Ei sittenkään prinsessa! Yksi herkkyyden lahjoista on tuntea toisen tunteet ominaan. Kuva: Shutterstock
Ei sittenkään prinsessa! Yksi herkkyyden lahjoista on tuntea toisen tunteet ominaan. Kuva: Shutterstock

Jarruttaako pienikin hiekanjyvä tossussa vauhtia? Saatat kuulua erityisherkkiin, jotka aistivat kaiken muita vahvemmin. Sillä on hintansa, mutta ominaisuuden voi kääntää myös voitokseen.

Prinsessa, joka ei saa unta herneen takia. Neuroottinen itkupilli. Epävarma romahtelija. Vai tarkkanäköinen, empaattinen ja luova älykkö?

Herkkyyttä ei ole aiemmin pidetty kovinkaan imartelevana piirteenä. Kuka haluaisi olla herkkähermoinen kyynelehtijä? Mutta intuitiivinen kaunosielu kuulostaa jo paremmalta!

Se, mikä ennen näyttäytyi säälittävänä luonnevikana onkin nykyisin vaalittava erityislahja.

Mitä oikein on tapahtunut?

Geenit vastaan kasvatus

Herkkyyttä ja sosiaalisia pelkoja tutkinut psykiatrian erikoislääkäri ja psykoanalyytikko Juhani Mattila tietää, että herkkiä on yritetty laittaa samaan muottiin.

– Tarkasti tunteminen ei ole heikkoutta tai merkki neuroosista tai huonosta itsetunnosta, hän sanoo.

Mattila muistuttaa, että huonot hermot ja herkät hermot ovat kaksi eri asiaa.

– Onko jokin mittalaite huono, jos sen viisari heilahtaa herkästi? Vai onko se vain tarkka, hän vertaa.

Mattilan mukaan herkkyys on lahja ja älykkyyttä. Esimerkiksi taiteilijoille se on välttämätön ammattityöväline.

Yhdysvaltalainen psykoterapeutti Elaine Aron kehitti 1990-luvulla uuden termin: highly sensitive person eli erityisherkkä ihminen. Suomessa termi on tullut tutuksi vasta viime vuonna. Aronin mukaan noin 15–20 prosentilla ihmisistä on synnynnäisesti herkkä hermosto. Erityisherkät aistivat ja tuntevat kaiken muita vahvemmin.

Mattila näkee herkkyyden Aronia laajemmin.

– Jokainen on herkkä omalla tavallaan, koska jokaisen hermojärjestelmä ja tunteet ovat erilaisia.

Mattila uskoo, että 90 prosentilla ihmisistä on jokin erityisherkkyys, esimerkiksi herkkyys loukkaantua tai tulla mustasukkaiseksi. Tunne voi olla niin syvä, että se tuntuu fyysisenä kipuna. Hän muistuttaa, ettei aihetta ole vielä tutkittu Suomessa.

Aronin mukaan herkkyys on yleensä periytyvä ominaisuus. Siihen vaikuttaa geenien lisäksi myös kasvuympäristö.

– On ikuisuuskysymys, kuinka paljon johtuu geeneistä ja kuinka paljon kulttuurista, Mattila toteaa.

Kivenmuru kengässä

Herkkyys näkyy monin tavoin. Erityisherkkä ei voisi kuvitella treenaavansa vähänkään epämukavassa treenivaatteessa. Hän käy vain jumpissa, joissa ei ole ruuhkaa ja musiikki soi juuri sopivalla volyymilla. Ja juuri herkkä pysähtyy kesken lenkin poistamaan tossustaan sen kivenmurun, jota joku muu ei edes huomaisi.

Psykoanalyytikko Carl Jung kirjoitti jo 1900-luvun alussa: ihmisillä on suuria eroja siinä, miten pieniin, jopa tiedostamattomiin, ärsykkeisiin he reagoivat.

Herkän aivojen suodatin ei karsi ärsykkeitä, joten vireystaso ja jännitys pysyvät yllä ilman benji-hyppyjä tai messutapahtumia.

