Kuvat Veera Lipasti
Kuvat Veera Lipasti

Lehdet kellastuvat, pipotuska alkaa taas. Toimitus testasi avuksesi syksyn uutuuspipot, yllättyi niiden ihanuudesta ja paljastaa samalla pipotraumansa.

”Tunnustan. Minä olen se, jonka korvat hehkuvat punaisina pakkasella, ­koska pipot eivät vain ole ystäviäni. Pahimmillaan myssyt kutiavat, hiostavat ja vetävät naamani entistäkin pitkulaisemmaksi. ­Tämä pipo on suloinen ja veikeä, 150 euron hinta aidon turkis­palleron takia tuntuu vain aika järjettömältä.” 149 €, Kjus. Linda, 24

”Syksy, wuhuu! Saan ­kaivaa lempipiponi esiin! En oikein ­ymmärrä, miksi monet ­uhmaavat kalseaa säätä päät paljaina. Eipä tekisi mieleni kulkea kylmällä avokärkisissä kengissäkään. ­Mitä tahansa ­aivojenlitistäjää tai kortsupipoa en silti päähäni pistä – myssyn täytyy olla massiivinen, pehmoinen möllykkä, kuten tämä kokeilemani pipo.” 19,90 €, Stadium. Johanna, 25

”Minulla on jättimäinen pää, joten vain harva pipo sopii. Minulla on ollut elämäni aikana kolme lempipipoa, ­eikä yhdenkään loppu o­llut onnellinen.
Ensimmäinen varastettiin pukuhuoneesta, toinen baarissa ja kolmatta en ikinä saanut ravintolareissulta takaisin. Korvapipot ovat aina olleet lempilapsiani.”
34,90 €, Maison Scotch. Jenni, 28

”Pidän pipoista, mutta kaikki eivät sovi minulle. Päähineessä on oltava volyymia. Olin tarkka pipoista jo viisivuotiaana, jolloin voitin Osuuspankin valkoruskean myssyn. Se oli niin ruma, että rauhoituin yhteiskuvaan vasta jäätelön avulla. Kokeilemani pipon kirkas sävy ja leikkisä malli miellyttivät, mutta aion hankkia vastaavan mallin hieman aistikkaampana versiona.” 9,90 €, Stadium. Elina, 35

”Minulla on iso pää ja paljon hiuksia, ja pipo vain korostaa sitä. Ala-asteen luokkaretkelläkin makeistehtaaseen kaikki paperihatut repesivät, kun yritin saada niitä kutreilleni. Tämä pipo on taatusti suloinen nuorella neidillä, mutta minun pääni paksut langat saavat näyttämään jättihattaralta.” 9,95 €, H&M. Mari, 42

”Olen aina tykännyt pipoista, sillä niillä pelastaa helposti huonon tukkapäivän. Parikymppisenä minulla oli turvapipona valkoinen villamyssy, jota käytin kesät ja talvet – jopa silloinkin kun lähdin ulos juhlimaan nirunarutopissa!  ­Kokeilemani pipo on väriltään liian räväkkä ja rusetti on vähän liian tyttömäinen. Se tuntui kyllä erittäin laadukkaalta.” 39 €, VillaWool. Essi, 31

”Lempipiponi on iso, valkoinen sienimäinen villa­pipo, johon uppoan miltei nenääni myöten. ­Myssyn luomassa kuplassa ovat vain minä ja ajatukseni. Näen pipon alta vain metrin eteenpäin, joten saan nauttia rauhasta ruuhkassakin. Voisin ostaa tämän turbaanipipon jonkin muun värisenä, se näyttää skarpilta ja hauskalta vaihtelulta.” 34,90 €, SuperYellow. Päivi, 33

”Pidän pipoa silloin, kun on kylmä ja saatan joskus käyttää kahtakin pipoa päällekkäin: alla tuulenpitävää ja päällä jotain nätimpää. Tykkään myös ohuista, beanie-mallisista pipoista, joita voi pitää sisälläkin. Kokeilemani pipon väri on todella kiva, ja voisin jopa harkita ostavani sen. Muoto vain voi tehdä päästä helposti pallopään näköisen.” 29,95 €, Esprit. Kristin, 29

”En voisi kuvitellakaan astuvani talvipakkasella ulos ilman pipoa. Kesällä taas on aivan hirveää, kun on niin kuuma, ettei voi käyttää pipoa! Kaikki piponi ovat yksivärisiä ja simppeleitä. Minulle eivät sovi kauhean isot mallit enkä välitä tupsuista. Tämän pipon väri on todella magee ja se on kivan mallinen, mutta virkkaan mieluummin samanlaisen itse.”
44,95 €, Maison Scotch. Eeva, 34

 

”Yläasteella kuulin karmean tarinan, kuinka eräs poika oli ajanut mopolla talvella kouluun ilman pipoa. Jäätyneet aivot olivat alkaneet sulaa tunnilla, ja poika oli kuollut siihen paikkaan. Eihän tarinassa järkeä ollut, mutta ihan varmuuden vuoksi olen siitä asti käyttänyt hattua pakkasella. Pipojen kanssa minulla on ongelma: ne saavat pääni näyttämään pyramidilta. Pipon alta pursuavat kiharat muodostuvat hassuksi kartioksi – toisinaan ne muistuttavat spanielin korvia. Toisaalta, voiko talven pimeydessä hiippailla koskaan liikaa hassuja oranssipipoisia tonttuja, joilla on kiharat kuin koiran korvat?” 30 €, Stadium. Outi, 34

Tiedustelut: esprit.fi, h&m.com/fi, Kjus 010 2290 780, Maison&Scotch/toverihki.fi, superyellow.fi; stadium.fi, villawool.com

Joillakin niitä ei ole ollenkaan ja joillakin vaikka muille jakaa. Arvaatko hiusten perusteella, ketkä julkisuuden henkilöt ovat kuvissa?

