Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Ravitsemusguru Patrik Borgin ohjeilla tunnistat painonpudotuksen sudenkuopat ja käännät keulan kohti uutta elämää.

1. Mahtava tämä selleridieetti...

Moni luulee, että vain kovilla keinoilla päästään koviin tuloksiin. Jos et kuitenkaan syö juuri mitään tai dieettisi sisältyy vain selleri ja kananmunat, joista kummastakaan et edes pidä, pidemmän päälle et voi hyvin. Liian rajoitettua ruokavaliota on vaikeaa ja ikävää noudattaa.

Pysyvien tulosten saamiseksi tärkeintä ei ole raju aloitus vaan jaksaminen ja motivaation ylläpito.

2. Nyt lähtee 30 kiloa...

Jos ylipainoa on paljon, voi tehdä mieli asettaa itselle kunnollinen, konkreettinen haaste: nytpä lähteekin neljännes meikäläisen elopainosta seuraavan puolen vuoden aikana!

Tiukka numeroiden syynääminen kuitenkin ruokkii helposti kaikki tai ei mitään -ajattelua. Jos haluttua tulosta ei väkisin rutistamallakaan synny, pettymys on väistämätön.

Ajattele mieluummin tekemisen kautta: tässä olisi tällainen uusi elämäntapa, jota voisi vaikka vähän kokeilla. Ei voi tietää, mihin tällä päästään, mutta jos nyt alkuun harjoittelen vaikka syömään säännöllisesti ja sopivasti.

Kun suhtaudut painonpudotukseen oppimisprosessina, jokainen pienikin askel eteenpäin on voitto, onnistumisen kokemuksia tulee pitkin matkaa ja osaat suhtautua takaiskuihin armollisesti.

3. Ylennys on pian minun...

Mitä ajattelet saavuttavasi laihduttamalla? Olisitko 20 kiloa kevyempänä pidetympi ja menestyvämpi? Kuumia puolisokandidaattejakin pörräisi varmaan ympärillä? No, riskit pettyä ovat suuret. Muut eivät välttämättä reagoi muutokseesi niin radikaalisti. Ja kun elämä ei näytäkään kääntyvän täydelliseksi ja ihmissuhteet auvoisiksi, ponnistelu alkaa tuntua turhalta.

Jos taas haluat hoikistua, jotta jaksaisit paremmin ja voisit hyvin, siitä vain liikkeelle! Elämäntapojen rukkaaminen terveempään suuntaan tuo yleensä ensimmäiseksi juuri omaan oloon liittyviä palkitsevia kokemuksia: en hengästynytkään portaissa, vaatteet eivät kiristä!

Kun palkintona on parempi olo, tuntuu luontevalta pitää kiinni uusista tottumuksista.

4. On pakko onnistua...

Epäonnistuneen  painonpudotuksen takaa paljastuu usein muita murheita. Elämä ei ole syystä tai toisesta niin tasapainossa, että juuri sillä hetkellä olisi aikaa tai voimavaroja pistää vielä ruokatottumuksiakin uusiksi ja satsata liikuntaan.

Jos voimat eivät tunnu riittävän, mieti, mikä muu arjessa mättää juuri nyt. Työstressiä, ahdistusta, ryppyjä rakkaudessa? Jos olet henkisesti puhki, päänuppi kaipaa lepoa ja hoivaa ennen kuin voit alkaa vaatia muutosta kropaltasi. Jos et osaa itse arvioida jaksamistasi, kysy hyvältä ystävältä – joskus läheinen näkee paremmin, missä mennään.

5. Yksi herne liikaa...

Monella laihduttajalla on sitkeä käsitys, että mitä vähemmän syö, sen parempi. Hoikistuakseen pitää toki syödä vähemmän kuin kuluttaa, mutta jos vetää itsensä nälkäkuurille, epäterveelliset mieliteot heräävät nopeasti.

