Miten tämä toveri pitäisi sinun mielestäsi laittaa jääkaappiin: veitsellä vai ilman? Kuva: Sanoma-arkisto
Miten tämä toveri pitäisi sinun mielestäsi laittaa jääkaappiin: veitsellä vai ilman? Kuva: Sanoma-arkisto

”Me ollaan ärsyttäviä kaikki, kun oikein silmiin katsotaan...”

Harva parisuhde on pelkkää auvoa – edes alkuvaiheessa. Tämän olemme saaneet huomata Ensitreffit alttarilla -ohjelman tuoreella kaudella, jossa parit ovat saaneet riidan aikaiseksi esimerkiksi siitä, laitetaanko yksittäinen sipuli kaupassa pussiin. 

Lue myös: Ensitreffit alttarilla -parit saavat kinan aikaiseksi vaikka rahkapurkista – mikä on sinun typerin riitasi kumppanisi kanssa?

Nyt Vauva-lehden keskustelupalstalla kommentoijat ovat jakaneet omia kokemuksiaan siitä, mitkä pienet asiat kumppanin käytöksessä ärsyttävät.

Koostimme keskustelun inspiroimina 25 arkipäiväistä tekoa, jotka voivat saada sinunkin kumppanisi veren kiehumaan. 

Kuinka moneen sinä syyllistyt?

Ärsyttävä kumppani…

  1. …täyttää tiskikoneen väärin, koska totta kai siihen on yksi ja oikea tapa.
  2. …laittaa vessapaperirullan väärin päin telineeseen
  3. …panee voiveitsen jääkaappiin voirasian kanssa.
  4. …ei pane voiveistä jääkaappiin voirasian kanssa.
  5. …kerää rytökasoja ympäri asuntoa, kuten pikkusälää pöydille ja puolikäytettyjä vaatteita nojatuoleihin.
  6. …jättää maito- ja mehutölkit tiskipöydälle, vaikka ne voisi laittaa suoraan roskikseen.
  7. …unohtelee tavaroita sinne tänne. Esimerkiksi lautaset keittiönpöydälle, luetun lehden lattialle, räkäpaperin yöpöydälle, sukat lattialle ja kaappien ovet auki.
  8. …ei ymmärrä, että on olemassa sellainen asia, kuin luova kaaos.
  9. …haluaa, että kaikki on koko ajan tiptop. Hän saattaa esimerkiksi alkaa raivata kokkaustarvikkeita kaappeihin jo siinä vaiheessa, kun ruuanlaitto on vielä kesken.
  10. …auttaa väärässä paikassa, kuten pyykkikoneen tyhjentämisessä, vaikka oikeasti pyykkikoneen äärelle mahtuu vain yksi ihminen. Hän on siis käytännössä koko ajan tiellä.
  11. ...ei auta heti kaikessa.
  12. …syö aina saman aamupalan. Kuinka tylsää!
  13. ...ei ymmärrä, että toinen kaipaa elämäänsä rutiineja.
  14. torkuttaa loputtomiin.
  15. …herää hirveän aikaisin, eikä ymmärrä, että torkuttaminen on oikeastaan aika mukavaa ajanvietettä.
  16. …menee turhan ajoissa nukkumaan.
  17. ...menee liian myöhään nukkumaan.
  18. …on ainakin vartin suihkussa. Siellähän pitäisi vain peseytyä, ei mietiskellä elämän syvimpiä kysymyksiä!
  19. ...ei tajua, että lämpimän veden alla suihkussa on ihan paras paikka pohdiskella syntyjä syviä.
  20. …plärää kännykkää, vaikka toisella olisi jotain tärkeää sanottavaa esimerkiksi viikon polttavasta puheenaiheesta: presidenttiparin vauvasta.
  21. ...on koko ajan huomauttelemassa siitä, miten paljon kännykkää toinen käyttää.
  22. …vääntelee käsiään, heiluttaa jalkaansa tai tekee jatkuvasti jotain muuta pientä liikettä kropallaan.
  23. ...tuhisee liian kovaan ääneen tai maiskuttaa. 
  24. …ei saa projektejaan ajallaan loppuun, koska haluaa tehdä kaiken aina viimeisen päälle.
  25. …jauhaa koko ajan niistä pienistä asioista, jotka kumppanin tekemisessä ärsyttävät.

Kerran opettajan lapsi, aina opettajan lapsi?