Kun herkkä eksyy zen-messuille, hänen olonsa on kaikkea muuta kuin zen. Halli pursuaa tietoa herkälle sopivista hiljaisuuden retriiteistä ja mindfulness-kursseista. Ärsyketulva saa kuitenkin aikaan sekavan olon, joka helpottaa vasta rauhaisassa kahvilan pöydässä, messuhälyn ulottumattomissa. Vähemmän herkempi pystyy kiertämään kojulta toiselle, mutta erityisherkkä väsähtää infotulvasta jo alkumetreillä.

– Herkällä ihmisellä on jokin tai useampi aisti erityisen tarkka, Mattila kertoo.

Toisista ihmisistä miellyttävä suitsukkeen tuoksu voi laukaista herkällä migreenin. Hajujen lisäksi herkät aistivat helposti muiden mielialat. Pukuhuoneen kireä ilmapiiri tai personal trainerin piilottelema surumieli voivat jäädä muilta huomaamatta, mutta eivät herkältä. Tarkan huomiokyvyn lisäksi herkkä imee helposti tunteen itseensä.

Yksi herkkyyden lahjoista on tuntea toisen tunteet ominaan. Herkkä tuntee niin ystävänsä riemun tennisvoitosta kuin ahdingon rasitusvamman takia peruuntuneesta maratonreissusta. Herkkä, jos kuka, tietää myös sen, kuinka paljon ajattelemattomat sanat voivat satuttaa. Hän aistii jo katseesta, jos sanavalinta on loukannut toista – ja siksi valitseekin sanansa erityisen huolella.

Mattila tietää, että herkät ovat hyviä lukemaan ihmisten kehonkieltä mutta huonoja tulkitsemaan sitä.

– Herkkä saa impulsseja toisesta jopa katsomatta häneen. Havainto on usein oikea, mutta tulkinta voi olla virheellisesti negatiivinen. Aikaisemmat ikävät kokemukset voivat vääristää tulkintoja, Mattila arvelee.

Tämä vaikuttaa tietysti myös ihmissuhteisiin.

Tasapainoon omissa oloissa

”Sinuun pitäisi kiinnittää käsiteltävä varoen -tarra,” ilmoitti eräs sulhaskandidaatti erityisherkälle tyttöystävälleen.

Tarra voisi todellakin auttaa ei-herkkiä ymmärtämään, miksi jokin pikkujuttu voi saada herkän ihmisen raiteiltaan. Se voi olla tarpeen silloin, kun tv-sarja Pomo piilossa saa sinut kyyneliin etkä voi laittaa vetistelyä PMS-päivien piikkiin. Tai silloin, kun jätät tv-uutisetkin katsomatta säilyttääksesi mielenrauhasi.

Tarrasta olisi hyötyä myös kissanristiäisissä, joissa ajatuskin small talkista isoissa seurueissa ahdistaa. Jäät mieluiten nurkkapöytään tarkkailemaan tilannetta tai syvennyt kahdenkeskiseen keskusteluun.

Herkkyytesi voima -kursseja pitävä psykologi ja kouluttaja Heli Heiskanen tietää, ettei tarra tuo täydellistä yhteisymmärrystä.

– Erityisherkillä on synnynnäisesti erityisen herkkä hermosto, jonka kautta he kokevat kaiken. Siksi emme voi koskaan ymmärtää täysin niin sanottuja ’ei-herkkiä’, kuten eivät hekään meitä.

Heiskanen on itsekin erityisherkkä ja pitää ominaisuutta voimavarana. Hänen mukaansa herkät ajattelevat monipuolisemmin ja syvällisemmin kuin ei-herkät.

–Herkkä on usein tunnollinen, luova, taiteellinen ja hänellä on vahva intuitio, Heiskanen kertoo.

Mutta herkkyydellä on myös hintansa. Heiskasen mukaan erilaiset ärsykkeet ja ihmiskohtaamiset rasittavat herkkää hermojärjestelmää. Sosiaalisen elämän vastapainoksi herkkä tarvitsee yksinoloa ja runsaasti lepoa.

Heiskanen kertoo ottavansa herkkyyden huonot puolet eli sen, että kuormittuu helposti ja tarvitsee paljon palautumisaikaa, pakollisena kolikon kääntöpuolena.

Kotiin linnoittautuminen ei ole silti paras ratkaisu.

– Jos ärsykkeitä välttelee liikaa, hermosto tottuu rauhaisaan tilaan. Silloin ärsykkeet tuntuvat entistä voimakkaammilta.

Kämmenet hiessä

Juhani Mattilan mukaan monet jännittäjät ovat herkkävaistoisia. Mutta toisin kuin usein luullaan, herkkä ei ole automaattisesti ujo.

– Ujo välttelee jännittäviä tilanteita, koska aavistaa, että voi pettyä. Herkkä voi jännittää, mutta kohdata silti jännittävät tilanteet.

Esimerkiksi paritanssi voi hyödyttää herkkää monella tapaa: musiikin tahdissa irrottelu opettaa kuuntelemaan kehoaan, päästämään irti ajatuksista ja nauttimaan hetkestä. Parhaimmillaan tanssi on soljuvaa leikkiä, ihanaa vastapainoa vakavuudelle ja jännittämiselle.

Sen sijaan kilpailutilanteessa vaikutukset ovat päinvastaiset. Muiden arvostelevien katseiden alla tanssiminen on piinaa erityisherkälle.
Jännitys juontuu usein siitä, että herkkä huomioi kaikki ärsykkeet itsessään ja ympärillään: posket kuumottavat, syke tykyttää korvissa, kädet hikoavat, joku naurahtaa, toinen katsoo epäilevästi, jossain joku rummuttaa sormillaan pöytää… Nämä huomiot jäävät tekemättä vähemmän herkältä – ei siis ihme, jos sama tilanne ei jännitä häntä yhtä paljon.

Mattila on huomannut, että monet herkät ratkaisevat ongelman kovettamalla itsensä. Silloin hermoilu, mutta myös herkkyys, katoavat.

Herkkyyden tukahduttamisesta voi seurata pahimmillaan burn out.

– Jos haluaa kadotetun herkkyyden takaisin, joutuu tekemään ison työn myöhemmin, Mattila varoittaa.

Herkkyyttä kannattaakin vaalia – silläkin uhalla, että tulee leimatuksi prinsessaksi.

Lue lisää: Elaine N. Aron:  Erityisherkkä ihminen,
Nemo 2013. Juhani Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot, Kirjapaja 2014. Janna Satri: Sisäinen lepatus, Basam Books 2014. Susan Cain: Hiljaiset – introverttien manifesti, Avain 2013.  Suomen Erityisherkät: erityisherkat.wix.com/erityisherkat.

Lue myös:

Putsaa mieli ennen kesälomaa – näin häädät tunkkaiset ajatukset

Liikutuitko sinäkin tv-sarjasta?

Koirillakin on tunteet

Oletko koskaan miettinyt, että voit omalla käytökselläsi vaikuttaa siihen, miten tarjoilija viihtyy työssään? Tarjoilijat paljastivat, mitä toivovat asiakkaidensa tietävän työstään. 

1. Tarjoilija ei tiedä, missä juuri sinun annoksesi on tällä hetkellä

Ravintolat ovat monimutkaisia systeemejä, joissa ruoat saattavat tulla eri keittiöistä eri kokeilta. Salit on jaettu tarjoilijoiden alueisiin ja sitten on baarimikot, joilla on erilainen osaaminen kuin tarjoilijoilla. Tarjoilija ei voi aina tietää juuri sinun annoksesi valmistumisesta, eikä haluamasi tarjoilija välttämättä pysty palvelemaan sinua juuri silloin, kun haluat. 