Ruokaremonttiin voi lähteä kahdella tavalla. Voi vain alkaa parantaa lautasen sisältöä laadullisesti, lisätä kasviksia ja kohentaa ateriarytmiä – tai sitten voi seurata kalorimääriä ja rajoittaa tietoisemmin saatua energiamäärää.

Laski kaloreja tai ei, omaa kehoa kannattaa kuunnella. Jos on nälkä, syö normaalisti, kun vielä voit. Mitä hallitsemattomammaksi nälän antaa kasvaa, sitä suurempi riski on syödä seuraavalla kerralla yli tarpeen.

6. Syön sitten illalla...

Liian vähäisen ruokamäärän rinnalla yleinen laihduttajien kompastuskivi on huono ateriarytmi. Aamupala tai lounas on liian kevyt, tai ateroita jätetään kokonaan väliin. Elimistö toimii parhaiten, kun se saa energiansa suhteellisen säännöllisin väliajoin. Kun tankkaat riittävän usein ja muistat myös terveelliset välipalat, aineenvaihdunta pelaa ja vältyt turhilta mieliteoilta.

7. Kas kun kilot karisevat...

Syömisen vähentämisessä kannattaa pitää järki kädessä siksikin, että maltillisesta laihtumisesta on enemmän hyötyä.

Raju painonpudotus merkitsee usein sitä, että lihasmassaa häviää ja keho heikkenee. Keho myös sopeutuu vähäiseen energiansaantiin, jolloin aineenvaihdunta menee ikään kuin säästöliekille, eikä painonpudotus sujukaan.

8. Minä kurja syntinen…

On ihan hyvä syynätä ruokavaliosta sokeripommeja ja karsia tyhjät hiilarit, mutta tiettyjä ruokia koskevat ehdottomat kiellot ja äärimmäisen rajoitetut dieetit eivät useinkaan toimi. Suhde ruokaan voi vääristyä, ja syntyy pakkomielteitä.

Tutkimusten mukaan jonkin ruoka-aineen leimautuminen kielletyksi ja pahaksi kasvattaa siihen kohdistuvan himon nopeasti kaksin-kolminkertaiseksi. Ja kun siihen sitten sortuu, alkaa ruoskia itseään ja pahimmillaan lyö  hanskat tiskiin: Sorruin taas pahaan pullaan, olen siis paha ihminen. Turha edes enää yrittää, kun olen tässä näin surkea.

Älä syytä itseäsi itsekurin puutteesta; kyseessä on luonnollinen reaktio. Jos ruokavalio on muuten kunnossa, satunnaisten herkkujen salliminen ei ole rikos vaan päinvastoin pitää hallitsemattomat himot kurissa.

9. Ei lasillinen haittaa...

Kiellät itseltäsi rasvaiset juustot ja suklaan ja syöt pelkkää salaattia, mutta ah, päivän sinniteltyäsi palkitset itsesi viinilasillisella tai parilla. Nälän ja kieltäymyksen ruokkimat mieliteot voivat kanavoitua myös alkoholiin – ja jatkuva naukkailu taas salavihkaa lisää kalorikuormaa.

Pidä kiinni ateriarytmistä ja vältä stressiä, niin jaksat paremmin etkä tarvitse jokailtaista rentoutusryyppyä.

10. Nyt menee hermo...

Mitä, kaksi viikkoa mennyt eikä vaa'an lukema muutu! Aluksi kiloja
karisi helposti montakin, mutta nyt junnataan paikallaan.

Älä panikoi – jokaiselle laihduttajalle tulee jumeja. Helpottaa, jos ajattelet jo alusta asti ryhtyväsi hommaan, jossa on erilaisia vaiheita. Tulee päiviä ja viikkoja, jolloin kaikki menee mönkään: luistat kiireessä aterioista ja turvaudut epäterveellisiin välipaloihin, sairastut, et pääse jumppaan. Semmoista se on – ja vaikeasta paikasta mennään taas eteenpäin. Kun ajattelet vaikkapa vuoden mittakaavassa, pari huonoa päivää ei kaada vielä mitään.

