Lahjaksi voi antaa myös sanoja. Kuva: Shutterstock
Lahjaksi voi antaa myös sanoja. Kuva: Shutterstock

Kysyimme äitienpäivän kunniaksi suomalaisnaisilta, mitä he haluaisivat kertoa äidilleen.

Ainakin kiitoksen hyväksymisestä, halauksista ja metatöistä, joiden merkityksen ymmärtää vasta aikuisena.

Kunpa huomaisit, kuinka kaunis olet

”Haluaisin kertoa äidilleni, kuinka kaunis hän on aina ollut ja on yhä. Toivoisin, että hän oppisi vihdoin huomaamaan sen itse ja tykkäämään itsestään. Tuntuu surulliselta, ettei äitini ole koko ikänään kelvannut itselleen, vaikka kaikille muille on.” Nainen, 35

Kiitos, että olet hyväksynyt ratkaisuni

”Kiitos, että opetit rakastamaan hyvää ruokaa, ruuanlaittoa ja ulkona syömistä.

Kiitos, ettet ole ikinä kommentoinut ulkonäköäni millään tapaa negatiivisesti tai kommentoinut painoani tai sen muutoksia.

Kiitos, että olet ottanut poikaystäväni lämpimästi vastaan ja kohdellut heitä kuin omia lapsiasi.

Kiitos, että olet aina hyväksynyt kaikki ratkaisuni. En ole koskaan kuullut vihjailuja siitä, mitä pitäisi opiskella tai tehdä työkseen. On oikeasti tuntunut siltä, että olet tyytyväinen minuun, teinpä mitä tahansa elämälläni.

Kiitos, että olet opettanut näyttämään hellyyttä fyysisesti ja verbaalisesti, olemaan säästelemättä halauksia ja minä rakastan sinua -sanoja.” Nainen, 28

”Kiitos, ettet ole ikinä kommentoinut ulkonäköäni negatiivisesti.”

Kiitos, että opetit itsenäiseksi

”Kiitos, että opetit riippumattomuuden ja itsenäisyyden mallin ja tärkeimmän opin: ”Tyhmien kanssa ei tarvitse leikkiä”. Viimeisin on osoittautunut hyvin hyödylliseksi elämässä.” Nainen, 39

Olet rakas, vaikka joskus ärsytätkin

”Voisin ehkä sanoa äidilleni, että totta kai hän on minulle rakas, vaikka välimme ovatkin aika kompleksiset ja ärsyynnyn tosi usein häneen. Miksi ihmeessä omille vanhemmille välittämisen osoittaminen – tai ainakin sen suoraan sanominen – on tosi vaikeaa, vaikka lapselle, puolisolle tai ystäville rakastamisen sanomisessa ei ole mitään ongelmaa?” Nainen, 38

Et häpeä erilaisuutta

”Rakas äitini, olet ihana ja upea nainen, jolta olen oppinut paljon elämästä.

On ollut mahtavaa huomata, kuinka äiti–tytär-suhteemme on kehittynyt viime vuosina, ja se on nykyisin niin lämmin. Iloitsen kovasti yhteisistä matkoistamme. Toivottavasti ehdimme vielä reissata.

Olet jaksanut kuunnella ja auttaa meitä lapsiasi silloinkin, kun sinulla on ollut itselläsi kiire ja rankat ajat. Arvostan kovasti itsenäisyyttäsi ja asennettasi elämään. Olet uskaltanut riuhtaista itsesi pois kipeistä asioista ja hakea apua muun muassa läheisen alkoholismiongelmaan sekä uskonnolliseen taakkaan.

Et jää murehtimaan mennyttä etkä pohdi liikaa tulevaa, vaan elät selvästi tätä hetkeä. Et häpeä erilaisuutta etkä tuomitse enää ketään. Siksi on aina niin ihanaa kuulla äänesi puhelimessa tai keskustella keittiönpöydän ääressä erilaisista asioista. Harmikseni näen sinua ja isääni niin harvoin. Teillä on ihana, yli 40 vuotta kestänyt suhde, ylä- ja alamäkineen, jollaisesta haaveilen itsekin. Olette aina niin läsnä toisillenne sekä meille muille.” Nainen, 38

”Olet uskaltanut riuhtaista itsesi pois kipeistä asioista.”

