Kun aikaa on loputtomasti, voi päätyä vaikka tuijottamaan olohuoneen verhoja. Kuva: Getty Images
Kun aikaa on loputtomasti, voi päätyä vaikka tuijottamaan olohuoneen verhoja. Kuva: Getty Images

Kiire, kiire, kiire. Moni kaipaa arkeensa hengähdystaukoa, mutta miltä tuntuu, kun aikaa on lähes rajattomasti?

”Aikuiset eivät tajua, miltä tylsyys tuntuu”

 



”Joskus toivon, että aika menisi nopeammin. Tänä kesänä sellaista tunnetta ei ole vielä tullut”, Juuli Lonka sanoo.

 

Juuli Lonka, 12, koululainen: ”Vielä ei ole tullut oloa, että loppuisipa kesäloma jo. Yleensä se tulee jossain vaiheessa.

Loman aluksi keksin helpommin tekemistä. On äkkiä enemmän aikaa ja voi tehdä kaikkea. Loppukesästä samoja juttuja ei yleensä jaksa tehdä.

Välillä tuntuu, etten tiedä, mitä tekisin. Tulee tosi ärsyttävä olo ja tuntuu, ettei pysty tekemään mitään. Ei sitä tunnetta pysty selittämään.

Silloin yleensä katson telkkaria, Kardashianeita tai Uusi päivä -sarjaa. Joskus askartelen, venyttelen tai vain istun. Joskus olen puhelimella, Instagramissa tai Snapchatissa. Yleensä puhelimesta löytyy aika paljon tekemistä.

En tykkää olla yksin pihalla. Vaikka olisi aurinkoista, menen silloin yleensä vain trampoliinille makaamaan.

Kun sanon äidille, että ei ole mitään tekemistä, äiti keksii yleensä jotain tylsää tekemistä, vaikka siivoamista. Yleensä alan siivota omaa huonettani, vaikken haluaisi tai vaikka siellä ei olisi mitään siivottavaa. Otan vaikka jonkin laatikon ja alan siivota sitä.

”Joskus kavereidenkin kanssa tulee tylsää. Olemme silloin vain puhelimella tai juttelemme.”

Aikuiset eivät aina tajua, miltä tylsyys tuntuu. Kun äiti ehdottaa, että siivoa, tuntuu, ettei se yhtään ymmärrä.

Kotona minulla ei yleensä ole tylsää, koska siellä on aina kaikkea tekemistä, mutta iskällä, mökillä tai mummolla tulee joskus tylsää. Toivon silloin, että olisi jotain tosi kivaa tekemistä. Haluaisin mennä vaikka huvipuistoon, mutta en koko ajan, koska silloin se ei olisi niin kivaa.

Kesäloma ei ole liian pitkä, koska kaikilla kavereillakin on loma ja he ehtivät yleensä nähdä. Jos joku ei pääse, pyydän toista. Joidenkin kavereiden kanssa olemme piilohippaa, joidenkin kanssa pelaamme meillä Monopolia.

Joskus kavereidenkin kanssa tulee tylsää. Olemme silloin vain puhelimella tai juttelemme.

On kiva, kun on pitkä loma, mutta en tiedä, osaako sitä vielä arvostaa kunnolla. Loppukesästä on ihan kiva mennä jo kouluun. Nyt aloitan kuudennen luokan uudessa koulussa. Odotan sitä jo vähän.

Kesälomassa ihaninta on kesä. Aina ei tarvitsekaan olla tekemistä. Joskus voi vain olla.”

”Aikaa ei arvosta, kun on epävarma tulevasta”

 



Työttömyys on ollut pysähdys kaikesta säännöllisestä. ”Vaikeinta on ajatella, että itsestä on vielä johonkin”, Marjut Kannas sanoo.

 

Marjut Kannas, 51, työtön: ”Aluksi tuntui, ettei ole merkitystä, mikä päivä on. Nyt ajattelen, että viikonloppu kuuluu minullekin, silloinkin kun olen työtön.

Olin kymmenen vuotta saman työnantajan palveluksessa vaateliikkeessä, kunnes minut irtisanottiin yt-neuvotteluissa. Työsuhde päättyi tammikuussa 2012. Se oli pudotus, jonka jälkeen on ollut yli neljä vuotta epävarmuutta siitä, saanko työn, joka jatkuu.

Olen tehnyt töitä irtisanomisen jälkeenkin, mutta ne ovat olleet pätkiä. Nytkin olen töissä muutaman kuukauden. Epävarmuuteen palaaminen pelottaa.

Aluksi mietin, onko minusta enää mihinkään. Tunti tai kaksi tuntui tosi pitkältä ajalta. Mihinkään ei tarvinnut lähteä, eikä aamiaista tarvinnut syödä niin kiireellä.

Tunsin myös yksinäisyyttä. Ystävät olivat töissä ja opiskelemassa. Kun sytytin aamulla valot, kaikki olivat lähteneet. Avasin ikkunan ja kuuntelin päiväkodin lasten ääniä pihalta. Mietin, mitä nyt.

Mieheni sanoi, että olethan sinä sitä työelämää käynyt. Otat tämän vapaana.

Joku sanoi, että nyt sinulla on aikaa siivota ja pestä kaappeja. Ei siinä alussa ajatellut, että nyt teen kaiken sen, mistä olen haaveillut. Työtön ei tiedä, kuinka kauan vapaus kestää. Ei aikaa arvosta samalla tavalla, kun on epävarma tulevasta.

Hetkiä yksin

Hiljalleen minulle tuli tietynlainen tapa toimia. Lähdin aamulla kauppaan, kirjastoon, ihmisten ilmoille. En halunnut hautautua kotiin.

Nykyään otan työttömänä myös hetkiä, joina olen vain yksin. Sekin on tärkeää.

Muut eivät aina osaa ajatella, miltä tuntuu, kun aikaa vain on. Olen kotona, kaikki on tehtynä ja valmiina. Laitan ehkä telkkarin päälle, mutta se ei tuo mitään iloa. Tunnit tuntuvat pitkiltä. Ei tullut sitten mitään tänäänkään tehtyä.

”Kun aikaa on, sitä menee enemmän huolehtimiseen.”

Päivissä on paljon odottamista. Sitä, että joku tulee kotiin. Sitä, miten työnhaussa käy. Joskus laitoin kännykän pois päältä, etten katsoisi koko ajan, soittaako joku.

Kun aikaa on, sitä menee enemmän huolehtimiseen. Otan asiat vakavammin ja kerään liikaa huolenaiheita. Asioita myös annetaan minulle hoidettavaksi. Muut ajattelevat, että minulla on niihin aikaa.

On tässä ollut hyviäkin puolia. Olen harjoitellut kielitaitoa ja tietotekniikkaa, lukenut kirjoja keskittyneemmin. On jäänyt aikaa piirtää ja maalata. Olen huomannut, että osaan vielä ja tämä on kivaa.

Haaveilen tasapainoisesta ja yksinkertaisesta elämästä, työstä ihmisten kanssa. Nyt kun on ollut yksinäisyyttä, huomaan, että yksin ei ole hirveän kivaa.

Viime aikoina työttömänä tuli olo, että voisin tuntea taas kiirettäkin. Eihän se varmaan kivaa olisi, mutta kiire saisi tuntemaan, että on taas tarpeellinen. Nyt osaisin ehkä hoitaa kiireen eri tavalla, ettei siitä tulisi stressiä ja uupumusta.”

”Minulle ei tarvitse tapahtua koko ajan”

 



”Jos on vähänkin tylsää, otan kirjan. Kuukaudessa menee yli kymmenen. Jos ottaa oikein paksun, se kestää monta päivää”, 22 vuotta eläkkeellä ollut Irina Ignatius sanoo.

 

Irina Ignatius, 83, eläkeläinen: ”Minulla ei ole mitään vaikeuksia käyttää vapaa-aikaa. Se johtuu ehkä luonteestanikin. Minulle ei tarvitse tapahtua koko ajan. Joka päivällä on timantti otsallaan.

Olen ollut 22 vuotta eläkkeellä. Ennen sitä minulla oli pieni catering-firma, joka hoiti yhden pankin henkilöstö- ja edustusateriat. Sain järjestää itse omat työni, mutta omassa firmassa oli vastuu. Eläkkeelle jääminen tuntui ihanalta. Oli ihanaa, kun sai tehdä ajallaan, mitä halusi.

Minulla oli aikaa ja voimia. Ompelin sisustustekstiilejä Ranskaa myöten. Näin upeita koteja, ja oli tekemistä koko ajan. Olin 61-vuotias. Eihän sitä voinut jäädä kotiin ja ruveta lukemaan.

Mutta aikansa kutakin. Nykyään luen. Otan kirjastosta puoli hyllyä kerralla, monet kirjat toiseen kertaan. Ihminen lukee kypsyessään eri lailla, enemmän ajatuksella ja sisäistäen. Etsii tietoa.

Aiemmin tilasin kaupunginkirjastosta kassikaupalla lukemista. Joka viides viikko sain 20 kiloa kirjoja. Se mahtui kolmeen kassiin.

Kun otan aamukahville kirjan, yhtäkkiä kello onkin kaksitoista. Menee liikaa aikaa, kai. Vieläkin on valokuvat sortteeraamatta.

Koskaan ei ole niin tyhjää, että miettisin, mitäs nyt. Parasta on se, että saa tehdä omaan tahtiin. Voin miettiä, tyhjennänkö astianpesukoneen nyt vai huomenna.

Yleisön kaipuuta

Erosin yli 30 vuotta sitten. Aina kysytään, miten viihdyn yksin. Olen onnellinen ihminen. Vaikka elän yksin, en ole yksinäinen.

Ainoa paha puoli yksin elämisessä on syödä yksin. Olen ollut ruuanlaittaja ja tarvitsen yleisöä. Parasta on yhteinen ruokahetki pyöreän pöydän ääressä.

Nykyään ihmisiä käy vähemmän, koska en kutsu enää kylään. En jaksa tehdä ruokaa. Pannukakku lapsenlapsille vielä onnistuu.

”En haluaisi silti olla nuorempi. Silloin oli vaikeampi elää.”

Kun rakas ystäväni Ilona tulee, hän käy Stockmannin kautta ja tuo sushia tai antipastoja. Minulla on juomat. Meitä oli neljä ystävystä, mutta enää olemme me kaksi. Vanhimmat ovat jo menneet pois, ja minäkin odotan. Olen ihan valmis.

En halua elää yhdeksänkymppiseksi. Silloin tulee niin raihnaiseksi, tarvitsee apua enemmän. Järkikin voi sumeta. Olisi hienoa, jos saisi kuolla terveenä.

En haluaisi silti olla nuorempi. Silloin oli vaikeampi elää. Mietti ihan turhia asioita ja ärsyyntyi, kun jollain oli vääränväriset sukkahousut.

Osaan arvostaa aikaa nyt, kun sitä on. Kukaan ei enää odota kudottuja villasukkia tai punaisia kirjekuoria jouluksi. Tylsien hetkien varalle minulla on aina se valokuvalaatikko.”

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

JOUSIMIES

Tärkeintä on, että pääset asioissa eteenpäin. Käy läpi tekemättömien hommien listaa. On oikea hetki muutoksille.

 

KAURIS

Pidä silmät auki työrintamalla, sillä uusia mahdollisuuksia on tarjolla. Nyt kannattaa kiinnostua kaikesta ja olla aktiivinen. Onni on puolellasi.

                

VESIMIES

Tunteesi karkaavat tänään helposti käsistäsi. Älä anna vihan päästä niskan päälle. Tee omaa juttuasi ja auta tilaisuuden tullen muita.

 

KALAT

Neuvottele ja tule vastaan. Jyrkkyys saattaa koitua kompastuskiveksesi tänään. Luota vaistoosi oikeaa ratkaisua hakiessasi.

 

OINAS

Ahkeruus ja kurinalaisuus palkitaan tänään. Työpanoksesi ei jää keneltäkään huomaamatta. Pidä etäisyyttä arvaamattomaan ihmiseen.

 

HÄRKÄ

Älä pidä tunteitasi piilossa. On aika jutella tulevaisuudesta läheisesi kanssa. Yhdessä kehittelette vedenpitävän suunnitelman.

 

KAKSONEN

Suunnittele tulevia reissuja. Myös työelämän siirtoja on syytä miettiä. Mielikuvituksesi lentää ja kantaa sinut kauas.

 

RAPU

Lähde ostoskierrokselle jouluhumuun päästäksesi. On hyvä hetki asioiden hoitamiseen. Kerro avoimesti, mitä odotat ihmissuhderintamalla.

 

LEIJONA

Vältä rahan tuhlaamista tänään. Ääripäistä kannattaa pysyä kaukana. Ylilyönnit johtavat helposti riitoihin kotona.

 

NEITSYT

Opit tänään paljon tarkkailemalla. Lähde tutustumaan uusiin ihmisiin ja pidä hauskaa. On hyvä hetki itsesi kehittämiseen.

 

VAAKA

Älä anna menneisyytesi muodostua taakaksi. Kulje omaa polkuasi välittämättä siitä, mitä mieltä muut ovat. Päädyt tänään fiksuihin ratkaisuihin.

 

SKORPIONI

Ota vaikeatkin asiat käsittelyyn viivyttelemättä. Onnistut vangitsemaan uuden tuttavan mielenkiinnon. Pidä hänet näköpiirissäsi.

 

Alkaako kengännumerosi nelosella? Tervetuloa porukkaan!

En muista, missä vaiheessa jalkani venähti yli neljänkympin, mutta pitkään se on ollut kokoa 41. Varmasti jo teini-iässä siirryin kolmoskerhosta isokenkäisiin, sillä muistan hävenneeni suurta kalossiani. Nykyään olen asian kanssa sinut – ainakin suurimman osan ajasta. Maailmassa on asioita, joihin vain me isojalkaiset naiset olemme törmänneet.

 

  1. Kaupasta ei löydy kokoasi – eikä se ole loppuunmyyty. Kiitokset kaikille kenkävalmistajille, jotka teette naisten popoja kokoon 42 asti. Moitteet teille, joiden valikoimissa isoin koko on 40.
  2. Tuliaisostoksiisi ei kuulu kenkiä. Italian-reissulla ei kannata edes kysyä kokoja, vastaus on jo tiedossa.
  3. Huomaat, ettei bodyshamingin vastainen kulttuuri ole laskeutunut vielä varpaiden tasolle. ”Ai sulla on niin iso jalka! Pysyt hyvin pystyssä.” Asia saattaa myös olla omien korviesi välissä. Kenkäkaupassa sanot kokosi hiljaisella äänellä ”Nelkyt. Tai ehkä nelkytyks.”
  4. Kantapääsi kohtaavat kylmän lattian. Kylpylöiden ja hoitoloiden one size -lipokkaat on parempi pyytää miesten koossa.
  5. Joku luulee kenkiäsi miesten jalkineiksi. Asuin kimppakämpässä Thaimaassa, kun kaverini epäili, että joku on tuonut paikallisen ladyboyn yövieraaksi kotiimme. Olin jättänyt kuistille uudet kiilakorkosandaalini koossa 41.
  6. Kun pillifarkut tulivat muotiin, hikikarpalo nousi otsallesi. Kapealahkeisten housujen valtakausi on ollut isojalkaiselle totuttelemisen paikka. Kengät nimittäin näyttävät paljon isommilta pillifarkkujen parina. Myös cat-heelsit eli matalat piikkikorkkarit saattavat aiheuttaa tunteen, että jalkapöytäsi jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...
  7. Teet mahtavia alelöytöjä. Jos jalkojen koko aiheuttaa hetkittäin harmitusta, myös ilonaiheita löytyy. Alennusmyynneissä on lähes aina jäljellä kokoa 41 huokeaan hintaan.
  8. Hurraat mielessäsi, kun pienempi koko mahtuu sinulle. Joidenkin merkkien valmistajat ovat jopa niin ajattelevaisia, että tekevät mitoituksestaan hieman väljää. Jotenkin se vain ilostuttaa, kun pohjaan on painettu yhtä pienempi numero.
  9. Voit ostaa popoja myös miesten osastoilta. Vastakkaisen sukupuolen valikoimat etenkin lenkkarimarkkinoilla ovat omaa luokkaansa. Niissä mallistoissa neljän kympin alkupää on pientä kokoa!
Käyttäjä11685
Seuraa 
Liittynyt6.11.2017

9 asiaa, jotka vain isojalkainen nainen tietää

Mulla on kengänkoko 42 ja Luulisi,että olen oikein pitkä amatsoni mutta Ei! 167cm ja kun jalka on vielä hyvin leveä niin olen sanonut,että sain räpylät jalkojen tilalla. Miesten puolelta on tullut kenkiä ostettua. Talvikengät on itseasiassa kokoa 43!(mahtuu villasukka). Kerran kauan sitten,kun olin yleisessä saunassa eräässä paikassa joku nainen huusi eteisen puolelta,että täällä on miehiä saunassa,kun oli nähnyt mun kengät. En unohda sitä koskaan.
Lue kommentti