Muistatko, miten nätisti Saana-tunturikin oli valaistu? Olivat ne aikoja! Päivä sitten. Kuva: Suomi 100
Muistatko, miten nätisti Saana-tunturikin oli valaistu? Olivat ne aikoja! Päivä sitten. Kuva: Suomi 100

Itsenäisyyspäivänä Suomi lepäsi puhtaan lumipeiton alla kauniina ja hyvänä. Kohta alkaa vesisade. Onko Suomi 100 -huuma nyt muka ohi? Eiiiiiiiiiiiii!

1. Kieltäminen – ei se voinut olla tässä!

Juhlavuosi loppuu harvoin täysin yllättäen. Teemajuhlaan liimautuminen lopun kynnyksellä on kuitenkin tavallista. Haalimme alennusmyyntiin tulleita Suomi 100 -ämpäreitä ja pullonavaajia, sillä yksin jääminen pelottaa. 

2. Suru – töissä käynti voi auttaa

Juhlavuoden loppumista ei pidä yrittää päästä yli supervauhtia. Sinulla on täysi oikeus palata ”alaston mies juhlii MM-voittoa" -Facebook-kehyksiin ja hymähdellä Suomi 100  -tekstiviestiin vastanneille. Olivathan ne hienoja tunteja! Kukaan ei vie sinulta niitä pois.

Normaalia elämää ja rutiineja olisi kuitenkin hyvä pitää yllä. Töissä käyminen ja kavereiden näkeminen yleensä auttavat arkeen palaamista.

3. Viha – hemmetin chileläiset alpakkoinensa!

Viha ei ole väärä tunne. Se antaa rajoja ja vahvuutta. Mutta sitä on käsiteltävä, ettei se mene yli. Juhlavuoden  äkkiä loputtua, toisten maiden ilonpito voi nostaa aggressioita pintaan. 

Esimerkiksi Chilen itsenäistymisestä tulee ensi helmikuussa 200 vuotta. Ja siellä laiduntaa jo ihan valmiiksi alpakoita. Suomi 100 -surijan kannattaa siis ummistaa korvansa tältä hälyltä. Itseään voi myös lohduttaa ajatuksella, että pian ne chileläiset makaavat tässä ihan samassa kuopassa. 

Chile 200, ketä kiinnostaa! Kuva: Shutterstock
Chile 200, ketä kiinnostaa! Kuva: Shutterstock

Normaalin rajat alkavat paukkua, mikäli vuoden jälkeen yhä tuntee juhlavuotta kohtaan jatkuvaa raivoa. Vihan kuuluu hellittää, koska pitkittyessään se voi viedä kyvyn nauttia elämästä.

4. Riemu – kohta meillä on joulu!

Suomi 100 -surun ollessa pahimmillaan on hyvä muistaa, että surun, vihan ja ahdistuksen jälkeen koittavat paremmat ajat. Moni alkaa nähdä ympärillään uusia mahdollisuuksia. Hetkinen, joulu, sehän ei ole ollenkaan hullumpi pyhä! Uudesta juhlapäiväihastuksesta ei kannata kokea syyllisyyttä. Laastarisuhde saattaa auttaa käsittelemään asiaa.

5. Hyväksyntä – ei se ollut mitään henkilökohtaista

Vaikka juhlavuoden päätös ei olisi ollut omasta mielestä se paras mahdollinen, täytyy se jossain vaiheessa vain hyväksyä. Näin kävi, kynttilät on nyt poltettu ja Finlandia veisattu. Ei sen ehkä ollut tarkoituskaan olla mitään sen suurempaa. Kun tulee olo, ettei Suomi 100 enää määritä omaa elämää, on valmis siirtymään eteenpäin.

Onneksi Euroopassa on monarkioita. Mitä yhtä harmitonta meillä muuten olisi kauhisteltavaksi?

Elämme kuivia aikoja: on pakko kauhistella Meghan Marklen paljaita olkapäitä ja ihastella prinssi Louisin söpöyttä, koska kuninkaalliset eivät ole viime aikoina tuottaneet kunnollisia, mehukkaita skandaaleja. Onneksi voi aina palata menneisiin vuosiin. Kuinka hyvin muistat klassiset kuninkaalliset törttöilyt?



Kuninkaallisten skandaalien äiti tapahtui Britannian hovissa vuonna 1936. Mikä?