2. Muista kohtelias käytös

Joskus asiakkailta unohtuu kohtelias käytös tarjoilijoita kohtaan. Vaikka tarjoilija onkin asiakaspalvelija, hän on silti ihminen. Kiitos ja anteeksi tuntuvat kivoilta myös tarjoilijasta. Tarjoilijalle tulee myös hyvä mieli, jos ojennat likaisia lautasia hänelle tai vastaanotat ruoka-annoksen käsilläsi. Kun tarjoilijalla ei ole kiire, hän juttelee kanssasi mielellään ja kertoo annoksista. 

3. Pidä huolta lapsistasi

Tarjoilijat kantavat usein painavia lasteja, ja jos pieni lapsi tulee yllättäen eteen, astioita saattaa tippua. Taaperoikäisten vanhemmat voisivat myös miettiä, millaisen kaaoksen lapset jättävät jälkeensä. Ystävien luona kylässä ollessa lasten jättämää sotkua pahoitellaan, mutta ravintolassa se usein unohtuu. 

4. Muista buffetissa: ota vain se, mitä syöt

Tähän syntiin olemme varmasti kaikki joskus syyllistyneet: lappaamme lautasen täyteen ruokaa ja jätämme sen syömättä. Buffeteissa heitetään pois todella paljon ruokaa, jota ihmiset ovat pinonneet lautaselleen. Ruokaa saa aina käydä hakemassa lisää halutessaan, joten hamstraaminen on tarpeetonta. 

5. Älä tunge servettiä vesilasiin...

...varsinkaan, jos se on täynnä. Tarjoilija joutuu kaivamaan sen sieltä. Muita täsmävinkkejä: älä revi servettejä tai katko hammastikkuja ja jätä niin pöydälle. Hyvänä nyrkkisääntönä voisi pitää, että älä tee ravintolassa mitään sellaista, mitä et tekisi illallistaessasi ystäväsi luona. 

6. Aterimet kello viidessä = olen syönyt

Tämän niksin on jokainen oppinut jo päiväkodissa, ja se on edelleen voimassa. Älä ihmettele, jos annosta ei kerätä pois, jos lautasella on vielä ruokaa ja aterimet miten sattuu. 

Älä ihmettele, miksei lautastasi tulla hakemaan pois, ellet ole asetellut aterimia oikein. Kuvassa oikeaoppinen tapa. Kuva: Shutterstock

7. Jokainen on joskus uusi työssään

Jos sinulle käy huono tuuri ja satut saamaan juuri sen tarjoilijan, joka on uusi ja vasta opettelemassa ruokalistaa, se varmasti ärsyttää. Anna silti armoa. Olet itsekin ollut joskus uusi työssäsi, eikä nalkutus varmasti tehnyt opettelusta yhtään sen helpompaa tai mukavampaa. 

8. Palautetta saa antaa – kunhan sen tekee kohteliaasti

Jos ravintolassa tapahtuu virheitä, niistä saa ja kannattaa sanoa sanoa. Muista silti kohteliaisuus. Kenestäkään ei tunnu kivalta ilkeästi muotoiltu palaute. Mitä ystävällisemmin annat palutteen, sitä ystävällisemmin se otetaan vastaan. Tarjoilija on harvoin henkilökohtaisesti vastuussa jostain virheestä, joten ärjyminen on turhaa. 

Heidi Suomi haaveili jo varhain perheestä ja lapsista. Niitä hän ei kuitenkaan saanut ennen kuin yli 40-vuotiaana. Silloin tuli kerralla kolme bonuslasta. – En ehkä osaisi arvostaa tätä samoin, jos olisin saanut kaiken nuorempana.

Saanko mennä ulos leikkimään? Syönkö välipalaksi mysliä vai leipää?

Heidi Suomi, 43, huomasi, että lasten kanssa yksinkertaisimmat kysymykset olivat alkuun vaikeimpia.

Vielä reilu vuosi sitten Heidi mietti vastauksia erilaisiin kysymyksiin. Hän asui yksin Helsingin keskustassa ja saattoi miettiä vaikkapa sitä, mihin leffaan lähtisi tai ketä kaveriaan pyytäisi ex tempore -lounaalle.

