Anu Silfverberg, 38, kirjoitti äitiyskirjan, joka kannattaa lukea, vaikkei koskaan tekisi lapsia.

Kumpi on itsekkäämpää – lapsen tekeminen vai tekemättä jättäminen?
En halua panna näitä asioita järjestykseen, mutta kehotan tutkiskelemaan, mitä syitä lapsenteon taustalla on. Yleensähän itsekkyys yhdistetään siihen, että jättää tekemättä lapsen ja keskittyy vaikkapa omaan uraansa.

Mutta ei lapsen tekeminen ole arvokasta tai jaloa sinänsä. Oikeastaan se on selkeämmin itsekästä: itselleenhän siinä – ja omista tarpeistaan – haluaa jotakin. Eihän lapsi pyydä saada syntyä.

Muistelet kirjassasi koulun seksivalistustunteja. Mikä niissä oli karmeinta?
Asian täydellinen sukupuolittaminen. Pojille ja tytöille puhuttiin täysin eri tavoin. Tyttöjen ei oletettu haluavan seksiä, heille seksi oli pelkkää 'ein' sanomista. Sukukypsyydestä kerrottiin, että silloin pojat alkavat saada orgasmeja ja tytöt alkavat vuotaa verta.

Tunneilla puhuttiin pelkästään lisääntymisestä ja biologiasta eikä seksistä lainkaan. Näimme loputtomia kuvasarjoja munasarjoista, eikä kukaan ymmärtänyt mitään, sillä eihän munasarjoissa tunnu miltään!

Miksi moneksi vuodeksi kotiäidiksi jääminen ei ole perheen yksityinen päätös?
Jos 96 % tekee yksilöllisesti saman valinnan samana aikana, herää epäilys, miten yksilöllisiä ne valinnat ovat. Lisäksi kaikki valinnat vaikuttavat kaikkeen: yhteiskunta on yksilönvalintojen summa. Eihän lasten syntyminen ja kasvattaminen voi olla yksityistä toimintaa.

Jos kotiin jäämistä perustellaan lapsen parhaalla, se on lapsikortin käyttämistä eikä se vaadi sen enempää selityksiä. Minusta 'lapsen paras' on liian jalo, lepsu ja huono selitys.

Miten te miehesi kanssa jaatte vanhemmuuden? Pääsettekö yhtä usein baariin ja bänditreeneihin?
Koska soitamme samassa bändissä, pääsemme yhtä usein treeneihin. Jaamme vanhemmuuden täysin puoliksi.

Ajattelen, että lapsella on oikeus kaikkiin vanhempiinsa. Ja kaikilla vanhemmilla on velvollisuus olla läsnä lapsen elämässä ja antaa myös toisen vanhemman olla läsnä lapsen elämässä.

Anu Silfverberg: Äitikortti – kirjoituksia lisääntymisestä (Teos).

Pysäyttävä brittidokumentti paljastaa, miten rajua elämä amerikkalaisyliopistojen veljeskunnissa on.

IS TV-LEHTI:  BBC:n This World -sarjaan kuuluva Veljeskuntien rajut huvit (Frat Boys: Inside America's Fraternities, 2016) on pysäyttävä dokumentti amerikkalaisyliopistojen vanhasta perinteestä. 1700-luvun lopulla alkaneisiin järjestöihin on kuulunut suuri määrä merkkihenkilöitä. Veljeskunnissa luodaan elinikäisiä ystävyyssuhteita, joista on hyötyä tulevalla uralla.

Brittidokumentti tarkastelee veljeskuntien pimeämpää puolta, tyttöjen hyväksikäyttöä ja salaisia rituaaleja, joiden seurauksena opiskelijoita on loukkaantunut, useita myös kuollut.

Ovelasti rakennettu ohjelma kulkeekin kunniasta häpeään. Moniääniseen ja objektiiviseen dokumenttiin poimitut kuvat opiskelijakämpissä roikkuvista rintaliiveistä, tanssitangolle ripustetuista alastomista barbie-nukeista ja humalassa heiluvista nuorukaisista kertovatkin omaa kieltään veljeskuntien kulttuurista.

Dokumentissa seurataan Gazoni-perheeseen pyrkivää brittiläistä Jordania. Veljeskunnan pomo Ben ja Jordanin ”isoveli” Raymond kertovat kokelaille asetettavista vaatimuksista. Salaisen rituaalin kohdalla kuvaaminen kielletään.

Marissa kertoo omakohtaisen kokemuksensa yhden veljeskunnan juhlissa tapahtuneesta raiskauksesta.

Kowiakin perhe kertoo Harrison-pojastaan, joka kuoli 19-vuotiaana siirtymäriitissä. Terrence puolestaan loukkaantui hengenvaarallisesti. Hänen asianajajansa Doug Firebaugh on ollut 20 vuotta kiusattujen opiskelijoiden asialla ja kongressiedustaja Frederica S. Wilson ajaa lakialoitetta simputuksen kieltämiseksi.

 Veljeskuntien rajut huvit, TV2 ke klo 22.10

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti