Muistatko, miten nätisti Saana-tunturikin oli valaistu? Olivat ne aikoja! Päivä sitten. Kuva: Suomi 100
Muistatko, miten nätisti Saana-tunturikin oli valaistu? Olivat ne aikoja! Päivä sitten. Kuva: Suomi 100

Itsenäisyyspäivänä Suomi lepäsi puhtaan lumipeiton alla kauniina ja hyvänä. Kohta alkaa vesisade. Onko Suomi 100 -huuma nyt muka ohi? Eiiiiiiiiiiiii!

1. Kieltäminen – ei se voinut olla tässä!

Juhlavuosi loppuu harvoin täysin yllättäen. Teemajuhlaan liimautuminen lopun kynnyksellä on kuitenkin tavallista. Haalimme alennusmyyntiin tulleita Suomi 100 -ämpäreitä ja pullonavaajia, sillä yksin jääminen pelottaa. 

2. Suru – töissä käynti voi auttaa

Juhlavuoden loppumista ei pidä yrittää päästä yli supervauhtia. Sinulla on täysi oikeus palata ”alaston mies juhlii MM-voittoa" -Facebook-kehyksiin ja hymähdellä Suomi 100  -tekstiviestiin vastanneille. Olivathan ne hienoja tunteja! Kukaan ei vie sinulta niitä pois.

Normaalia elämää ja rutiineja olisi kuitenkin hyvä pitää yllä. Töissä käyminen ja kavereiden näkeminen yleensä auttavat arkeen palaamista.

3. Viha – hemmetin chileläiset alpakkoinensa!

Viha ei ole väärä tunne. Se antaa rajoja ja vahvuutta. Mutta sitä on käsiteltävä, ettei se mene yli. Juhlavuoden  äkkiä loputtua, toisten maiden ilonpito voi nostaa aggressioita pintaan. 

Esimerkiksi Chilen itsenäistymisestä tulee ensi helmikuussa 200 vuotta. Ja siellä laiduntaa jo ihan valmiiksi alpakoita. Suomi 100 -surijan kannattaa siis ummistaa korvansa tältä hälyltä. Itseään voi myös lohduttaa ajatuksella, että pian ne chileläiset makaavat tässä ihan samassa kuopassa. 

Chile 200, ketä kiinnostaa! Kuva: Shutterstock
Chile 200, ketä kiinnostaa! Kuva: Shutterstock

Normaalin rajat alkavat paukkua, mikäli vuoden jälkeen yhä tuntee juhlavuotta kohtaan jatkuvaa raivoa. Vihan kuuluu hellittää, koska pitkittyessään se voi viedä kyvyn nauttia elämästä.

4. Riemu – kohta meillä on joulu!

Suomi 100 -surun ollessa pahimmillaan on hyvä muistaa, että surun, vihan ja ahdistuksen jälkeen koittavat paremmat ajat. Moni alkaa nähdä ympärillään uusia mahdollisuuksia. Hetkinen, joulu, sehän ei ole ollenkaan hullumpi pyhä! Uudesta juhlapäiväihastuksesta ei kannata kokea syyllisyyttä. Laastarisuhde saattaa auttaa käsittelemään asiaa.

5. Hyväksyntä – ei se ollut mitään henkilökohtaista

Vaikka juhlavuoden päätös ei olisi ollut omasta mielestä se paras mahdollinen, täytyy se jossain vaiheessa vain hyväksyä. Näin kävi, kynttilät on nyt poltettu ja Finlandia veisattu. Ei sen ehkä ollut tarkoituskaan olla mitään sen suurempaa. Kun tulee olo, ettei Suomi 100 enää määritä omaa elämää, on valmis siirtymään eteenpäin.

Perhebarometrin mukaan lastenhankintaa lykätään, sillä keskiluokkainen ”Prisma-perheen” elämä ahdistaa. Mitä ihmettä, sehän on ihmisen parasta aikaa!