Juontaja-yrittäjänä työskennellyt Heidi oli elänyt jo vuosia sinkkuna ja oli vastuussa vain itsestään ja kahdesta kotona odottavasta kissastaan. Lasten kanssa hän ei ollut juuri koskaan ollut tekemisissä.

Parikymppisenä maajoukkuejuoksijana Heidi vielä haaveili perheestä ja omista lapsista. 25-vuotiaana solmittu avioliitto nuoruudenrakkauden kanssa kuitenkin päättyi kuuden vuoden kuluttua lapsettomana. Lapset eivät vain ehtineet sinä aikana tulla ajankohtaisiksi.

Myöhemmin avoliitossaan Heidi koki keskenmenon ja kävi läpi hedelmöityshoitoja. Hoitojen loppusuoralla mies lopetti suhteen. Heidi oli silloin lähes 40-vuotias.

– Kesti kauan, että pääsin asian yli. Opettelin samalla olemaan vastuussa omasta onnestani, joka ei ole riippuvainen siitä, onko minulla parisuhdetta tai perhettä vai ei.

Viime vuoden alussa Heidi tapasi miehen, jonka mukana hänen elämäänsä tulivat myöhemmin tämän kolme lasta – kaksi alakouluikäistä ja yksi alle kouluikäinen.

Vuoden lopussa Heidi osti miehen kanssa Hämeenlinnasta omakotitalon, jossa myös lapset sekä miehen ja tämän ex-puolison kaksi koiraa asuvat vuoroviikoin. Heidi hoitaa nyt ruuanlaitot, harjoituksiin kuskaukset ja läksyjen kuulustelut siinä missä avopuolisokin. Ja yrittää parhaansa mukaan vastata niihin hankaliin kysymyksiin.

– Kun olin ensimmäisiä kertoja lasten kanssa yksin, olin aivan hämmentynyt. Mistä minä voisin tietää, saatko mennä ulos? Tai että syötkö mysliä vai leipää? Mitä yleensä syöt? Helpotti, kun äitikaverit kertoivat, että hei, ei mekään tiedetä. Eikä kukaan onneksi oletakaan, että minun pitäisi tietää kaikki vastaukset, Heidi kertoo.

– Nyt kun on asuttu yhteistä arkea, toki kokemus on opettanut paljon .

Elämänmuutokset ovat olleet isoja, mutta Heidi on onnellinen, että onnistui löytämään sisäisen onnellisuutensa sekä sinkkuna että nyt uusperheessään.

– Sellaisina päivinä, jolloin häsään paljon lasten asioita, havahdun joskus miettimään, mitä oikein tein aikaisemmin kaikki päivät. Varmaan hoidin omia asioitani ja elin itseäni varten. Molemmissa elämäntilanteissa on hyvät puolensa. Mutta tämä on nyt sitä elämää, josta haaveilin ja jota halusin.

Luotettava, rehellinen, huumorintajuinen...

Viimeisimmän eronsa jälkeen Heidi kävi läpi menneisyyttään ja opetteli tunnistamaan vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Hän uskoo, että asioiden läpikäyminen toi tullessaan sisäisen tasapainon. Ilman sitä nykyinen suhde tuskin olisi onnistunut.

– Monilla on eron jälkeen kiire löytää uusi suhde. Ymmärrän sen, sillä minäkin uskon siihen, että ihmisen ei ole hyvä olla pidemmän päälle yksinään. Mutta vaikka kumppani olisi kuinka oikea, suhde harvoin toimii, jos ei ole selvittänyt ikäviä asioita itsensä kanssa.

”Tässä iässä on tavannut paljon ihmisiä ja tietää ja tunnistaa, mitä tahtoo.”

Sinkkuvuosien aikanakin Heidi kävi toki treffeillä ja oli Tinderissäkin, mutta sopivaa kumppania ei vain tullut vastaan.

– Tässä iässä on tavannut paljon ihmisiä ja tietää ja tunnistaa, mitä tahtoo. Nykyisestä miehestäni tiesin heti, että välillämme on romanttista kipinää.