Yhdet syntyvät kultalusikka suussa, toiset saavat verenperintönä bisnesvainua – ja sitten on niitä, jotka syntyvät opettajan lapseksi.

Jokainen kansankynttilän jälkeläisenä varttunut tietää, että hommassa on sekä hyviä että huonoja puolia, joiden vaikutukset ulottuvat aikuisuuteen saakka.

Opettajan lapsi, viittaa jos tunnistat itsesi!

1. Opettajan lapsi kantaa ikuista leimaa

Siinä menee opettajan tytär!  Varsinkin pienellä paikkakunnalla kenellekään ei ollut epäselvää, ketkä ovat niitä opettajan lapsia. Oli oltava skarppina, ettei möhlinyt koulussa eikä kylillä, sillä muiden ihmisten mielestä opettajan lapsen mokailussa on jotain hykerryttävän kiinnostavaa.

Moni aikuistunut opettajan lapsi jakaa myös kokemuksen siitä, että aina piti yrittää vielä vähän enemmän. Tämä käy ilmi myös kasvatustieteilijä Katja Kangaksen pro gradu -haastatteluista: vielä aikuisenakin meissä asuu vähintään kaappiperfektionisti.

"Opettajan lapselta vaadittiin paljon enemmän kuin muilta oppilailta. Piti pärjätä, käyttäytyä hyvin, olla huolellinen ja esimerkillinen. - Tavoittelin jopa täydellisyyttä ja tunnistankin itsestäni perfektionistin piirteitä.”
 

2. Opettajan lapsi ei viittaa turhaan

Jo varhain opettajan lapsi oppi olemaan ärsyttämättä muita. Pahinta oli se, jos joku kutsui häntä hikariksi. Siksi opettajan lapsi ei välttämättä viitannut tunnilla, vaikka olisi tiennyt oikean vastauksen.

”Halusin olla koulussa hyvä, mutta sellaisella vähäeleisellä tavalla, jotta en olisi ärsyttänyt tai provosoinut muita”, kertoo kolmekymppinen opettajan tytär.
 

3. Opettajan lapsella on taipumus (lievään) pätemiseen

Opettajan lapsi oppi varhain, että opettajavanhempi oli AINA oikeassa. Aikuisena opettajan lapsi havahtuu siihen tosiasiaan, että paasaa itsekin itsevarmasti asiasta, josta ei tosiasiassa tiedä juuri mitään.  
 

”Tunnistankin itsestäni perfektionistin piirteitä.”

4. Opettajan lapsi saa tehdä läksynsä itse

Opettaja lapsena eleily ei tarkoittanut sitä, että olisi saanut kotona jatkuvaa tukiopetusta. Päinvastoin! Läksyt piti pakertaa yksin, se jalosti luonnetta!

Opettajavanhemmat saattoivat suhtautua oman lapsensa koulunkäyntiin jopa alleviivatun vähäeleisesti. Katja Kangaksen tutkimuksen mukaan tämä korostui erityisesti silloin, kun opettaja opetti omaa lastaan samassa luokkahuoneessa.

”Vaikka olin oppilas muiden joukossa, minua kohdeltiin eri tavoin. Numeroni olivat keskimäärin huonommat, minulla oli kovempi kuri, en saanut stipendejä tai näytelmärooleja enkä kehujakaan, joita olisin niin kovasti kaivannut.”
 

5. Opettajan lapsi hyödyntää asemaansa

Opettajilla on hallussaan erilaisia oppikirjojen taustamateriaaleja, kuten opettajan oppaita ja valmiiksi laadittuja kokeita. Opettajan lapsen ehdottomiin luontaisetuihin lukeutui pääsy näihin ”salaisiin kirjoihin”.

”Valehtelisin jos väittäisin, etten koskaan käynyt tirkistelemässä oikeita vastauksia äitini opettajan oppaasta”, kertoo nelikymppinen opettajan lapsi.
 

6. Opettajan lapsi saa houreisen kuvan aikuisten vuosilomista

Eikö kaikilla ihmisillä olekaan 10 viikkoa kesälomaa? Opettajan lapsena pääsi nautiskelemaan siitä, että vanhempi oli todella läsnä arjessa. Kesäpäivät olivat huolettomia, joku aina kotona ja lämmin ruoka pöydässä kaksi kertaa päivässä.

Aikuisena tämä muistikuva aiheuttaa jatkuvaa tyytymättömyyttä, koska ei omalla työpaikallaan onnistu millään ajamaan läpi samanlaisia lomia.

