”Haloo, haloo! Haistatko pieruni?” Kuva: Shutterstock
”Haloo, haloo! Haistatko pieruni?” Kuva: Shutterstock

Pienen ihmisen maailmassa Tallinna voi ihan hyvin olla osa Suomea, uutistenlukija tirkistellä ruudun läpi ja David Beckham hallita Iso-Britanniaa.

Minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa? Onneksi homma ei mene ihan niin.

Vauva.fin keskusteluketjun perusteella lapsi nimittäin uskoo melkein mitä vain. Jo vuoden ajan ketjuun on jaettu hassuimpia lapsuuden uskomuksia. Keräsimme niistä hupsuimmat harhaluulot. 

Hämmentävä lisääntyminen

1. ”Luulin, että äiti synnyttää tytöt ja isä pojat.”

2. ”Pienenä ajattelin, että vauvat tulevat, kun isä laittaa vauvansiemenen äidin napaan. Navasta siemen menee äidin mahan sisälle, jossa siitä kasvaa vauva.”

3. ”Vaikka en vauvoja ikinä myynnissä ollut nähnytkään, ajattelin, että adoptoidut lapset ostetaan Citymarketista.”

”Ajattelin, että synnyttäessä äitin mahaan avautuu luukku, josta vauva itse kömpii ulos.”

4. ”Ajattelin, että synnyttäessä äitin mahaan avautuu luukku, josta vauva itse kömpii ulos.”

5. ”Kouluikäiseksi asti luulin, että vauvat syntyvät peräaukosta. Olin häveliäästä etupylly-takapyllyperheestä, jossa äiti kertoi, että lapset syntyvät pyllystä.”

Mystinen maantiede

6. ”Minulle selvisi vasta yläasteella, että Suomen menetetty Karjala ei ollutkaan käsivarsi Lapissa. Lisäksi ajattelin, että Tallinna on Suomessa.”

7. ”Luulin, että vain Suomessa on lunta, pakkasta ja alkoholisteja.”

”Ajattelin, että ihmiset saavat matkustaa vain oman maansa lentoyhtiöllä.

8. ”Ajattelin, että ihmiset saavat matkustaa vain oman maansa lentoyhtiöllä. Suomalaiset Finnairilla, britit British Airwaysillä ja jenkit American Airlinesilla.”

9. ”Kuvittelin, että ulkomaalaiselle ihmiselle voi kirjoittaa kirjeen suomeksi ja hän automaattisesti lukee sen omalla kielellään.”

Koska meillä, niin muillakin

10. ”Automatkoilla ajattelin, että kaikki samaan suuntaan menijät ovat menossa sinne, minne mekin. Lisäksi olin varma, että kaikki vastaantulijat olivat tulossa sieltä, minne me olemme menossa.”

”Luulin, että kaikilla ihmisillä on viljankuivuri.”

12. ”Olen kasvanut maalla ja luulin, että kaikilla ihmisillä on viljankuivuri.”

13. ”Olin varma, että eri kotien televisioista tulee aina eri ohjelmia. Kaverin telkkarista ei siis voinut tulla samana iltana Muumeja kuin meillä.”

Kuuluisuuksien monet kasvot

14. ”Luulin, että Hessu Hopo on Mikki Hiiren isä.”

15. ”Ajattelin, että iskelmälaulaja Mona Caritan oikea nimi on Muna-Karita. Päättelin, että hän oli vaihtanut sen, koska sitä ei kehtaa laittaa levyn kanteen.”

16. ”Luulin pitkään, että David ja Victoria Beckham ovat Iso-Britannian kuninkaalliset. Pidin myös Spice Girlsien Emmaa suomalaisena, koska nimeä käytetään Suomessa ja hän oli blondi.”

”Olin ihan varma, että Tove Jansson on mies.”

17. ”Kuvittelin, että farkut liittyvät Jean Sibeliukseen, koska ne ovat englanniksi jeans.”

18. ”Olin ihan varma, että Tove Jansson on mies.”

Sitten kun kasvat aikuiseksi…

19. ”Järkytyin, kun sain tietää, että lastenohjelmat tekevätkin aikuiset. Miten aikuiset muka voisivat tietää, mitä lapset haluavat katsoa?”

20. ”Kuvittelin, että aikuisena voi kuolla kupsahtaa ihan yllättäen, koska tahansa. Lapset eivät mielestäni voineet kuolla.”

