Luopumalla somesta et jää mistään paitsi. Kuva: Shutterstock
Luopumalla somesta et jää mistään paitsi. Kuva: Shutterstock

Jos sosiaalinen media ahdistaa tai uuvuttaa, lopullisten hyvästien vaihtoehtona voi kokeilla suursiivousta.

Mitä sinne sosiaaliseen mediaan taas arjestaan postaisi? Mikä olisi nokkelaa ja tyylikästä ja hauskaa ja antaisi omasta elämästä tarpeeksi realistisen mutta silti ihailtavan kuvan? Mitä seuraajat postauksistani ajattelevat? Esitänkö somessa omaa elämääni ja miksi niin teen?

Puolet suomalaisista on Facebookissa, mutta yhä useampia sosiaalinen media myös kyllästyttää niin paljon, että he miettivät sen käytön lopettamista.

Mediapersoona Jenni Pääskysaari kertoi Yle Puheen haastattelussa kokeilleensa elämää ilman somea.

– Olin kymmenen vuotta todella aktiivinen somen käyttäjä. Viime syksynä aloin huomata, että sieltä tulee elämääni enemmän negatiivista kuin positiivista, Pääskysaari sanoi Tuija Pehkosen ohjelmassa.

Kirjailija Juha Itkonen taas kuvaili Annassa, kuinka sosiaalinen media turhauttaa häntä.

– Minua ärsyttää sosiaalinen media ja siellä käytävä keskustelu. Tai oikeastaan se, että osallistun itsekin siihen. Olen menettämässä uskoni siihen, että keskustelut ruokkisivat mitään järjellistä hyvää tai että meidän olisi mahdollista päästä koskaan mistään yhteisymmärrykseen.

Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kolumnisti Ronja Salmi kirjoitti, kuinka etenkin nuoret ovat kyllästyneet sosiaalisen median tapaan ”jakaa koko ajan kaikki kaikkien kanssa” eikä henkilökohtaisten asioiden toitottaminen koko seuraajajoukolle ole enää lainkaan coolia.

Katri Lietsala, sosiaalisen median tutkija ja IT-alan yrittäjä jäädytti Facebook-tilinsä kolme vuotta sitten.

– Facebook ei tuonut lisäarvoa niin paljon kuin käytin siihen aikaa. Olin Facebookissa jossain vaiheessa päivittäin, joskus useita tunteja. Sitten aloin miettiä, onko siinä mitään järkeä, olenko sen ansiosta yhtään rennompi, fiksumpi tai onnellisempi. Olin jämähtänyt rutiiniin, jonka vuoksi jätin tekemättä asioita, joiden ansiosta elämänlaatuni paranisi.

Kuplat häiritsevät

Kun vielä muutama vuosi sitten someen saatettiin kyllästyä siksi, että siellä jaettua sisältöä pidettiin epäkiinnostavana ja tyhjänpäiväisenä ja siihen kulutettu aika tuntui siksi kuluvan hukkaan, nyt monet ahdistuvat somekeskusteluista, joita someraivoksikin kutsutaan.

Keskusteleminen sosiaalisessa mediassa on vaikeaa, koska kaikenlainen ei-kasvokkain tapahtuva viestintä on aina hankalampaa kuin keskusteleminen ihmisen kanssa livenä.

– Tietokonevälitteistä viestintää on tutkittu 1970-luvulta asti ja on huomattu, että siinä ollaan kärjekkäämpiä ja aggressiot leimahtavat helpommin, sanoo yliopistonlehtori Janne Matikainen Helsingin yliopiston viestinnän laitokselta.

Lietsalaa häiritsivät myös somen ”kuplat”. Kuplilla viitataan siihen, että ihminen näkee sosiaalisessa mediassa vain itsensä kanssa samanmielisten ja samankaltaisten ihmisten jakamaa, yhä yksipuolisempaa sisältöä, mikä voi vaikuttaa kaventavasti niin maailmankuvaan kuin käsityksiin muista ihmisistä.

– Mitä enemmän seuraa vaikkapa crossfit- ja fitness-harrastajia, alkaa uskoa, että kaikki vain treenaavat koko ajan. Kun haluaa kuulua samaan joukkoon, alkaa toistaa omissa kuvissaan ja päivityksissään samoja sisältöjä. Näin yhteisö vahvistaa mielikuvaa elämästä, jota ei sellaisenaan ole ehkä kenelläkään edes olemassa, Lietsala sanoo.