Jutun kirjoittaja on itse opettajan lapsi.

Mitä ihmettä me teemme, jos tulevat sukupolvet menettävät kesäloman ensimmäisen päivän pulikoinnin viisiasteisessa vedessä?

Peruskoulujen ja lukioiden kesälomien alkua pitää siirtää kahdella viikolla eteenpäin, vaatii ruotsinkielinen rehtorien yhdistys kansalaisaloitteessaan.

Rehtorit perustelevat ideaansa kahdella faktalla:

  1. Sää. Suomalainen kesä tuppaa alkamaan vasta juhannuksen jälkeen, eli lomien alussa hellettä ei liiemmin piisaa. Sen sijaan elokuut ovat viime vuosina olleen oikein lämpöisiä.
  2. Koska kaikki muutkin. Rehtoreiden mukaan lomien alkua kannattaisi siirtää parilla viikolla, koska kaikissa muissakin Pohjoismaissa tehdään niin. 

Päteviä perusteluja. Mutta Putous-hahmo Aina Inkeri Ankeista lainataksemme: Onko kaiken aina pakko muuttua?

Listasimme yhdeksän ihastuttavaa – tai ehkä vähän vihastuttavaa – asiaa, jotka jälkipolvet menettävät, jos lomien alkua lykätään:

  1. Toukokuun kolakat luokkaretket. Naapurikunnan urheilukeskukseen olisi ehdottoman ankeaa mennä vierailulle, jos lumet olisivat jo kokonaan sulaneet.
  2. Toukokuun lopun valoisien päivien maagisuuden. Ne alkavat kuulkaas äkkiä tuntua arkisilta, jos vapauden päivät siirtyvät kauemmas kesäkuuhun.
  3. Kesäloman ensimmäisen päivän pulikoinnit viisiasteisessa vedessä. Kammottava menetys! Kuten kaikki tiedämme, kyllä ne ovat ne hyiset uinnit, jotka kasvattavat suomalaisista nuorista sisukkaita sinnipusseja.
  4. Kesäleirit sadeasuissa ja villahousuissa. Olisi käsittämätön sääli, jos lämpökerrastoja ei pääsisi käyttämään kesälomallakin.
  5. Viisi perättäistä pakastepizzapäivää. Joka on tietenkin paras ratkaisu silloin, kun muonittajien kesäloma alkaa vasta juhannuksen jälkeen. Ja siitäkin pitäisi luopua!
  6. Koulujen päättäjäiset lumisateessa. Juhlahumu kohoaa ihan uusiin svääreihin, jos päälle iskee takatalvi. Sen mahdollisuus pienenee – ainakin jonkin verran – mikäli loma alkaa vasta kaksi viikkoa myöhemmin.
  7. Etelän lomakohteiden väljyyden. Koko muu Eurooppa lomailee suunnilleen kesäkuun puolivälistä elokuun loppuun, joten suomalaiset ovat pitkään saaneet reissata melkolailla rauhassa kesäkuun alkupuolelle. Eivätpä saa enää, jos loma-ajat muuttuu!
  8. Samanmittaiset kesä- ja syyslukukaudet. Se on kuulkaas tärkeä asia se! Emme ihan tarkalleen tiedä miksi, mutta ei anneta sen häiritä.
  9. Sukupolvet ylittävän yhteisen kokemuksen siitä, että lomat alkavat liian aikaisin ja loppuvat liian aikaisin. Ai kauhea, selviäisimmekö ilman sitä?

Rehtoreiden aloite ei ole ensimmäinen kerta, kun kesälomien aloitusajankohta puhututtaa. Esimerkiksi lukiolaisten liitto ehdotti kesäloman siirtoa viime keväänä. Mitä mieltä sinä olet? Kerro kommenteissa!

Loma siirtoon!

9 ihastuttavaa asiaa, joista jälkipolvet jäävät paitsi, jos koulujen loma-ajat uudistetaan

Ennen juhannusta ei voi uida, elokuun lopussa voi. Mitään sadonkorjuuta ei voi ikinä kokea mummon tai isomummon (kyllä, yhä lisääntyvä joukko) mökillä, kun pitää olla koulussa. Saksan/italian/kreikan/jne serkkujen ( yhä suurempi joukko) kanssa ei voi lomailla nyt ikinä yhdessä, mutta lomia siirtämällä voi. Jne. Siirretään heti lomaa!
Lue kommentti