”Ajattelin, että aikuisilla on pankkikortillaan loputtomasti rahaa.”

21. ”Ajattelin, että aikuisilla on pankkikortillaan loputtomasti rahaa.”

22. ”Vanhempani puhuivat minulle nuorena usein ’kun sinä lähdet maailmalle, tapahtuu sitä ja tätä’ -juttuja. Luulin siksi, että tietyssä iässä kaikkien nuorten on lähdettävä yksin maailmaympärimatkalle kävellen. Vietin suuren osan lapsuuttani pohtien, millä rahalla ostan ruokaa, missä voin nukkua ja mitä kieliä minun täytyy opetella, jotta pärjään.”

23. ”Luulin, että kuka tahansa saa ruveta ajamaan autolla sitten, kun ajattelee olevansa siihen valmis.”

24. ”Luulin, että maailma oli ennen mustavalkoinen ja että värit keksittiin vasta 1960-luvulla.”

Mitä kropassa tapahtuu?

25. ”13-vuotiaalla pojallani loksahti leuka, kun otin Buranan maidon kanssa. Hän ajatteli, ettei lääkkeitä saa ottaa maidon kanssa.”

26. ”Pelkäsin, että jos kylpee liian kauan, iho jää ruttuiseksi eikä enää ikinä siliä kuivuessa.”

27. ”Luulin, että silmät jää kieroon, jos katsoo kieroon.”

28. ”Ajattelin, että lääkärit eivät voi olla koskaan sairaita. Hehän tietävät niin hyvin, miten hoidetaan terveeksi.”

”Pelkäsin, että jos nielaisee appelsiinin siemenen, vatsassa alkaa kasvaa puu.”

29. ”Olin varma, että jos nielaisee purkan, saa suolisolmun ja joutuu ambulanssilla sairaalaan.”

30. ”Pelkäsin, että jos nielaisen appelsiinin siemenen, vatsassa alkaa kasvaa puu.”

31. ”Kysyin kylppärissä joskus 4- tai 5-vuotiaana, missä äitini penis on. Ajattelin, että aikuisilta naisilta se löytyy.”

32. ”Lapsena järkeilin, että koska äidin tisseistä tulee maitoa, isän tisseistä tulee mehua.”

Akkanen, nunna ja titteli

33. ”Päättelin, että nunnakin on leivonnainen, kun munkkikin on.”

34. ”Ajattelin, että tukka tarkoittaa häpykarvoja ja vain sanalla hiukset saa kutsua päässä kasvavia hiuksia.”

35. ”Pekkaset olivat minulle loogisesti vapaapäiviä, joita Pekka antaa. Isä oli töissä yrityksessä jonka toimitusjohtaja ja omistaja oli Pekka.”

”Luulin, että sovinistisika on sikalaji.”

36. ”Luulin, että sovinistisika on sikalaji.”

37. ”Koska on ukkonen, luulin, että on olemassa myös sääilmiö nimeltä akkanen.”

38. ”Luulin, että Sisu-pastillit ovat Gifu-pastilleja.”

39. ”Titteli tarkoitti minulle samaa kuin kikkeli ja pippeli.”

Luonnonihmeitä

40. ”Ihmettelin, miten kahvia ja teetä voidaan viljellä. Nehän ovat juomia!”

41. ”Luulin, että poneista kasvaa isona hevosia.”

42. ”Ihan pienenä luulin, että lumi tulee katulampuista.”

”Alle kouluikäisenä luulin, että television meteorologi päättää, millaista säätä tulee.”

43. ”Alle kouluikäisenä luulin, että television meteorologi päättää, millaista säätä tulee.”

44. ”Ajattelin, että tuuli syntyy, kun puut heiluvat.”

Tirkistelevä uutistenlukija ja muu hämmentävä teknologia

45. ”Luulin, että jos puhelimeen pieraisee, langan toisessa päässä olevakin voi haistaa sen.”

46. ”Tyttäreni kuvitteli, että pankkiautomaatin sisällä istuu ihminen, joka antaa rahat luukusta ulos.”

47. ”Mummuni opetti, ettei käynnissä olevaan mikroon saanut katsoa, koska siellä olevasta säteilystä saa syövän.”

