Haluaisitko tehdä jonkun näin iloiseksi? Tutkimusten mukaan se on helppoa. Kuva: Shutterstock.
Haluaisitko tehdä jonkun näin iloiseksi? Tutkimusten mukaan se on helppoa. Kuva: Shutterstock.

Pienet hyvät teot ilahduttavat myös tekijäänsä – tutkitusti.

Joskus pienellä teolla on suuret seuraukset. Ilahduttaminen ei vaadi paljon, mutta saattaa lämmittää mieltä vielä vuosien jälkeen. Parhaimmillaan hyvä teko synnyttää dominoefektin – hyväntekijä insipiroi muita tekemään samoin.

Toisten huomioimisella on paitsi psykologisia ja emotionaalisia, myös fyysisiä vaikutuksia. Tutkimusten mukaan hyvän tekeminen vähentää sosiaalista ahdistusta, laskee verenpainetta ja tuo hyvää mieltä paitsi teon hetkellä myös myöhemmin. Parhaimmillaan positiiviset sosiaaliset kohtaamiset, esimerkiksi tuntemattoman auttaminen, voivat nostaa itsetuntoa.

Kysyimme naisilta, mitkä pienet, hyvät teot ovat jääneet mieleen.

Äiti pesi jääkaapin

”Olin aika surkeana, koska olin juuri eronnut. Äiti (joka ei suin surminkaan yleensä puutu taloudenhoitooni) toi ruokaa ja pesi jääkaapin. Siitä tuli kiva olo.”

Tuntemattoman kehu lohdutti

”Lapseni oli hankalimmassa uhmavaiheessa 2,5-vuotiaana, kun lomailimme etelässä. Uskaltauduimme menemään illalla kivaan ravintolaan toisen lapsiperheen kanssa, ja jännitin koko illan, ettei lapseni vain häiritsisi muiden illallisrauhaa. Ilta meni kuitenkin kivasti. Lähtiessään viereisen pöydän rouva tuli pöytäämme ja sanoi meille: ”Halusin erikseen tulla sanomaan, että teillä on aivan ihanat ja hienosti käyttäytyvät lapset. Oli ilo seurata teitä.” Mikään ei olisi voinut ilahduttaa ja lohduttaa enempää siinä elämäntilanteessa.”

Ohikulkija avasi silmät

”Oli paha päivä. Vauva ei nukkunut vaan huusi kuin hyeena koko aamun. Lähdin työntämään häntä vaunuissa, ja huuto vain kaikui pitkin peltoja. Olin varmasti aivan törkeän pahantuulisen näköinen. Vastaani tuli kävelyllä oleva vanha mies, joka huikkasi ohi mennessään, että onpas kaunis päivä! Äkkiä tajusin, että niinpäs onkin. Jotenkin papan hymy ja kiva kommentti kevensivät mieltäni.”

Naapuri pelasti pakasteet

”Olin lasten kanssa autolla ruokakaupassa, ja kappas, kun palasimme autolle, se ei enää käynnistynytkään. Akku loppu. Paniikki. Lapset kiljuivat takapenkillä, kaikilla oli nälkä ja pakasteet sulivat. Soitin naapurille ja kysyin, voisiko hän millään tulla hakemaan meitä. Ja hän tuli, vaikka oli itsekin kiireinen lastensa kanssa. Tulipa hyvä mieli!”

Vastaantulija kantoi perunat kotiin

”Opiskeluaikana olin tulossa viikonlopun vietosta kotoa, mukanani monta kiloa perunoita, leipää ja muuta elintarviketta, jota äitini oli pakannut matkaani. Raahasin ruoka- ja vaatekassejani puuskuttaen pitkin Tampereen pääkatua, kun nuori mies pysäytti minut ja kysyi, voisiko kantaa ostokseni. Hän saattoi minut kotiin asti.”

Naapurin lumilinko

”Yhtenä erittäin lumisena talvena naapurimme kävi ihan hyvää hyvyyttään lumilingon kanssa putsaamassa jokaisen portinedustan, koska aura-auto oli aurannut puolen metrin kinokset porteille. Vein kiitoksena hänelle punaviinipullon.”

Valmiiseen pöytään

”On aina ihanaa, kun minulle on tehty ruokaa, ja se on esimerkiksi jo uunissa, kun tulen töistä kotiin.”