Liikaa stressiä postauksista

Somessa rasittaa myös profiilityö, jota jokainen tekee siellä tiedostamattaan tai tiedostaen.

Se on sosiaalipsykologian tohtorin Suvi Uskin kehittämä termi, joka tarkoittaa, että julkaisuja ja päivityksiä suunnitellaan etukäteen, niitä poistetaan, niiden sisältöä murehditaan ja joitain asioita tehdään ihan vain siksi, että niistä saataisiin päivitys.

– Silloin elämä voi alkaa pyöriä aika raskaalla tavalla somen ympärillä. Tavoittelemme aitoutta, mutta päädymme esittämään itseämme, sanoo sosiaalisen median asiantuntija, yrittäjä Johanna Janhonen.

– Ihmisellä on yleensä elämässään erilaisia rooleja, kuten vaikkapa äitiys kotona, asiantuntijuus työpaikalla ja harrastaja vapaa-ajalla. Facebookissa puhutaan kaikille samaan aikaan ja nämä identiteetit sekoittuvat. Siitä voi syntyä ristiriitoja, Janhonen sanoo.

Some-esittäminen rasittaa itseä ja ärsyttää muita.

– Voisi kuvitella, että profiilityön tyyppinen toiminta karkottaa erityisesti suomalaisia, arvelee Janne Matikainen Helsingin yliopistosta.

Vaikka somessa on niin paljon kaikenlaista ärsyttävää, tilastojen perusteella sosiaalisen median käyttö ei ole hiipumassa, sanoo Matikainen. Päinvastoin.

– Kyllä some on tullut jäädäkseen. Uskon, että viiden vuoden päästä Facebook on yhä suosittu.

Matikainen muistuttaa, että siellä on paljon hyvääkin.

– Kuulun itse esimerkiksi Rumpalit-ryhmään, jossa on hyvää keskustelua ja toisia harrastajia tuetaan hienolla tavalla.

Vaikka somen kuplat ärsyttäisivät, ihminen elää tietynlaisessa ”kuplassa” myös sosiaalisen median ulkopuolella eli pyörii samojen asioiden ja ihmisten ympärillä ja seuraa lähinnä itseään kiinnostavia asioita ja ihmisiä.

Matikainen muistuttaa, että aina kun vaaditaan internetistä jollakin tavalla parempaa, jokainen nettiä käyttävä on siitä myös itse vastuussa

1. Karsi Facebookista ärsyttävät

Johanna Janhonen kehottaa karsimaan Facebookista niitä ihmisiä ja päivityksiä, jotka ärsyttävät, ja jakamaan siellä vain niitä asioita, jotka todella itselle tuntuvat luontevilta.

– En ole koskaan itse kyllästynyt someen, mutta saatan kyllästyä tiettyyn välineeseen. Silloin kannattaa miettiä, mikä palvelu itselle sopii. Ei kaikkien tarvitse olla Facebookissa.

2. Lisää seurattavia Instagramissa

Someasiantuntija Katri Lietsala neuvoo tarkastelemaan omaa sosiaalisen median käyttöään aika ajoin kriittisesti, varsinkin jos siinä tuntuu olevan jotakin häiritsevää.

– Tarkastele silloin tällöin, ketä seuraat esimerkiksi Instagramissa. Käy läpi, kannattaisiko oman tyytyväisyyden vuoksi seurata myös muunlaista sisältöä kuin niitä tilejä, jotka olet valinnut tähän mennessä. Omia uskomuksiaan on hyvä tuulettaa ja seurata muitakin kuin itsensä kanssa samaa mieltä olevia, samanlaisia ihmisiä.

Somessa et voi muuttaa muita, ainoastaan oman käyttäytymisesi.

– Anna ihmisten olla sellaisia kuin he ovat. Ei heitä tarvitse seurata, jos he ärsyttävät. Kannattaa myös ohittaa räyhä-keskustelut, jotka pyörivät ympyrää. Älykäskään kommentti ei muuta lopputulosta näissä.

3. Kokeile uutta some-appia

Lietsala käyttää Facebookia vielä lentopalloharrastusryhmänsä kanssa, koska ryhmän muut jäsenet ovat Facebookissa. Itse Lietsala on siirtynyt käyttämään lähinnä Snapchatia. Sen erottavin ominaisuus muihin somepalveluihin on, etteivät siellä lähetetyt viestit jää minnekään talteen vaan katoavat hetken kuluttua.