Tutustumisen myötä miehestä löytyivät kaikki ne piirteet, joita Heidi kumppanissa arvostaa.

– Hän on luotettava, rehellinen, huumorintajuinen, huomioiva ja kohtuullisen rauhallinen. Hän osaa antaa minulle myös vastusta, mutta ei ole missään tilanteessa vastustajani. Lisäksi meitä yhdistää nuoruuden urheiluharrastus ja ylipäänsä rakkaus urheiluun, Heidi kertoo.

Äksyily on luottamusta

Heidi tutustui miehen lapsiin pienin askelin olemalla mukana arjessa niinä viikkoina, kun lapset olivat isällä.

– Huomasin pian, että kuvani elämästä lapsiperheessä on ollut aika rea­listinen. Ei se ole pelkkää auvoa ja yhdessä uimarannalla käymistä. Välillä jollain menee hermo, ja se tarttuu toiseen. Sitten taas leikitään ja ulkoillaan sovussa.

Lähentyminen kunkin lapsen kanssa on tapahtunut eri tahtiin, vähän iästä ja luonteesta riippuen.

– Olen tajunnut, ettei minun tarvitsisi olla koko ajan niin herkkä tunnustelemaan, mikä tilanne milloinkin on päällä tai ajatella, että meidän pitäisi olla nyt jossain tietyssä pisteessä. Pääasia, että lapsilla on hyvä olla. Se on ollut tärkein ohjenuorani koko ajan.

"Olen halunnut nimenomaan perhettä. Ja sellainen minulla nyt on, vaikka lapset eivät biologisesti minun olekaan."
"Olen halunnut nimenomaan perhettä. Ja sellainen minulla nyt on, vaikka lapset eivät biologisesti minun olekaan."

Heidi uskoo, että pienetkin lapset ymmärtävät yllättävän paljon asioita.

– Olen alusta asti painottanut avoimuutta ja puhumisen tärkeyttä, kun olen itse tällainen papupata. Haluan, että kaikesta voidaan puhua avoimesti ja olla rennosti.

– Kai luottamuksesta kertoo jotakin se, että lapset äksyilevät välillä minullekin. Alussa säikähdin sitä, mutta mies sanoi, että sehän on vain hyvä asia: he uskaltavat näyttää aidot tunteensa.

Myös avoin puheyhteys lasten äitiin on Heidille tärkeä.

– Minua varoiteltiin, että uusperhekuvio voi olla hankala, mutta meillä kaikki on mennyt hyvin. Äidin reviiri on pyhä, enkä halua sille edes astua. Minä olen lapsille ihan vain Heidi. Mutta hoidan kyllä lasten arkea siinä missä muutkin.

Heidi on puhunut myös julkisesti lapsihaaveistaan luopumisesta. Sen jälkeen moni tokaisi hänelle, että miksi et hanki lasta yksin.

– Olen vastannut, että jos löydän parisuhteen, niin sen jälkeen voin miettiä lapsiasiaa uudelleen. Olen halunnut nimenomaan perhettä. Ja sellainen minulla nyt on, vaikka lapset eivät biologisesti minun olekaan.

Vielä yksi muutto

Muutto Hämeenlinnaan viime vuoden lopulla oli Heidille jo hänen elämänsä kahdeksastoista. Helsingissä syntynyt Heidi on ehtinyt asua elämänsä aikana myös Espoossa, Turussa, Porvoossa, Italiassa ja Espanjassa.

– Pidän itseäni kohtuullisen hyvänä sopeutujana, eikä muutos pelottanut. Pidimme koko ajan lapset tilanteen tasalla, ettei mikään tullut yllätyksenä myöskään heille. Toistaiseksi mitään ongelmia ei ole tullut, päivät ovat olleet aika täyteläisiä, Heidi kertoo.

Yhteinen arki on kulunut vanhaa omakotitaloa remontoidessa. Remontti on edelleen kesken.