Kullan kallis kuski

”Olin pari vuotta sitten lenkillä, kun minut pysäytti eläkeikäinen pariskunta. He olivat väsyneitä ja eksyksissä, koska olivat kävelleet kotoaan aivan liian kauas. Heillä ei ollut rahaa bussiin saatikka taksiin, eikä minullakaan ollut rahaa lainattavaksi. Näytin kännykän kartasta, että lyhin matka kotiin on rämeisen metsän halki tai tietä pitkin noin seitsemän kilometriä. Sääliksi kävi, kun tajusin, että heillä menee ainakin puolitoista tuntia, että pääsevät kotiinsa. Neuvoin tien ja jatkoin itse matkaani. Juoksin autolleni, ja vaikka minulla oli siinä vaiheessa jo kiire hakemaan poikaani treeneistä, päätin, että etsin pariskunnan tien varresta ja annan heille kyydin kotiin. Löysin heidät helposti, olinhan itse kertonut suorimman reitin. Nappasin heidät kyytiin ja heitin kotiinsa. He olivat todella iloisia ja kiitollisia. Ja minä sain koko päiväksi hyvän mielen.”

Veljenpoika ja pusuhymiö

”Ilahdun joka kerta, jos veljenpoikani jaksaa vastata WhatsApp-viesteihini. Tämä on merkittävää siksi, että sen jälkeen, kun hän meni kolmannelle luokalle, vastaaminen ei ole ollut automaattista – pikemminkin poikkeus. Vastauksissa on yleensä pelkkiä emojeita, mutta liikutun aina, kun ne tulevat 9-vuotiaalta pojalta. Toisaalta olen myös oppinut, että jos kaipaa jonkun yhteyden, kannattaa lähettää vain söpöjä koirakuvia tai -videoita. Niihin saa aina vastaukseksi naaman, jolla on sydänsilmät, tai pusuhymiön.”

Ystävän oikeat sanat

”Ystävä kysyi hankalassa elämäntilanteessa, mitä minulle oikeasti kuuluu. Hän myös kuunteli ja sanoi juuri ne oikeat sanat, joiden avulla henki kulki paremmin. Hän viestitteli pariin otteeseen keskustelumme jälkeenkin ja varmisti, että olin kunnossa. Siitä tuli tosi hyvä fiilis, ja ystävyytemme syveni.”

Yllätys suurkaupungissa

”Kaverini jätti lompakkonsa taksiin New Yorkissa, sisällä luottokortit ja kaikki. Paniikki ei ehtinyt iskeä, sillä hän huomasi katoamisen vasta, kun löytäjä otti häneen yhteyttä Facebookissa. Neuvokas nuori muotiyrittäjä oli ottanut lompakon talteen taksin takapenkiltä ja etsinyt kaverini Facebookista. Haimme lompakon muutaman korttelin päästä alle tunnin kuluttua hukkaamisesta. Että voi suurkaupungissa ihmisen hyvyydestä ilahtua!”

Kotinsa löytänyt koira

”Näin lenkillä koiran, joka oli yksin. Pysähdyin ja yritin katsella, olisiko koiran emäntä jossain lähellä. Ketään ei näkynyt, ja koirakin näytti siltä, että haahuilee vain edes takaisin. Yritin lähestyä koiraa ja katsoa kaulapannasta, josko siinä olisi tietoja. Koira murisi ja näytti hampaita. Pidin pientä etäisyyttä, koska en ole kovin rohkea, ainakaan vieraiden koirien seurassa. Soitin löytöeläintaloon ja kyselin neuvoja. Lopetin puhelun lyhyeen, kun huomasin toista koiraa ulkoiluttavan tytön ja ajattelin, että jospa hän tunnistaisi koiran. Tyttö ei tuntenut koiraa, mutta osasi veikata, minkä kadun varrelta se saattaisi olla.

Lähdimme yhdessä soittelemaan muutamien talojen ovikelloja kysyäksemme, tunteeko kukaan kyseistä koiraa. Ei tarvinnut käydä montaa taloa käydä läpi, kunnes oven avasi nainen, joka osoittautui koiran emännäksi. Hän luuli koiran olevan aidatulla takapihalla eikä ollut vielä edes huomannut, että koira oli karannut. Koiran ja emännän jälleennäkeminen helpotti oloani hurjasti. Tuli vahva tunne, että tein päivän hyvän työn.”

 

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

KAURIS

Sinulla on hyvä idea, joka voi avata sinulle ovia. Ole valmis ahkeroimaan asiasi eteen. Yhdistä voimasi hyvän tyypin kanssa.

 

VESIMIES

Katso tarkkaan, keneen luotat. Erityisesti raha-asioissa tulee olla skarppina. Kaiva taustoja, kunnes mikään ei ole enää epäselvää.

 

KALAT

Hoida rahakysymykset pois päiväjärjestyksestä nopeasti. Paperiasioita ei kannata jättää roikkumaan. Valmistaudu yllätyksiin.

 

OINAS

Joku saattaa tarjota apua odottaen vaativia vastapalveluksia. Mielet muuttuvat tänään nopeasti, joten varustaudu yllätyksiin matkan varrella.