Kiitos, että olet nähnyt vaivaa

”Haluaisin kiittää äitiäni siitä, kuinka paljon hän on käyttänyt aikaa ja nähnyt vaivaa minun ja sisarusteni arkisten asioiden eteen: siis sellaisten, joita kukaan ei erikseen isommin noteeraa ja joita nykyään metatöiksikin kutsutaan. Ne huomaa näköjään vasta, kun itsellä on lapsia ja pääsee säätämään lääkäriasioita, hankkimaan säähän sopivia vaatteita, vastailemaan Wilma-viesteihin ja järjestämään syntymäpäiviä.” Nainen, 39

Tuomitsetko liian herkästi?

”Haluaisin sanoa äidilleni, että voi kun osaisit rentoutua ja irrotella enemmän. Olet kuin isäsi oli, hieman takakireä pessimisti, mistä välillä kärsin aikalailla. Huomaat asioista aina ensimmäiseksi ne negatiiviset puolet ja sanot ne myös ääneen. Tuomitset asioita ja ihmisiä liian herkästi.

Kiitos siitä, että et kommentoi tai puutu tapaani kasvattaa lapsiani tai olla heidän kanssaan. Olet aina avulias ja valmis kuuraamaan saunan lattian tai pesemään ikkunat. Siis aina, mikä on häkellyttävää.

Olet aina valmis myös tulemaan kylään, mistä joudun joskus puremaan hammastani. Olet nimittäin todella kova puhumaan, ja mitään en kaipaan kodissani enempää kuin hiljaista ympäristöä. En jaksaisi kommentoida joka asiaa. Mutta sinä olet eläkkeellä ja rakastat puhua, kun ympärillä on kuulijoita. Kovaan ääneen.” Nainen, 38

”Olet aina itkenyt ja nauranut helposti, ja se on ihanan vapauttavaa.”

Huolehtisitpa vähemmän elämästä

”Olet opettanut, että tunteita saa ja pitää näyttää. Olet aina itkenyt ja nauranut helposti, ja se on minusta ihanan vapauttavaa. Olen tainnut tulla samanlaiseksi.

Olet aina välittänyt ja kantanut huolta meistä lapsista, mutta elämästä voisit ehkä huolehtia vähemmän. Olen perinyt sinulta taipumuksen pelätä pahinta, ja siitä on aika harvoin mitään hyötyä.

Onneksi sinusta on tullut vanhemmiten vähän rennompi. Sitä on mahtavaa seurata. Osaat nauttia elämästä, irrotella ja kokeilla kaikkea, mikä joskus pelotti.

Ihailen sinun ja isän parisuhdetta ja sitä, miten onnellisilta edelleen vaikutatte. Arvostatte toisianne ja teillä on hauskaa yhdessä. Olette antaneet mallin rakastavasta kodista. Toivon, että pystyisin itse joskus samaan.” Nainen, 28

Olisinpa tuntenut sinut

”Äitini kuoli, kun olin 32. Silloin en tajunnut, mitä menetin. Nyt tuntuu, etten ehkä koskaan tuntenutkaan häntä. Ensin olin lapsi ja teini, jota omat vanhemmat eivät kiinnosta ihmisinä. Sitten repäisin itseni rajusti irti kotoa, hakeuduin kauas vanhemmistani, ja kun elämäni tasaantui, äiti sairastuikin vakavasti.

Näin hänelle nyt sanoisin: Viimeiset vuodet olivat sinun hoitamistasi, eivät suhteemme hoitamista tai korjaamista. En kadu niitäkään hetkiä, mutta olisinpa jo aiemmin kysynyt, kuka olet ja miksi.” Nainen, 42

Tee Me Naisten eeppinen kaupunkivisa ja selvitä, oletko karavaanaritason Suomi-tietäjä.

Viihdytkö tutuissa nurkissa vai tunnetko jokaisen niemennokan ja notkelman? Olemme koonneet kymmenen kuvaa suomalaisista ikoneista ja monumenteista, jotka liittyvät johonkin tiettyyn suomalaiseen kaupunkiin.

Osaatko yhdistää kuvan oikeaan kaupunkiin?

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.