Lapsiin kohdistuvaa välinpitämättömyyttä vastaan käynnistetty kampanja on herättänyt paljon närkästystä. Missä ovat isät?

”Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa.” Tämä otsikko kuuluu Helsingin kaupungin tiistaina julkaisemalle lehtimainokselle. Kuvassa näkyy design-tuolissa tablettiaan selaava äiti poissaolevan näköisenä ja hänen vieressään ovat lapset, joista toinen itkee ja toinen roikkuu kattokruunussa.

– Pädin lukeminen voi olla henkistä väkivaltaa, kun lapsi ei saa huomiota – vaan nonchaleeraamista, joka loukkaa ja traumatisoi  lasta, sanoo Helsingin kaupungin Olli Salin. Kuva: Helsingin kaupunki.
– Pädin lukeminen voi olla henkistä väkivaltaa, kun lapsi ei saa huomiota – vaan nonchaleeraamista, joka loukkaa ja traumatisoi lasta, sanoo Helsingin kaupungin Olli Salin. Kuva: Helsingin kaupunki.

Mainos ja samaan kampanjaan liittyvä video ovat saaneet paljon huomiota sosiaalisen median kanavissa ja verkkokeskusteluissa. 

Moni näkee Välinpitämättömyys-kampanjan erityisesti äitejä syyllistäväksi. Pädin ja älypuhelimen selaaminen on rinnastettu kampanjamateriaaleissa väkivaltaan.

Pahimpien kriitikoiden mukaan mainoksissa on mennyt kaikki pieleen. Yle kertoo, että Mainonnan eettinen neuvosto on saanut kampanjasta tiistain aikana neljä kantelua.

Me Naiset tavoitti lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmän puheenjohtajan Olli Salinin ja kysyi kymmenen kysymystä kampanjasta.

 

1. Mistä kertoo tämän päivän Helsingin Sanomissa julkaistu koko sivun mainoksenne, jossa otsikkona on ”Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa”?

”Kampanjan taustalla on huolestuttava ilmiö, että me vanhemmat eli isät, äidit, isovanhemmat ja kaikki aikuiset emme aina ota huomion lapsen tarvetta, hänen viestiään sekä haluaan tulla huomatuksi ja kuulluksi.
Lapsella on aito aikuisen tarve, yhdessä elämisen, tekemisen ja kokemisen tarve. Sitä voi häiritä se, että olemme henkisesti muualla (äiti netissä) tai fyysisesti poissa (isä töissä, pois perheestä). Tällöin se, että lasta ei huomata ja oteta huomioon, voi olla lapselle traumaattinen kokemus, että hänestä ei välitetä.
Tämä voi olla henkistä väkivaltaa, psyykkistä kaltoin kohtelua. Haluamme herättää aikuiset huomaamaan lapsi ja katsomaan peiliin.”

”Pädin lukeminen voi olla henkistä väkivaltaa, kun lapsi ei saa huomiota.”

2. Miksi kuvaan valikoitui äiti tablettinsa kanssa?

”Kampanjaa valmisteltiin vuoden verran.  Halusimme olla korostamatta fyysistä väkivaltaa, kuten verta ja ruhjeita. Halusimme nostaa esiin henkisen poissaolon, jossa esimerkiksi älypuhelimeen, tablettiin tai esimerkiksi televisioon keskittyminen ei ole sukupuolittunutta. Mutta kun isät ja miehet vielä useammin ovat kokonaan poissa, etsimme henkilöitä ja interiööriä, jossa ulkoisesti on kaikki hyvin, mutta…

3. Miksi valitsitte näin kliseisen lähestymistavan?

”Tämä kauniilta näyttävä maailma sisältää säröjä ja ristiriidan, josta isä/mies on kokonaan pois ’kuviosta’. Se näyttää todella herättäneen kysymyksiä ja huomiota, kuten ajattelimmekin – mutta lapsista välittäminen ei ole kliseistä!”

4. Kuinka paljon palautetta olette saaneet mainoksesta ja mitä olette vastanneet kritisoijille? 

”Sekä kiittävää että moittivaa palautetta on tullut todella runsaasti, niin sosiaalisen median kuin kaupungin palautejärjestelmän kautta.
Olemme selvittäneet kampanjan taustaa ja korostaneet, ettemme halua syyllistää ketään, vaan herättää pohtimaan meidän aikuisten toimintatapaa ja vastuuta, yhteistä vastuuta lapsista – periaatteella ’koko kylä kasvattaa’.”