”Luulin, että teksti-tv on kirja, koska aina puhuttiin tekstiteeveen sivuista.”

48. ”Olin ihan varma, että uutistenlukija näkee ruudun läpi meidän kotiimme.”

49. ”Luulin, että kun radio laitetaan kiinni, orkesteri jää soittamaan, eikä kukaan ole kuulemassa.”

50. ”Luulin, että teksti-tv on kirja, koska aina puhuttiin tekstiteeveen sivuista. Muistan jopa etsineeni tuota kirjastosta. En yllättäen löytänyt.”

Mikä oli hupsuin asia, johon sinä uskoit lapsena?

Ei lääkkeitä maidon kanssa

50 hämmentävää asiaa, jotka tuntuivat lapsena ihan todelta

Kohta 25; useimpia lääkkeitä ei nimenomaan saakaan ottaa maidon kanssa, koska maitoproteiini estää lääkkeen vaikutuksen. Myös appelsiinimehun sitrushappo toimii näin. Siksi kaikki lääkkeet suositellaan otettaviksi aina veden kanssa. Ei ainakaan maidon tai minkään sitrushedelmästä tehdyn mehun kanssa. Eli taisi nyt tämä 13-vuotias poika olla ihan oikeassa ja äiti tietämätön asiasta.
Lue kommentti

Jos Gran Canaria on jo nähty, mutta kohtuullinen lentomatka houkuttaa, lähde La Gomeralle.

Gran Canaria on Kanariansaarten klassikko, josta löytyy aurinkoa, viinitarhoja, mukavaa ajanvietettä sekä hyvät ostosmahdollisuudet.

Joko olet kokenut nämä helmet?

  1. Puerto de Mogan, Kanarian Venetsia, on sympaattinen päiväkohde. Nappaa herkkujäätelö Gelatomaniasta ja istahda ihastelemaan alueen veneitä. Avenida Varadero 20, Puerto de Mogan.
  2. Vuokraa auto ja tee retki Gran Canarian ihaniin vuoristokyliin. Suuntaa Teroriin ja kuvaa uskomattomat, kanarianmännystä tehdyt parvekkeet!

Puerto de Mogan on ihastuttava pikkukylä. Kuva: Shutterstock
Puerto de Mogan on ihastuttava pikkukylä. Kuva: Shutterstock

Jos kaipaat jotain uutta, valitse kohteeksi La Gomera. Sen vihreiden kukkuloiden kauniissa kylissä paikalliset toivottavat vierailijat tervetulleiksi. Erinomaiset patikointimahdollisuudet ja koskematon luonto houkuttelevat luonnonystäviä tälle pienelle Kanariansaarelle.

  1. Casa rural, La Gomeran oma majoitusmuoto eli mökki- tai maatilamajoitus luonnon helmassa, tarjoaa persoonallisia yöpymisvaihtoehtoja. Nuku ihanassa Hotel Rural Ibo Alfarossa, jonka terassilta on upeat näkymät Atlantille. Kahden hengen huone alkaen 70 € / yö.
  2. San Sebastíanissa, saaren pienessä, mutta maalauksellisessa pääkaupungissa, on viihtyisiä ravintoloita ja putiikkeja. Testaa kehuttu La Salamandra -ravintola. Calle Real 16, 38800 San Sebastían.
  3. Valle Gran Rey on täynnä loistavia vaellusmahdollisuuksia. Pulahda vaelluksen jälkeen mereen joltain kylää ympäröivältä rannalta. Valle Gran Reyn upeaa aluetta voi ihastella myös Mirador Ermita del Santon näköalapaikalta.

Turhasta tavarasta luopuminen on vapauttavaa, mutta kulutuskäyttäytymistä pitäisi järkeistää jollakin ihan muulla tavalla.

Yhden roska on toisen aarre! Tällainen kaunis ajatus on monella kierrättäjällä mielessä. Valitettavasti se ei enää pidä paikkaansa.

Tavarat ovat yhä kertakäyttöisempiä, lähes roskaa jo syntymähetkellään. Sukkahousut kestävät yhden illan, koska sellainen on markkinoiden logiikka, ja Kiinasta saa tilattua melkein mitä vain eurolla tai parilla, kunhan ummistaa silmänsä hetkeksi laadulta, tekijänoikeuksilta, työoloilta, haitallisilta kemikaaleilta ja ympäristöltä.