 

Hyönteisruoka on saapunut Suomeen ja siitä povataan maailman ruokakriisin pelastajaa. Mutta miltä se maistuu? Vai maistuuko miltään?

”Hieman makea”, ”jännä jälkimaku”, ”yksinään vähän tunkkainen”, ”mielenkiintoisella tavalla huokoinen”.

Näin Me Naisten raati kuvaili Belgiassa kasvatettujen ja uunissa paahdettujen kokonaisten kotisirkkojen makua hyönteisruokatestissä.

Granolassa kotisirkat olivat silmällä selvästi havaittavissa kaurahiutaleiden, siementen, omenan ja puolukkajauheen seassa, mutta rapsakka suutuntuma katosi muun rouskeen sekaan eikä sirkkoja aamiaisjugurtissaan mitenkään maistanut tai tuntenut. Moni piti sirkkamysliä perushyvänä granolana.

– Ei tämä minua ällötä millään tavalla. Hyvää on, kommentoi yksi raatilainen.

– Nyt ollaan syvästi omien ennakkoluulojen kanssa tekemisissä, myönsi toinen, mutta pisteli reippaasti kipollisen sirkkagranolalla ryyditettyä jugurttia menemään.  

– En ostaisi maun takia. Ei mitenkään ihmeellinen, kommentoi kolmas.

Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?
Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?

Hyönteisruoan trendikkyys näkyykin tällä hetkellä sirkkaruoan hinnassa. Pieni 200 gramman paketti granolaa maksaa noin 9 euroa. Hintaa nostaa ehkä myös se, että kotimaisten sirkkojen kasvatus on vasta alussa ja sirkat tuodaan Suomeen muualta Euroopasta.

Trendin aallonharjalla

Suomessa jyllää tällä hetkellä pienimuotoinen hyönteisruokabuumi.

Fazerin leipomosta kerrotaan, että he eivät ole aina saaneet sirkkajauhoa Hollannista niin paljon ja nopeasti, kuin heidän leipurinsa sitä taikinaansa tarvitsisivat. Kaikki sirkkaleivät menevät ja illalla kyselijöille pitää tarjota 'ei oota'.

Se ei ole ihme.  Hyönteisleipä maistuu nimittäin pelkän Oivariinin kanssa erinomaiselta. Sen sirkkajauhopitoisuus on kolme prosenttia, ja kuulostaa hämmästyttävältä, että yhteen pieneen leipään on silti käytetty 70 kotisirkkaa.  

Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer
Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer

– Olin vähän varautunut, ennen kuin laitoin leivän suuhuni, mutta tämähän on hyvää, testiryhmäläinen kehuu.

– Siemenet tekevät leivästä rapsakan. Kivalla tavalla vähän pähkinäinen ja paahteinen maku.

– Leipä on niin hyvää, että unohdin sirkat kokonaan. Olen pääosin kasvisyöjä, joten en ehkä kuitenkaan ota sitä jokapäiväiseen käyttöön.

Hyönteisten tunteet

Sirkkaleipää ja sirkoista valmistettuja einespihvejä mutustellessaan voikin miettiä tuntevatko hyönteiset ja sattuuko niihin.

Ympäristön kannalta hyönteissyöntiä pidetään kuitenkin niin paljon parempana ratkaisuna kuin perinteistä lihansyöntiä, että sen myötä vegaanius on saanut uuden muodon: entovegaani sallii ruokavalioonsa hyönteiset ja hyönteisperäiset tuotteet, mutta ei lihaa, kalaa tai maitotuotteita.

Ilmeisesti kaikki valmistajatkaan eivät pidä kotisirkkoja liharuokana, sillä kaupan einesaltaassa myytävät sirkkajauheella ryyditetyt pihvit on nimetty kasvispihveiksi. Ne sisältävät 83% kasviksia ja 4,6% kasvatetun kotisirkan jauhetta, ja saavat raadilta kehuja.

– Tämähän on miellyttävä tuttavuus einespihvien joukossa.

– Tuhti, ruokaisa, täyttävä eikä lainkaan kuiva. Kiva, että pinaatti, parsakaali ja kaikki ainekset  – paitsi kotisirkka – maistuvat.

Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.
Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.

Testasimme tuotteet: Fazer Sirkkaleipä 250g, 3,99e, Veljekset Mattilan Sirkka-kasvispihvit 300g, 3,98e ja Samu sirkkagranola 200g, 8,90e