Minkä tapauksen jälkeen tiedotettiin herttuatar Sarah Fergusonin ja prinssi Andrewin asumuserosta?


Kuka kuningatar Elisabet II:n lapsista ei ole eronnut?


Kenen omaan skandaaliin tämä ryhmä liittyy?


Minkä niminen se kaveri oli, joka oli Ruotsin prinsessa Madeleinen kanssa kihloissa, mutta menikin paneskelemaan norjalaisen käsipalloilijan kanssa?


Mitä vuotta kuningatar Elisabet II on kutsunut nimellä Annus Horribilis?


Kuka kruunupää perusti selvänäkijäystävänsä kanssa enkelikoulun?


Kenen kanssa tällä miekkosella oli juorujen mukaan kuninkaallinen suhde?


Miksi Espanjan kuningas Juan Carlosin suosio romahti vuonna 2012?


Kenen elämän kiusallisin asia?


Kuka kohautti valitsemalla naamiaisiin asukseen natsiunivormun?


Skandalöst!

 

Kai se tamponihomma edes meni oikein??!


Lite märkvärdigt!

 

Mutta ehkä seuraat jotain muita kesäuutisia kuin kuninkaallisuutisia? Sekin on ok!


Jättefantastiskt!

 

Nämä olivatkin perustason juoruja. Mutta tiesitkö, että prinsessa Anne on saanut kerran ylinopeussakot?

 

Siinä oli raikas ohjelma, jonka rinnalla nykyajan kykykisa helposti kalpenee.

Kyllä kyllä, laulukilpailuja riittää ja niitä on mukava seurata. Esimerkiksi Tangomarkkinat voitti äskettäin Saana Sassali! Voittajalla oli kaunis, tumma tangoääni ja mainio nimi, joka aiheuttaa lämpimän ailahduksen rinnassa: Sassali-nimellä on ennenkin menestytty laulukilpailussa. Saanan veli Matias nimittäin vastasi yhdestä muinaisen Tenavatähti-kisan unohtumattomimmista kilpailusuorituksista.

On aika kerrata 90-luvun parhaan tv-ohjelman parhaat hetket.

1. Matias Sassalin tulkinta kappaleesta Elämää juoksuhaudoissa

Luonteva, järkähtämätön, musikaalinen suoritus. Persoonallinen, lapsen oma kappalevalinta, hauskan tuntuinen kaveri. Aikaa kestävä kokonaisuus. Ei mitään lisättävää.

2. Seppo Hovin juonnot

Jäljittelemättömän vintage-henkisiä. Jos esiintyjä on Lapista, Seppokin puhuu h:n päälle kuin Sami Jauhojärvi ikään. Jos hän on romani, Seppo toteaa että ”teikäläiset ovat aina olleet kovia laulamaan”. Oi aikoja ennen somekohuja!

3. Erityisesti tämä Leif Lindgrenin haastattelu

Siinä Leif paljastaa esikuvansa.
 

4. Yllättävät käänteet

Semifinaalin väliajalla tulee esitys puun takaa: Anneli Saaristo astuu tuomaristosta lavalle ja laulaa hienon kappaleen Appelsiinipuita aavikkoon. Sanoituksessa lakanat ovat rypistyneet rakkaudesta ja sateet tulevat. Se tuntuu olevan hiukan väärässä ympäristössä, mutta ei siinä muuten mitään vikaa ole.

5. Takapulpetin tyttö

Antti Pääkkönen tyhjensi pajatson Vanha holvikirkko -tulkinnallaan, mutta myös tämä 11-vuotiaan Pääkkösen oma sävellys ja sanoitus oli seisauttava. Pääkkösestä on sittemmin tullut taitava dubbaaja, jonka äänen voi bongata vaikka Monsterit Oy:n Masi Pallopään roolista tai Oktonauttien Kwazii-kissana.

6. Laulavat lapset

Taitavaa nuorisoa oli ilo katsella. Välillä tuli iskelmää, välillä lastenlauluja, usein Daa-da daa-da. Tässä Ella Lahtinen laulaa upeasti Lapsen maailmasta.

7. Timo Turunen

Timo Turunen valittiin yleisön suosikiksi. Hänen tulkintansa Kim Lönnholmin kappaleesta Minä olen muistanut kannattaa katsoa säännöllisin väliajoin uudestaan, jotta usko ihmiseen säilyisi.