Kilot eivät yleensä karise tasaiseen tahtiin, eivätkä ne myöskään yksin kerro kehon toimintakyvystä. Jos vähennät syömistä maltillisesti ja treenaat samalla lihaskuntoa, vaaka voi ilmoittaa menestyksestä viimeisenä. Jo paljon aikaisemmin vyötärönympärys pienenee ja suorituskyky paranee. Tunne solakoituminen ja vahvistuminen kropassasi ja iloitse siitä!

11. Kun kerran muutkin...

Ravintolassa muut tilaavat  pizzat, sinun ei tekisi mieli mättää. Katsovatko ystävät pahalla, jos otat taas jotain kevyempää?

Jos katsovat, voi heidän ymmärtämättömyyttään! Mutta välttämättä eivät edes katso: laihduttaja on usein herkkä ylitulkitsemaan.

Tärkeintä on sisäinen motivaatio. Jotta voit pysyä valitsemallasi tiellä, sinun täytyy raivata itsellesi omaa tilaa: teen nyt näin, koska tunnen, että tarvitsen tätä ja tämä on minulle hyväksi. Joskus omien rajojen vetäminen voi olla hyvin vaikeaa. Isossa elämänmuutoksessa moni onkin tarvinnut painonhallinnan ohjauksen rinnalle terapiaa.

Muiden ihmisten ymmärrys ja kannustus on tärkeää, mutta kaikilta sitä ei voi odottaa. Kuuntele sisintäsi: usein tiedät itse, ketkä ovat ne ihmiset, joilta voit saada tukea. Puhu laihdutuksestasi vain luotetuille ja jätä muiden arvelut ja mielipiteet omaan arvoonsa.

12. Vielä ei väsytä...

Painonpudotus voi tyssätä niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin unenpuutteeseen. Ihmisillä on taipumusta liioitella liikunnan vaikutusta painoon, mutta unen merkitystä vähätellään.

Univaje vaikuttaa elimistön hormonitasapainoon, lisää makeanhimoa ja altistaa ylipainolle. Hyvin nukkuneena jaksat myös liikkua ja syödä paremmin

Tiistain Ensitreffit alttarilla jaksossa riidellään – taas. Siitä huolimatta yhden parin tulevaisuudessa pilkahtaa myös valoa. Varo juonipaljastuksia!

Kirjoitimme aikaisemmin, että Ensitreffit alttarilla -ohjelman Johannan ja Markuksen suhteesta ei oikein ota selvää.

Aikaisemmissa jaksoissa heillä on vaikuttanut menevän ihan mukavasti, ja kumpikin on todella halunnut saada suhteen toimimaan. Silti matkaan on mahtunut myös vastoinkäymisiä, erityisesti siksi, että heidän tapansa kommunikoida ovat hyvin erilaiset.

Tämän viikon jaksossa erilaiset viestintätavat räiskähtävät jälleen esille. Tarkoitus on viettää mukavaa kesäpäivää veneretkellä, mutta jo aiemmin päivällä käyty pieni riita kasvaa retken loppumetreillä suureksi.

Seuraa klassista riitelydialogia.

– Niin mut mä en ymmärrä, kerro mulle syy, miksi sä halusit... Et se sua nyt alkoi mietityttään uudestaan, Johanna ihmettelee.

– Miksi tästä pitää nyt vääntää, en mä oo tätä vääntämässä enää yhtään mitään, Markus yrittää.

– Sähän alotit uudestaan! Johanna tulistuu.

– No enhän mä oo enää sanonut yhtään mitään, ei mua kiinnosta tää homma, Markus mutisee.

– Ei mua kiinnosta tommonen hiljaisuus! Johanna syyttää.

– Sua ei kiinnosta hiljaisuus. Sitten kun sä räyhäät, niin sua kiinnostaa räyhääminen. Sit kun sua ei kiinnosta, niin tässä pitäis mennä sun mukaan joka asiassa, Markus tuskailee.