4. Jos lähdet, et missaa mitään

Ylen haastattelussa Jenni Pääskysaari sanoi, että pelkäsi jäävänsä paitsi tärkeistä uutisista, tapahtumista ja mielenkiintoisista keskusteluista, kun lopetti Facebookin ja Twitterin käytön. Puolen vuoden lakko on kumonnut epäilyt.

Katri Lietsala muistuttaa, että luopumalla somesta ei jää mistään paitsi – jos on alunperin itsekin jo aktiivinen ja tekevä ihminen. Jos taas somen ulkopuolisessa elämässä ei ole menoa ja meininkiä, elämä voi tuntua tyhjemmältä ilman somea.

– Jos on itse passiivinen henkilö, jonka someverkosto esimerkiksi keskustelee aktiivisesti ja tekee monipuolisia asioita, se voi köyhdyttää elämää.

Normaali säikähdystila kestää korkeintaan puolisen tuntia, mutta ADT:ssä tila on jatkuvasti päällä, kertoo aivotutkija.

Rauhallinen työtila, rento fiilis ja ajatukset kasassa. Nyt ei muuta kuin työntekoon!

Ja sitten löydätkin itsesi tekemästä kahta muuta asiaa. Aivot eivät yksinkertaisesti vain keskity.

Jo 1990-luvulla yhdysvaltalainen lääkäri Edward M. Hallowell alkoi käyttää ilmiöstä nimeä ADT (attention deficit trait). Hän kuvasi sillä ihmisiä, jotka olivat eläneet liian kiireistä elämää, tehneet montaa asiaa yhtä aikaa, jättäneet tauot pitämättä, hyppineet tehtävästä toiseen ja nukkuneet huonosti.

Näin kehittyi tila, jossa aivot eivät enää toimi normaalisti.

Aivotutkija Minna Huotilainen kertoo, että 1990-luvun alussa ADT oli vielä harvinainen tila, mutta nykyisin siitä kärsii yhä useampi.

– Nyt tuntuu, että yhteiskuntamme on heitä täynnä.

Hän kutsuu ADT:tä ”aivojen pysyväksi palohälytykseksi”, jossa aivot käyvät ylikierroksilla ja ovat jatkuvassa hälytystilassa.

– Normaali hälytystila, esimerkiksi säikähtäminen vaikkapa vaarallisen liikennetilanteen uhatessa, kestää muutamia minuutteja tai korkeintaan ehkä puolisen tuntia. Silloin keskittyminen on vaikeaa ja ajatus hyppii sinne tänne, Huotilainen kuvailee.

ADT ei kuitenkaan mene ohi, vaan sen kourissa joutuu viettämään päivä- tai viikkokausia. Silloin ajatus karkailee koko ajan ja ihminen huomaa, ettei ole parhaimmillaan.

”Normaali säikähdystila kestää muutamia minuutteja tai korkeintaan puolisen tuntia.”

Huomaamatonta kärsimistä

Huotilaisen mukaan ADT:tä voi olla vaikea diagnosoida itse. Sen kourissa ei välttämättä huomaa, että tilanteessa olisi mitään outoa. Usein tilanteen huomaakin hänen mukaansa joko työkaveri tai parempi puolisko.

Hän toteaa ADT:n ikävän puolen olevan se, että aivot ovat kuin puoliteholla käyvä moottori.

– ADT:n uhri on lyhytjänteinen, ei muista kunnolla, hoksaaminen on vaikeaa, isojen asiakokonaisuuksien hahmottaminen ei tahdo onnistua ja mieliala voi olla ärtynyt.

”ADT tekee ihmisestä robotin kaltaisen.”

Henkilö ei saa kokonaista kapasiteettiaan käyttöön vaativissa tehtävissä

– Vaikka ihmisen kapasiteetti mahdollistaisi paljon vaativampien asioiden tekemisen ja paljon tuottavamman ja mielekkäämmän lopputuloksen, ADT vie häneltä mahdollisuuden tähän ja tekee ihmisestä robotin kaltaisen, Huotilainen kertoo.

Hyviäkin puolia voi olla – tavallaan. Huotilaisen mukaan yksinkertaisiin päätöksiin menee vähemmän aikaa.

– Jos esimerkiksi siivoat roskaposteja ADT:n kourissa, saatat olla tavallista nopeampi, hän sanoo.

Näin sammutat hälytyksen

Minna Huotilainen ja Mona Moisala julkaisevat ensi kuussa Keskittymiskyvyn elvytysopas -kirjan (Tuuma), jossa kerrotaan konkreettisia vinkkejä ADT:n kanssa selviämiseen.

Huotilainen jakaa Me Naisille muutaman keinon jo ennakkoon.

– Jos huomaa kärsivänsä ADT:stä, tilannetta pitäisi ryhtyä rauhoittamaan. Ensimmäisenä on syytä tarkastella nukkumista. Jos unessa on ongelmia, niitä täytyisi lähteä korjaamaan. Konkreettisilla, kehollisilla tavoilla voi etsiä apua uneen, hän kertoo.

– Esimerkiksi rauhallinen kävely illalla, valojen hämärtäminen ja näyttölaitteiden välttäminen tuntia tai kahta ennen nukahtamista on kokeilemisen arvoinen tapa.

Muu elämä kannattaa rauhoittaa, muutenkin kuin nukkumaan mennessä.

– Jos sinulla on kiireinen työ, opintoja, talonrakennus ja pari muuta projektia, kuulostaa siltä, että ADT voi hyvinkin liittyä ihan yksinkertaisesti siihen, että aikataulu on liian täynnä ja vaatii asiasta toiseen hyppimistä. Silloin täytyy miettiä, mistä voisit karsia ja mistä saisit apua.

Myös työpaikalla on kokeilunarvoisia konsteja niille, joiden työnteko häiriintyy häiritsevän usein. Tällöin paras keino on asiasta puhuminen.

– ADT voi liittyä työn järjestelyihin, jolloin asia kannattaa ottaa esille töissä. Voidaanko keskeytyksiä vähentää tai pitäisikö työtiloja miettiä uudelleen?

32-vuotias Elisa on kotoisin Pohjanmaalta. Nyt hän tähtää isommille vesille. Kuva: Jan Lönnberg. Meikki & hiukset: Katja Teinilä
32-vuotias Elisa on kotoisin Pohjanmaalta. Nyt hän tähtää isommille vesille. Kuva: Jan Lönnberg. Meikki & hiukset: Katja Teinilä

Michael Jacksonin suku, Kardashianit ja suomalaisviulisti Elisa Järvelä – kyllä, kaikki nämä liittyvät yhteen. 

Viulisti Elisa Järvelä, olet soittanut muun muassa Haloo Helsingin, Hectorin ja Pepe Willbergin kanssa. Kerro, kuka oikein olet!

”Olen rajoja rikkova, räväkkä viulisti. Olen valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta, ja siitä asti olen elättänyt itseni soittamalla. En halua lokeroitua vain yhteen tyylilajiin. Rajuin veto urallani oli, kun lähdin Espanjan Marbellaan klubiviulistiksi.”

Matkustit vuodenvaihteessa Los Angelesiin kuvaamaan musiikkivideota huipputuottajien kanssa. Miten tällainen sauma avautui sinulle?

”Suomalainen Narinder Singh on naimisissa Michael Jacksonin veljentyttären, tuottaja Autumn Jacksonin kanssa. He ovat tuottaneet musiikkia myös Katy Perrylle ja Pit Bullille. Narinder ja Autumn olivat viime kesänä käymässä Suomessa, ja yhteinen tuttumme esitteli meidät toisillemme. He kiinnostuivat musiikistani ja joulukuussa olin jo Los Angelesissa kuvaamassa musiikkivideota.”

Millainen matka oli?

”Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni Los Angelesiin. Musiikki nauhoitettiin West Coast Customs -studioilla, jossa miksaajana toimi GEMINI, joka on miksannut Justin Bieberille. Videota kuvattiin muun muassa Kardashians-sarjan kanssa samalla studiolla ja Walk of Famella, jossa ihmiset tulivat spontaanisti mukaan jammailemaan. Se oli ihana hetki.”

Kuinka merkittävä juttu tämä on urasi kannalta?

”Video oli sen verran ison budjetin musiikkivideo, että se oli jo itsessään iso juttu. Toivon, että video toimii ponnahduslautana kansainväliselle uralleni. Sisu Entertainment on luvannut auttaa minua näkyvyyden saamisessa ja olemme sopineet muutamia jakelukanavia Etelä-Afrikassa. Toivon, että kansainväliset artistit kiinnostuisivat minusta videon kautta ja pääsisin tekemään musiikkia yhdessä heidän kanssaan.”

Tuleeko sinusta Suomen seuraava Linda Lampenius?

”En halua olla kuin Linda, vaan omanlaiseni artisti. Maailmassa on tilaa monelle erilaiselle viulistille. Minulla on selkeänä omat tavoitteeni sekä tie, jota kuljen.”