– Olen ennenkin asunut omakotitalossa, mutta koskaan minulla ei ole ollut näin isoa pihaa. Sanoinkin miehelle, että älä odota, että saan puutarhan kukoistamaan. En ole mikään viherpeukalo.

Hämeenlinna on sopinut yrittäjänä työskentelevälle Heidille myös sijaintinsa puolesta. Lauantaisin hän hurauttaa Helsinkiin juontamaan omaa radio-ohjelmaansa Radio Novalle. Juontokeikat taas ovat ympäri Suomea.

Yhteistä kalenteria päivitetään ahkerasti, sillä Heidi on tykännyt aina sopia kaikki käytännön asiat kalenteriin. Deittailuvaiheessa kalenteriin merkittiin, milloin tavataan seuraavan kerran. Nyt sinne päivitetään kahden epäsäännöllistä työtä tekevän työvuorot ja yhteiset vapaapäivät, jolloin lapset ovat äidillään.

– Tähän asti vapaat ovat kuluneet lähinnä remontoidessa, mutta arki saakin olla arkea. Lomat ovat sitten erikseen, Heidi sanoo.

vuoristorataihminen

Heidi uskoo, että kaikki menneet ihmissuhteet ovat tuoreessa suhteessa vain hyödyksi.

– Tässä iässä tiedän, että minun ei kannata olettaa toisen tekevän puolestani asioita. Sanotaan myös, että parisuhteen ensimetreillä ei kannata vaikka tiskata tai viedä roskia kolmea kertaa peräkkäin, sillä se jää helposti pysyväksi tavaksi. Rakastuneena tulee helposti passattua toista, mutta me pyrimme pitämään työnjaon tasaisena.

Naimisiin meneminen ei tunnu enää yli nelikymppisenä niin tärkeältä kuin nuorempana.

– Se ei ole mikään kynnyskysymys. Luotan muutenkin suhteen tulevaisuuteen. Tokihan jotkut hyvät bileet olisi joskus kiva järjestää!

"Aika huvittavaa, että helsinkiläisenä en ole ikinä seurustellut kenenkään Helsingissä syntyneen kanssa. Ehkä olen sielultani maalainen."
"Aika huvittavaa, että helsinkiläisenä en ole ikinä seurustellut kenenkään Helsingissä syntyneen kanssa. Ehkä olen sielultani maalainen."

Sinkkuaikoja Heidi ei ole kaivannut.

– Silloin, kun olin yksin, päätin tehdä muita onnellistuttavia asioita. Pidin myös huolta itsestäni, matkustelin ja hemmottelinkin itseäni. Nyt en haikaile mennyttä, vaan olen kiitollinen ja onnellinen tästä, mitä minulla nyt on. Välillä tuntuu oudolta, että kun ihmiset ovat saaneet lapsia, niistä aletaan heti valittaa, hän ihmettelee.

Itseään Heidi kuvailee vuoristorataihmiseksi.

– Haluan elää sillä tavalla täysillä, että tunnen elämän ylä- ja alamäet. Ilman kuoppia ei ole huippujakaan. Uskon sanontaan only dead fish go with a flow . Se tarkoittaa minulle, että on hyvä tavoitella itselleen tärkeitä asioita ja vaikuttaa aktiivisesti elämäänsä, Heidi sanoo.  

Vaikka viimeisin ero ja lapsettomuushoitojen keskeyttäminen oli Heidille kova paikka, hän ei ole tapahtuneesta enää katkera.

– Ajattelen, että hyvä, kun oli se aikaisempi elämä. En ehkä osaisi arvostaa tätä kaikkea samalla tavalla, jos olisin saanut kaiken nuorempana.

43-vuotias toimittaja ja radiojuontaja.

Juontaa Radio Novalla omaa lähetystä ja tekee juontajana keikkatöitä.

Entinen yleisurheilija, joka on voittanut 400 metrin juoksussa kaksi Suomen-mestaruutta.

Asuu miehensä ja tämän kolmen lapsen kanssa Hämeenlinnassa.

Unelmoi kirjoittamisesta ja laulamisesta cover-bändin solistina.