 

HÄRKÄ

Voimien yhdistämien on hyvä idea. Joku auttaa sinua ideasi kehittelemisessä, jos vain pyydät hänen apuaan. Pidä tunteesi hallinnassasi.

 

KAKSONEN

Itseluottamuksesi saa tänään nostetta. Saat päivän tapahtumista paremman käsityksen siitä, mihin olet menossa. Romantiikka värittää päivääsi.

 

RAPU

Kekseliäisyydestä saa pisteitä raha-asioissa. Ole tarkkana terveydentilasi kanssa ja selvitä mitä pikimmiten mieltäsi painava yksityiskohta.

 

LEIJONA

Luvassa on tunnemyrskyjä, jos et ole kyllin joustava. Joku loukkaantuu, ellet kuuntele hänen toiveitaan. Tee omaa juttuasi toisia kunnioittaen.

 

NEITSYT

Kiire tekee sinulle hyvää. Haasteet ja tiheä aikataulu ovat juuri sitä, mitä kaipaat pysyäksesi energisenä. Anna romantiikalle tilaisuus.

 

VAAKA

Ota haaste vastaan. Käy läpi viimeaikaisia tapahtumia ja kuulostele tunteitasi. Laadi itsellesi strategia ennen kuin hyppäät seikkailuun.

 

SKORPIONI

Saat vastaasi kovia sanoja, joiden ei pidä antaa lannistaa sinua. Kuuntele sydäntäsi. Löydät etsimäsi vain olemalla rehellinen itsellesi.

 

JOUSIMIES

Pidä ajatuksesi omana tietonasi. Liian aikainen valttiesi paljastaminen ei tiedä hyvää. Kerro joko koko totuus tai vaikene täysin.

 

 

Vuoristotaudista kärsineet morsian ja sulhanen vaihtoivat häätamineisiin jäisen kiven takana kymmenen asteen pakkasessa. 

Moni naimisiinmenoa suunnitteleva haaveilee destination weddingistä eli häiden järjestämisestä jossakin ihanassa, usein lämpimässä ja eksoottisessa paikassa. 

Myös Australiassa asuvalla suomalaisella Heidi Turusella, 32, oli tällainen haave. Hänen ja australialaisen Tom-puolison, 31, häistä tulikin melkoinen reissu – voisi sanoa destination wedding 2.0. 

Heidi ja Tomi tapasivat vuonna 2013 Australian Queenslandissa. Heidi oli lähtenyt yliopistosta valmistumisen jälkeen reppureissaamaan, päätynyt Aasian-vuosien jälkeen Australiaan ja havitteli uutta viisumia pidentääkseen oleskeluaan Australiassa. 

– Siitä asti olemme olleet yhdessä kuin paita ja peppu, Heidi kertoo sähköpostitse Australiasta. 

Pari alkoi seurustella pian ensitapaamisensa jälkeen, ja vuonna 2015 Tomi kosi Heidiä, kun he olivat viettämässä joulua Suomessa. 

Suunnitelmat käyntiin

Häiden suunnittelu sai sysäyksen helmikuussa 2017, kun Heidin päähän pälkähti idea Mount Everestin -reissusta. 

– Laitoin Tomille viestiä, että kiinnostaako lähteä Everestille tänä vuonna. Tunnin päästä siitä varasin meille lentoliput, ja aloimme innolla suunnitella reissua. 

”Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella,”

Pariskunnalta oli jo pitkään udeltu, missä häät pidettäisiin, sillä Tomin perhe asuu Australiassa ja Heidin Suomessa. 

– Idea pitaa häät Everestilla lähti aluksi vitsistä. Sen jälkeen aloimme miettiä, että niistä tulisi kyllä mahtavat häät. Voiko olla hienompaa paikkaa menna naimisiin kun maailman huipulla! Heidi muistelee.

Selvää oli, että kummankaan perhe tai muut läheiset eivät lähtisi hääparin mukaan vuorelle juhlimaan häitä, joten Everestin-reissun jatkoksi päätettiin järjestää pienimuotoinen hääillallinen Koh Samuilla Thaimaassa. 

– Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella, Heidi kertoo. 

Häitä ryhdyttiin suunnittelemaan samalle kesälle. Thaimaan hääillalliselle varattiin kaikenlaista valokuvaajasta kukka-asetelmiin, mutta Mount Everestin seremonian suunnitteleminen oli vaikeampaa, sillä vuorella vallitsevia olosuhteita ei voinut tietää varmaksi.

Heidi oli käynyt vuosia sitten Nepalissa Annapurna-vuoriston perusleirissä. Tomilla ei ollut lainkaan kokemusta vuorikiipeilustä. Pariskunta alkoi harjoitella tulevaa koitosta varten Australiassa, mutta siellä heillä ei ollut mahdollisuutta treenata 700 metriä korkeammalla. Happivaje ja siitä johtuva vuoristotauti eivät siis tulleet tutuiksi – vielä. 