5. Oletteko ymmärtäneet kritiikin, joka on noussut kampanjasta?

”Olemme ymmärtäneet kritiikin ja vastaamme palautteisiin.”

”Koulutuspaketti sadoille työntekijöille ja koko kampanja maksavat noin 170 000–180 000 euroa.”

6. Mitä koko kampanja maksaa?

”Kampanjan koulutusosuus on ollut käynnissä koko vuoden ja jatkuu keväällä 2017. Koulutuspaketti sadoille työntekijöille ja koko kampanja maksavat noin 170 000–180 000 euroa.”

7. Kuka tämän mainoksen idean keksi? 

”Idea kehitettiin kaupunginjohtaja Jussi Pajusen asettaman työryhmän kokouksissa yhdessä järjestöjen asiantuntijoiden ja mainostoimiston kanssa. Printtimedian ja filmituotannon toteutti Mainostoimisto FOLK. Filmituotannon ohjaajana oli Petri Kotwica.”

8. Onko kyseistä printtimainosta julkaistu tai aiotaanko sitä julkaista muualla?

”Sitä julkaistaan kaupungin nettisivustolla, sähköisissä katumainoksissa ja Image-lehdessä. Lisäksi julistetta on painettu 1 500 kappaletta, ja sitä jaetaan sekä kaikkiin kaupungin omiin toimipisteisiin ja järjestöille sekä muille viranomaisille.”

9. Myönnättekö, että mainos meni pieleen?

”Kun ilmoitus on herättänyt huomion ja virittänyt keskustelun, ei liene mennyt pieleen.”

10. Mitä olisitte voineet tehdä toisin?

”Montakin asiaa, mutta tämä ja viisi aiempaa kampanjaa on tehty työryhmän yhteisillä päätöksillä.”

Helsingin Sanomat ja Me Naiset kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Lapsen aika on nyt

10 kysymystä Helsingin kaupungin kohukampanjasta: ”Ei liene mennyt pieleen”

Kiitos Helsingin kaupunki kun rohkeasti nousitte puolustamaan lasta. Liian moni lapsi on tuon someväkivallan uhri. Normaali kiintymyssuhde jää rakentumatta, puheen kehitys viivästyy ja jää puutteelliseksi. On sydäntäsärkevää katsoa, kun äiti imettää lastaan kännykkä kädessä....poissaolevana. Kyllä totuus täytyy ottaa esille "maton alta"; äitiys ei suinkaan aina ole pyhää.
Lue kommentti
nainen ja äiti

10 kysymystä Helsingin kaupungin kohukampanjasta: ”Ei liene mennyt pieleen”

Todella hienoa että on saatu aikaiseksi näin puhutteleva ja hyvä kampanja. Laittoi ajattelemaan meilläkin omaa käyttäytymistä lasten kanssa sekä netissä roikkumista. Keskustelimme mieheni kanssa tästä ja päätimme kumpikin muuttaa käytöstämnme. On se kumma että naisesta ja äidistä ei voi nykyään esittää mitään kritiikkiä. Miehistä ja isistä kyllä voi.
Lue kommentti
Näyttelijä Ulla Virtanen seisoo perässäsi jonossa. Kuva: Juha Salminen

Vaikka ohitus vaikuttaa pieneltä asialta elämässä, se kertoo ihmisestä paljon, Ulla Virtanen kirjoittaa.

Jonotin lentokentällä rahanvaihtoon. Käytössä oli kaksi kassaa ja keskellä yksi jono. Lähellä rahanvaihtopistettä seisoskeli kolme tyyppiä juttelemassa. Jono eteni hyvää vauhtia, ja pian olin jo ensimmäinen jonossa.

Kun toinen kassoista vapautui, porukasta yksi huudahti vaihtavansa rahaa ja spurttasi nopeasti ohitseni kassalle. Suuni loksahti auki. Hän oli ihan selvästi nähnyt jonon.

Tällaisiin asioihin on puututtava heti ennen kuin tilanne menee ohi. Ei kannata lentää Teneriffalle porukan perässä vain kertoakseen siellä, että hei olit sikamainen nilkki! Keräsinkin itseni ja sanoin: ”Etuilitpa ikävästi.” Ohittaja tuhahti jotain vahingosta ja jatkoi asioimistaan. Sanattomana törkeydestä loin tyyppiin inhoavia katseita ja murehdin loppupäivän ihmiskunnan tilaa.