”Sua ei kiinnosta hiljaisuus. Sitten kun sä räyhäät, niin sua kiinnostaa räyhääminen.”

Lopulta Markus saa tarpeekseen riitelystä ja yrittää lähteä pois tilanteesta.

– Mä meen nyt jonnekin, ei tästä tule hevonv****a tästä hommasta.

– Miks näin typerästä asiasta lähtee tämmönen, mä en ymmärrä, Johanna jatkaa vielä.

– Älä minulta kysy, mä oon täs nyt yrittänyt ja yrittänyt, Markus sanoo.

– Aivan juu, sinä oot yrittänyt, Johanna toteaa kuivasti.

Seuraavaksi Markus turvautuu klassikkolausahdukseen:

– Älä nyt oo tommonen marttyyri.

– Itte sää, älä viitti hei, Johanna vastaa.

Videoklippi riidasta on katsottavissa MTV:n julkaisemassa ennakkojutussa.

Nyt käsi sydämelle. Kuulostaako tutulta? Tästähän parisuhderiidoissa lopulta on kyse. Jokin pieni asia saa kinan käyntiin, mutta todellisuudessa riidellään ihan jostain muusta: huomiosta, hyväksynnästä, rakkaudesta. Kumpikin haluaisi jo tehdä sovinnon, mutta kuitenkaan ei tee mieli antaa ihan kokonaan periksi.

Johanna ja Markus keskustelivat kommunikointitavoistaan edellisessä jaksossa psykologi Tony Dunderfeltin vastaanotolla. Riitojenkin keskellä molemmilla on vahva tahto saada suhde toimimaan. Kuukauden avioliiton jälkeen näyttää siltä, että yhteys alkaa löytyä.

– Kun se alku oli niin vaikea, en ikinä ajatellut, että me olisimme tässä tilanteessa. Että olen löytänyt tämmöisen systeemin kautta ihmisen, kenestä oikeasti välitän ja tykkään, niin onhan se aika hurjaa, Johanna sanoo jaksossa.

Mikään ei valaise lokakuista päivää kirkkaammin kuin asenneröyhtäys 1950-luvulta.

Et saa vaativia työtehtäviä, jos sinulla on silmäpussit. 

Harmaantuminen ei saa näkyä. 

Käytä hametta, jos haluat vaikuttaa menestyneeltä.

Muun muassa näin Menesty tyylillä – Bisnespukeutumisen uusi aika -kirjan (Alma Talent) kasanneet Minna Kiistala ja Jani Niipola opettavat Helsingin Sanomissa

– Jos ei tarvitse miettiä hoitamattomia kynsinauhoja tai silmäpakoa sukkahousuissa, voi keskittyä tärkeiden työasioiden hoitamiseen, Kiistala kuvailee lehden haastattelussa.

En ole urani aikana käyttänyt sekuntiakaan kynsinauhojeni pohtimiseen. Tuskin on muuten Juha Sipiläkään.  

Kaksikko antaa myös joukon järkeviä (miehille suunnattuja) pukeutumisvinkkejä, mutta nämä muut... Voi hyvä jumala.

Voin vakuuttaa, etten ole urani aikana käyttänyt sekuntiakaan kynsinauhojeni pohtimiseen. Tuskin on muuten Juha Sipiläkään.  

Silmäpussit eivät estäneet Bill Clintonia saamasta ihan merkittäviä työtehtäviä (ne olivat ihan toisenlaiset pussit, jotka tuhosivat hänen uransa).

Ja harmaantuminen – ei edes mennä tähän. Jos vilkaisee Maailman varakkaimpien ihmisten -listaa, harmaa vyöryy päälle. Mutta ei siinä joukossa toki naisiakaan juuri näy.

Johtuu varmaan siitä, että he eivät ole tajunneet käyttää niitä hameita. Vai tuleeko mieleen mitään muuta mahdollista selitystä?