Suomalaiset naiset puhuvat sosiaalisessa mediassa avoimesti ahdistelukokemuksistaan. Kenelle ne ovat yllätys?

Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään mielipidekirjoitus, jossa nimetön nainen kertoo, kuinka on kohdannut koko elämänsä ahdistelua. "Naisten ja erityisesti tyttöjen ahdistelu on järkyttänyt kovasti suomalaisia. Kenelle tämä tuli täysin yllätyksenä?" kirjoittaja kysyy. Hän toivoo, että erityisesti nuoria tyttöjä alettaisiin kohdella paremmin.

Viime viikkoina suomalaiset naiset ovat kertoneet sosiaalisessa mediassa, kuinka heitä on elämänsä aikana ahdisteltu, häiritty, kopeloitu ja nimitelty. Moni tarinansa jakanut on halunnut kertomuksellaan ottaa kantaa siihen, että maahanmuuttajien tekemät raiskaukset on nostettu tapetille. Naiset muistuttavat: kantasuomalaisten teoista vaietaan, vaikka ne ovat arkea kasvaville nuorille tytöille ja aikuisille naisille.

Kysyimme toimituksemme naisilta, ovatko he kohdanneet elämänsä aikana ahdistelua. Moni oli. Jutun lopussa voit jakaa omasi.

"Opin diskoreissuilla välttelemään vanhempia miehiä"

"Olen kasvanut naiseksi Suomessa, jossa oli itsestäänselvää, että naiseksi kasvavan teinin ulkonäköä voi kommentoida kuka tahansa random sika. Koska olin jo 14-vuotiaana fyysisesti aikuisen naisen näköinen, opin diskoreissuilla välttelemään itseäni vanhempia miehiä, joista hämmentävän moni oletti, että teini-ikäisen maulla valittu asu oli suora kutsu käpälöintiin. No, sen ansiosta vältyin myös enimmiltä teinikänneiltä, koska en uskaltanut laittaa itseäni vaaroille alttiiksi.

Kaksikymppisenä kävin todella paljon baareissa, mutta opin myös siihen, että tyttöjeniltojamme keskeytti lähes poikkeuksetta joku miespuolinen, joka katsoi oikeudekseen tunkeutua akkalaumaan, koska totta kai me nyt miesseuraa haluaisimme. Ikimuistoisin kommentti jäi mieleen eräiltä iltapäiväkaljoilta, kun torppasimme seuraan pyrkivän herran. "Mitä, olettekste niin helvetin lihavia, ettei siihen loosiin sovi?" Olin tuolloin 25. Näin nelikymppisenä tunnen helpotusta siitä, että huomioarvoni on vähentynyt." Nainen, 42.

"Ensimmäistä kertaa seksiä yritettiin ostaa, kun olin 15-vuotias"

"Olin 17-vuotias ja kävelin yksin arki-iltana poikaystäväni luo. Parin kilometrin matkalla Helsingin keskustassa minua alkoi seurata auto. Kuskia tai kyytiläisiä en nähnyt, koska en katsonut heihin päin. Hetken jälkeen he alkoivat huudella minulle ja kysellä hintaa. Yritin olla välittämättä miehistä. Välillä auto kiihdytti eteenpäin, mutta jäi taas odottamaan minua seuraavassa risteyksessä. Ehdotteluaan he jatkoivat melkein poikaystäväni kotiovelle asti. Äänestä ja naurunremakasta epäilin, että he olivat humalassa.

Ensimmäiset ehdottelut minulle osoitettiin, kun olin 15-vuotias. Olin ostanut nahkahousut, kun ne olivat silloin trendikkäät. Istuin Forumin kauppakeskuksessa ystävieni kanssa, kun luoksemme käveli ehkä nelikymppinen tai viisikymppinen siisti mies, joka kysyi haluaisimmeko lähteä hänen hotellihuoneeseensa harrastamaan seksiä maksusta. Viinaakin olisi tarjolla. Lähdimme pois paikalta vastaamatta, mutta mies seurasi meitä ja kinusi tulemaan. Hän kertoi, että olimme hyvännäköisiä pakkauksia ja aikuismaisia nuoria naisia, jotka varmasti osaavat asiansa." Nainen, 31.

"Äijä ilmoitti raiskaavansa minut, kun olin 7. luokalla"

"Kuljin neljäsluokkalaisesta alkaen yksin bussilla naapurikaupunkiin harrastuksen vuoksi ja sain nopeasti tottua sekä sanalliseen että fyysiseen ahdisteluun.

Kerran istuin puolityhjän bussin takaosassa lukemassa läksykirjaa, kun käytävän toisella puolella istuva mies kaivoi sukuelimensä esiin ja rupesi tyydyttämään itseään. Menin paniikkiin ja vaihdoin kaikessa hiljaisuudessa paikkaa edemmäs bussissa. Aikuinen voisi miettiä, miksen sanonut kuskille mitään. Olin niin häkeltynyt, etten edes osannut ajatella sellaista.

Seitsemäsluokkalaisena kävelin puiston viertä harrastuksesta bussiasemalle, kun isokokoinen, ehkä kolmikymppinen äijä kiilasi minut pyörällä kiinni tienvieren lumikasaan ja ilmoitti raiskaavansa. En tiedä, oliko hän hullu vai vain kusipää pelottelija, muistan vain puhuneeni hänelle hätäpäissäni kaikkea mahdollista, ja samalla kävelimme hitaasti eteenpäin. Kun pääsimme vähän lähemmäksi isoa risteystä ja katuvaloja, pinkaisin juoksuun ja pääsin sisään bussiasemalle. Mies oli ilmeisesti jonkin sortin hullu, sillä hän jätti pyöränsä ulkopuolelle ja tuli asemalle sisään etsimään minua. Lymyilin lehtitelineiden takana, kunnes hän hävisi." Nainen, 37.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Poika17v

Ahdistelu on naisille arkipäivää: "14-vuotiaana opin välttämään vanhempia miehiä"

Teenkö nyt sillee väärin ja sanon; mutku myös naiset. En ole taatusti ainut miespuolinen, joka on kokenut "hyväksyttyä" ahdistelua naisilta ollessaan esiteini- ja murrosikäinen. On takapuolen silittelyä ja leikkimielistä poskipusuttelua sekä pitkiä epämielyttäviä halauksia keski-ikäisiltä punaviinin pöhöttämiltä naisilta ja sittten ihan perinteistä "viatonta" kädestä pitelyä. Teini-iässä sitten alkaa se naisten suoranainen vihjailu ja kommentointi. "Susta tulisi hyvä selän pesijä!" "Me...
Lue kommentti

Tee Me Naisten eeppinen kaupunkivisa ja selvitä, oletko karavaanaritason Suomi-tietäjä.

Viihdytkö tutuissa nurkissa vai tunnetko jokaisen niemennokan ja notkelman? Olemme koonneet kymmenen kuvaa suomalaisista ikoneista ja monumenteista, jotka liittyvät johonkin tiettyyn suomalaiseen kaupunkiin.

Osaatko yhdistää kuvan oikeaan kaupunkiin?

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.