Ihmiskunnan tuhoon on monia syitä, yksi niistä on ohittaminen, tuo itsekkyyden sivuhaara. Ohittaja kuuluu ihmistyyppiin, joka on mielestään tärkeämpi kuin muut ja myös osoittaa sen.

”Minä väittäisin, että kyse on mulkerosta itsekeskeisestä luonteesta.”

Saattaahan joku ohittaa vahingossakin. Itsekin olen joskus etuillut, koska olenhan ajatuksissakulkija, joka kävelee päin tolppia. Mutta en tee sitä tahallani. Vahinko-ohittaja lehahtaa punaiseksi ja pyytelee anteeksi. Ohituspahis ei. Hän saattaa ohittaessaan jopa katsoa silmiin. Mistä nämä tyypit tulevat ja ennen kaikkea, miten he kehtaavat?

Luulen, että taipumus kehittyy jo lapsuudessa. Olin muinoin laivan leikkihuoneessa töissä. Tein kasvomaalauksia, ja lapset jonottivat kiltisti vuoroaan. Yhtäkkiä paikalle tuli äiti, joka laittoi taaperon eteeni istumaan: ”Hän ottaa perhosen”. Ohjasin äitiä jonon hännille, jolloin tämä ärähti: ”Hän on niin pieni, että hänen ei todellakaan kuulu jonottaa!”

Joku sanoisi, että kyse on omansa suojelemisesta, leijonaäidin vaistosta. Minä väittäisin, että kyse on mulkerosta itsekeskeisestä luonteesta.

Tämä selittää myös ison osan maapallomme ongelmista. Vaikka ohitus vaikuttaa pieneltä asialta elämässä, se kertoo ihmisestä paljon. Jos ihminen pistää itsensä toisen edelle niin, että on valmis aiheuttamaan toiselle mielipahaa ja rikkoo samalla yleisiä käytössääntöjä, on sympatian kyky pieni. Toisella ei ole väliä.

Tämä johtaa helposti isompiin ongelmiin. Amerikassa republikaanit eivät halua satsata yleiseen terveydenhuoltoon, koska ”minä ensin, minun rahat”. Miksi minun pitäisi vastata toisten ongelmista? Miksi minun pitäisi välittää siitä, että tuo toinen oli ennen minua jonossa? Minulla on nyt kiire.

Tie parempaan maailmaan vie pienten asioiden kautta. Älä ole itsekäs, älä ohita.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Maria Veitolaa on aina ärsyttänyt naiseuden vaatimus.

Toimittaja Maria Veitola, 44, kertoo uusimmassa Me Naiset -lehdessä työpaikalla kokemastaan seksuaalisesta ahdistelusta. Hän puhuu haastattelussa myös siitä, että naisen vartalossa eläminen ei ole ollut aina helppoa.

Teininä Maria pukeutui hippimekkoihin ja kaapuihin, parikymppisenä hän alkoi käyttää suuria huppareita ja jättimäisiä hiphop-farkkuja, jotka peittivät kehittyvän vartalon muodot.

”Minua on aina ärsyttänyt naisellisuuden vaatimus.”

– Sain olla rauhassa ainakin kopeloinnilta. Minua on aina ärsyttänyt naisellisuuden vaatimus. Ikään kuin olisin olemassa muiden katseita ja toiveita varten, hän kertoo ja painottaa, että on monia eri tapoja olla nainen.

Maria kertoo ajatelleensa, että jos hän ei pukeudu naisellisesti, hän ei ainakaan ole se, joka saa työpaikan seksikkyyden takia, vaan ainoastaan ammatillisten kykyjensä ansiosta. Osaa miehistä Marian olemus ärsytti ja kummastutti niin paljon, että tv-töissä häneltä saatettiin tivata, miksi hän pukeutuu niin rumasti.

– Eikä kukaan voi arvata, miten paljon raivoa miehissä on herättänyt lyhyt tukkani, Maria kertoo.

Milloin Maria on työelämässä kohdannut räikeintä sukupuolista syrjintää? Miksi johtajina on edelleen vähemmän naisia kuin miehiä? Miksi Maria on sosiaalisessa mediassa niin avoin? Miten hän huolehtii itsestään? Lue lisää Me Naisten numerosta 47/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.