  1. Virikkeellistä yhdessäoloa. Kun koko perhe lähtee yhdessä Prismaan, saatte viettää ainutlaatuista laatuaikaa yhdessä. Kukaan ei katso televisiota, pelaa pleikkaa tai syvenny mihinkään vuorovaikutusta haittaavaan asiaan, vaan aikaa vietetään yhdessä esimerkiksi maustehyllyä etsien. 
  2. Zen-hetki. Jälkikasvu pysyy paikallaan, kun yhden istuttaa kärryn penkkiin ja loput sinne ruokatavaroiden joukkoon. Ei tarvitse olla silmät tarkkana vahtaamassa, missä pahanteossa kullannuput ovat. Äärimmäisen kätevää ja rentouttavaa ihmiselle, joka ottaa jatkuvasti koppeja päälleen putoavista rohkelikoista.
  3. Vähän kuin Linnanmäki. Prismoissa on usein pienet leikkipaikat. Tai ainakin yksi karuselli, joka pyörii S-etukorttia vinguttamalla. Eli ilmaiseksi! Parasta huvitusta lapsille ja aikuisten lompakoille.
  4. Aina valitetaan, miten ”aika kuluu niin nopeasti”. Prismassa ei kulu.
  5. Olosuhteet ovat optimaaliset. Saa olla lämpimässä, tuulensuojaisessa ja kirkkaasti valaistussa paikassa, jossa ilmastointi pelaa. 
  6. Apu on lähellä. Nälän iskiessä ruoka on lähellä. Jos housut repeävät, uudet vaan kehiin. Mitä Prismasta ei saa, sitä ihminen ei tarvitse.
  7. Näkee tuttuja. Kun viettää tarpeeksi aikaa jättimarketeissa, huomaa ilokseen/yllätyksekseen, että vastaan alkaa kävellä tuttuja. Joskus aikaisemmin nähtiin ehkä baarissa, mutta hyvin ne kuulumiset saa huikattua kylpypyyhelaarinkin yli. Tästä syystä ei todellakaan kannata lähteä Prisma-radalle missään puutarhavaatteissa, vaan vähän pitää panostaa.
  8. Välillä voi irrotella. Kun elää Prisma-perheen elämää, irrottelu on kaiken lisäksi älyttömän helppoa! Ristely Ruotsiin, kylpyläloma Flamingossa tai sitten ihan vain viaton "Mentäisiinkö sittenkin cittariin?", tuovat jännitystä arkeen. Vaikka vähän hevi-hyllyllä revittelisi, on tämä huvi hirveän paljon halvempaa kuin esimerkiksi kahden ihmisen lentoliput Balille. Muista tämä!
  9. Eikä niistä Balin lipuista muuten saisi mitään bonuspisteitäkään. Muista sekin! Miksi me puhumme koko ajan Balista? 

 

Alkaako kengännumerosi nelosella? Tervetuloa porukkaan!

En muista, missä vaiheessa jalkani venähti yli neljänkympin, mutta pitkään se on ollut kokoa 41. Varmasti jo teini-iässä siirryin kolmoskerhosta isokenkäisiin, sillä muistan hävenneeni suurta kalossiani. Nykyään olen asian kanssa sinut – ainakin suurimman osan ajasta. Maailmassa on asioita, joihin vain me isojalkaiset naiset olemme törmänneet.

 

  1. Kaupasta ei löydy kokoasi – eikä se ole loppuunmyyty. Kiitokset kaikille kenkävalmistajille, jotka teette naisten popoja kokoon 42 asti. Moitteet teille, joiden valikoimissa isoin koko on 40.
  2. Tuliaisostoksiisi ei kuulu kenkiä. Italian-reissulla ei kannata edes kysyä kokoja, vastaus on jo tiedossa.
  3. Huomaat, ettei bodyshamingin vastainen kulttuuri ole laskeutunut vielä varpaiden tasolle. ”Ai sulla on niin iso jalka! Pysyt hyvin pystyssä.” Asia saattaa myös olla omien korviesi välissä. Kenkäkaupassa sanot kokosi hiljaisella äänellä ”Nelkyt. Tai ehkä nelkytyks.”
  4. Kantapääsi kohtaavat kylmän lattian. Kylpylöiden ja hoitoloiden one size -lipokkaat on parempi pyytää miesten koossa.
  5. Joku luulee kenkiäsi miesten jalkineiksi. Asuin kimppakämpässä Thaimaassa, kun kaverini epäili, että joku on tuonut paikallisen ladyboyn yövieraaksi kotiimme. Olin jättänyt kuistille uudet kiilakorkosandaalini koossa 41.
  6. Kun pillifarkut tulivat muotiin, hikikarpalo nousi otsallesi. Kapealahkeisten housujen valtakausi on ollut isojalkaiselle totuttelemisen paikka. Kengät nimittäin näyttävät paljon isommilta pillifarkkujen parina. Myös kitten-heelsit eli matalat piikkikorkkarit saattavat aiheuttaa tunteen, että jalkapöytäsi jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...
  7. Teet mahtavia alelöytöjä. Jos jalkojen koko aiheuttaa hetkittäin harmitusta, myös ilonaiheita löytyy. Alennusmyynneissä on lähes aina jäljellä kokoa 41 huokeaan hintaan.
  8. Hurraat mielessäsi, kun pienempi koko mahtuu sinulle. Joidenkin merkkien valmistajat ovat jopa niin ajattelevaisia, että tekevät mitoituksestaan hieman väljää. Jotenkin se vain ilostuttaa, kun pohjaan on painettu yhtä pienempi numero.
  9. Voit ostaa popoja myös miesten osastoilta. Vastakkaisen sukupuolen valikoimat etenkin lenkkarimarkkinoilla ovat omaa luokkaansa. Niissä mallistoissa neljän kympin alkupää on pientä kokoa!
Käyttäjä11685
Seuraa 
Liittynyt6.11.2017

9 asiaa, jotka vain isojalkainen nainen tietää

Mulla on kengänkoko 42 ja Luulisi,että olen oikein pitkä amatsoni mutta Ei! 167cm ja kun jalka on vielä hyvin leveä niin olen sanonut,että sain räpylät jalkojen tilalla. Miesten puolelta on tullut kenkiä ostettua. Talvikengät on itseasiassa kokoa 43!(mahtuu villasukka). Kerran kauan sitten,kun olin yleisessä saunassa eräässä paikassa joku nainen huusi eteisen puolelta,että täällä on miehiä saunassa,kun oli nähnyt mun kengät. En unohda sitä koskaan.
Lue kommentti