella paljon.”