Toki on myös aarteita, joista saa käytettynäkin hyvän hinnan – hittimerkkien lastenvaatteita, aikaa ja muotivirtauksia kestäviä huonekaluja, design-astioita, merkkikenkiä – mutta eivät ne ole roskaa myyjällekään. 

Konmari ei riitä

Japanilaisen järjestelyguru Marie Kondon Konmari-siivouskirjasta tuli jättihitti muutama vuosi sitten. Kirjassa kehotettiin heittämään pois kaikki, mikä ei tuota iloa – ja ihmisethän heittivät.

Siivosin itsekin konmaripäissäni silloisen huushollini. Tuloksena oli kassikaupalla roskaa, mutta myös paljon hyvää tavaraa, jonka suunnittelin myyväni pois halvalla opiskelijajärjestön kirpputorilla. 

Kauppa vain ei käynyt. Potentiaaliset ostajat olivat parikymppisiä, hyvin pienituloisia ja vasta muutama vuosi sitten omilleen muuttaneita, mutta heilläkin oli kaikilla niin paljon tavaraa, etteivät he halunneet mitään lisää edes ilmaiseksi. Sain myytyä ja annettua pois muutaman tavaran, ja loput kiikutin yliopistolla sijainneeseen kierrätyshuoneeseen, josta sai ottaa ilmaiseksi tavaraa. 

Poistuin keirrätyshuoneesta helpottuneena, mutta samalla itseäni inhoten. Olin päässyt eroon tavarasta, mutta tavara oli edelleen olemassa, ja luultavasti vain pieni osa siitä ilahdutti enää koskaan ketään.


Tavaroita lopuksi elämää

Konmari-ajattelu hillitsi ostohalujani jonkin aikaa, mutta nyt useampaa vuotta myöhemmin minulla on taas paljon enemmän tavaraa kuin oikeasti tarvitsen. Ja taas vain murto-osa tavaroista, jotka ovat minulle roskaa, on jollekulle aarteita.  

Tosiasioiden sisäistäminen vie valitettavan paljon aikaa, mutta alan pikkuhiljaa tajuta: jokaiseen tavaraan pitäisi sitoutua loppuiäksi. Tavaroiden heittäminen pois ei ratkaise niiden ylituotantoa ja laatuongelmia. Pitää ostaa vain parasta, tarpeellisinta ja ihaninta, ja sitäkin harvoin.

Ehkä osaan jättää seuraavan tavaran ostamatta.

Haastattelin hiljattain Kati Välimäkeä, joka kirjaa ylös ja kuvaa jokaisen tavaran, joka tulee hänen kotinsa kynnyksen yli. Hän on todennut, että paras tapa hillitä turhan tavaran kertymistä on se, ettei päästä kotiinsa turhaa tavaraa. Kati on oikeilla jäljillä.

Ostohalujen hillintään tarjotaan usein lääkkeeksi sitä, että ostoksia tehdessä pitäisi pohtia, tarvitseeko ostamiaan tavaroita todella. Se voi auttaa jonkin verran, mutta tarpeita on ihan liian helppo keksiä. Parempi kysymyslitania ennen kaupan kassan tai Facebook-kirppiksen kommenttikentän lähestymistä  olisi seuraava:

Haluanko sitoutua tähän tavaraan loppuiäkseni tai kunnes tavara on kulunut puhki?

Rakastanko ja tarvitsenko tätä niin paljon, että haluan muuttaa tämän myös seuraavaan ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaankin asuntooni?

Lupaanko olla antamatta tavaraa ilmaiseksi kiertoon ja myydä sen vain, jos joku todella haluaa sen ja maksaa siitä hyvän hinnan?

Tällaisen seulan läpäisisi aika harva tavara. 

Harmi vain, että hienolla kysymyspatteristolla ei saa kotia minimalisoitua yhtä kätevästi kuin vaikka Konmari-metodilla, eli heittämällä puolet omaisuudestaan kaatopaikalle. 

Tavarasta luopuminen on parhaimmillaan kivaa ja vapauttavaa. Se, että joutuu säilömään asunnossaan kaikkia niitä tavaroita, jotka on joskus heikomman harkinnan hetkenä ostanut, ei ole kivaa, mutta se on opettavaista. 

Ehkä osaan jättää seuraavan tavaran ostamatta.