Tomi ja Heidi halusivat kiivetä häävarusteineen itsenäisesti, ilman ulkopuolista kantoapua. Heidin avoselkäinen pitsimekko, pitkä huntu ja muu hääasu matkustivat Tomin 25-kiloisessa rinkassa, ja Heidin oma rinkka painoi noin 12 kiloa. 

Vuoristotautinen morsian

Heidin ja Tomin tavoite oli pitää häät Mount Everestin perusleirissä, joka on noin 5 380 metriä merenpinnan yläpuolella.

Parin päivän kiipeämisen jälkeen, kun pariskunta oli saavuttanut 4 000 metrin korkeuden, kumpikin sai vuoristotaudin oireita, kuten päänsärkyä. Erityisesti Heidin olo oli tukala.

– Emme olleet varmoja, selviämmekö huipulle asti. Päätimme aikaistaa häitä päivällä ja kiirehtiä ylös, jotta voisimme aloittaa matkan takaisin. En ollut valmis luopumaan haaveestani mennä naimisiin huipulla, Heidi kertoo.

Lopullisen päätöksen hän ja Tom tekivät Gorak Shepin kylässä muutama sata metriä perusleirin alapuolella. 

– Lounaan jälkeen päätimme, että this is it, tänään mennään naimisiin. Jätimme kaikki muut varusteemme Gorak Shepiin, pakkasimme hääpukumme ja aloitimme patikoinnin Everestin perusleiriin lumisateessa. 

Heidin olo helpottui yllättäen korkeammalle noustessa. 

– Olin kai niin motivoitunut häistä.

”Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa.”

Kiven takana hääasuun

Ylhäällä odotti yllätys: perusleirissä yli 5 000 metrin korkeudessa oli kyllä muitakin kiipeilijöitä, mutta kukaan heistä ei ollut pystyttänyt paikalle telttaa.

– Meidän ei auttanut muu kuin vaihtaa hääasusteisiin ison jäisen kiven takana. Tom suojasi minua takillaan, kun vaihdoin mekon päälle. Lämpötila oli noin -10 astetta, ja satoi lunta. 

Tom ja Heidi olivat kertoneet muille paikalla olleille menevänsä naimisiin. Kun he ilmestyivät häätamineissaan kiven takaa, lähelle oli kerääntynyt hymyilevä ja häämarssia hyräilevä yleisö. 

Heidi ja Tom lausuivat toisilleen kirjoittamansa häävalat ja vaihtoivat sormukset. 

Yleisö hurrasi, ja sitten otettiin kuvia. 

– Emme kumpikaan kuulu kirkkoon tai ole kovin uskonnollisia, joten seremonia maailman huipulla vuoristossa oli juuri meidän näköisemme juhla, Heidi toteaa. 

Kuvien jälkeen oli aika laittaa retkeilyvaatteet takaisin päälle ja aloittaa patikka alaspäin, takaisin majapaikkaan. 

Seuraavana aamuna Heidi ja Tom nousivat vielä hieman perusleiriä korkeammalle, runsaassa 5 600 metrissä olevalle Kala Pattharin huipulle ottamaan valokuvia. Sää oli niin kylmä, että rinkat jäätyivät, mutta maisemat olivat Heidin mukaan mielettömät. 

Seuraava huippu kiikarissa

Nepalin vuoristoisista maisemista tuore aviopari lensi Koh Samuille Thaimaahan. Siellä molempien perheet olivat mukana hääjuhlassa, ja Heidin isä saattoi saattaa Heidin alttarille – tai siis rantaan, jossa seremonia järjestettiin – kuten Heidi oli toivonut. 

Heidi oli alun perin ajatellut laittavansa meikin ja kampauksen myös Everestin-seremoniaa varten, mutta vuoristotaudin takia se jäi tekemättä. Thaimaassa aviopari pääsi nauttimaan spa-hoidoista ja laittautuminenkin onnistui paremmin. 

Kuva: Cherry May Ward Photography
Kuva: Cherry May Ward Photography

Reissuhäiden jälkeen Heidi ja Tom eivät lähteneet erilliselle häämatkalle. 

– Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa, Heidi sanoo patikoinnista Everestille. 

– Yövyimme erittäin vaatimattomissa paikoissa matkan varrella ja nautimme joka hetkestä ilman puhelimia ja sosiaalista mediaa. 

Häiden jälkeen pariskunta palasi arkeen Australiassa. 

– Vuorilla patikointi haasteineen toi meitä entistäkin lähemmäs toisiamme ja synnytti varsinaisen vuoristokuumeen. Suunnittelemme jo seuraavaa reissua Nepaliin ja kartoitamme seuraavaa valloitettavaa huippua, Heidi kertoo.