Lapsiin kohdistuvaa välinpitämättömyyttä vastaan käynnistetty kampanja on herättänyt paljon närkästystä. Missä ovat isät?

”Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa.” Tämä otsikko kuuluu Helsingin kaupungin tiistaina julkaisemalle lehtimainokselle. Kuvassa näkyy design-tuolissa tablettiaan selaava äiti poissaolevan näköisenä ja hänen vieressään ovat lapset, joista toinen itkee ja toinen roikkuu kattokruunussa.

– Pädin lukeminen voi olla henkistä väkivaltaa, kun lapsi ei saa huomiota – vaan nonchaleeraamista, joka loukkaa ja traumatisoi  lasta, sanoo Helsingin kaupungin Olli Salin. Kuva: Helsingin kaupunki.
– Pädin lukeminen voi olla henkistä väkivaltaa, kun lapsi ei saa huomiota – vaan nonchaleeraamista, joka loukkaa ja traumatisoi lasta, sanoo Helsingin kaupungin Olli Salin. Kuva: Helsingin kaupunki.

Mainos ja samaan kampanjaan liittyvä video ovat saaneet paljon huomiota sosiaalisen median kanavissa ja verkkokeskusteluissa. 

Moni näkee Välinpitämättömyys-kampanjan erityisesti äitejä syyllistäväksi. Pädin ja älypuhelimen selaaminen on rinnastettu kampanjamateriaaleissa väkivaltaan.

Pahimpien kriitikoiden mukaan mainoksissa on mennyt kaikki pieleen. Yle kertoo, että Mainonnan eettinen neuvosto on saanut kampanjasta tiistain aikana neljä kantelua.

Me Naiset tavoitti lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmän puheenjohtajan Olli Salinin ja kysyi kymmenen kysymystä kampanjasta.

 

1. Mistä kertoo tämän päivän Helsingin Sanomissa julkaistu koko sivun mainoksenne, jossa otsikkona on ”Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa”?

”Kampanjan taustalla on huolestuttava ilmiö, että me vanhemmat eli isät, äidit, isovanhemmat ja kaikki aikuiset emme aina ota huomion lapsen tarvetta, hänen viestiään sekä haluaan tulla huomatuksi ja kuulluksi.
Lapsella on aito aikuisen tarve, yhdessä elämisen, tekemisen ja kokemisen tarve. Sitä voi häiritä se, että olemme henkisesti muualla (äiti netissä) tai fyysisesti poissa (isä töissä, pois perheestä). Tällöin se, että lasta ei huomata ja oteta huomioon, voi olla lapselle traumaattinen kokemus, että hänestä ei välitetä.
Tämä voi olla henkistä väkivaltaa, psyykkistä kaltoin kohtelua. Haluamme herättää aikuiset huomaamaan lapsi ja katsomaan peiliin.”

”Pädin lukeminen voi olla henkistä väkivaltaa, kun lapsi ei saa huomiota.”

2. Miksi kuvaan valikoitui äiti tablettinsa kanssa?

”Kampanjaa valmisteltiin vuoden verran.  Halusimme olla korostamatta fyysistä väkivaltaa, kuten verta ja ruhjeita. Halusimme nostaa esiin henkisen poissaolon, jossa esimerkiksi älypuhelimeen, tablettiin tai esimerkiksi televisioon keskittyminen ei ole sukupuolittunutta. Mutta kun isät ja miehet vielä useammin ovat kokonaan poissa, etsimme henkilöitä ja interiööriä, jossa ulkoisesti on kaikki hyvin, mutta…

3. Miksi valitsitte näin kliseisen lähestymistavan?

”Tämä kauniilta näyttävä maailma sisältää säröjä ja ristiriidan, josta isä/mies on kokonaan pois ’kuviosta’. Se näyttää todella herättäneen kysymyksiä ja huomiota, kuten ajattelimmekin – mutta lapsista välittäminen ei ole kliseistä!”

4. Kuinka paljon palautetta olette saaneet mainoksesta ja mitä olette vastanneet kritisoijille? 

”Sekä kiittävää että moittivaa palautetta on tullut todella runsaasti, niin sosiaalisen median kuin kaupungin palautejärjestelmän kautta.
Olemme selvittäneet kampanjan taustaa ja korostaneet, ettemme halua syyllistää ketään, vaan herättää pohtimaan meidän aikuisten toimintatapaa ja vastuuta, yhteistä vastuuta lapsista – periaatteella ’koko kylä kasvattaa’.”

5. Oletteko ymmärtäneet kritiikin, joka on noussut kampanjasta?

”Olemme ymmärtäneet kritiikin ja vastaamme palautteisiin.”

”Koulutuspaketti sadoille työntekijöille ja koko kampanja maksavat noin 170 000–180 000 euroa.”

6. Mitä koko kampanja maksaa?

”Kampanjan koulutusosuus on ollut käynnissä koko vuoden ja jatkuu keväällä 2017. Koulutuspaketti sadoille työntekijöille ja koko kampanja maksavat noin 170 000–180 000 euroa.”

7. Kuka tämän mainoksen idean keksi? 

”Idea kehitettiin kaupunginjohtaja Jussi Pajusen asettaman työryhmän kokouksissa yhdessä järjestöjen asiantuntijoiden ja mainostoimiston kanssa. Printtimedian ja filmituotannon toteutti Mainostoimisto FOLK. Filmituotannon ohjaajana oli Petri Kotwica.”

8. Onko kyseistä printtimainosta julkaistu tai aiotaanko sitä julkaista muualla?

”Sitä julkaistaan kaupungin nettisivustolla, sähköisissä katumainoksissa ja Image-lehdessä. Lisäksi julistetta on painettu 1 500 kappaletta, ja sitä jaetaan sekä kaikkiin kaupungin omiin toimipisteisiin ja järjestöille sekä muille viranomaisille.”

9. Myönnättekö, että mainos meni pieleen?

”Kun ilmoitus on herättänyt huomion ja virittänyt keskustelun, ei liene mennyt pieleen.”

10. Mitä olisitte voineet tehdä toisin?

”Montakin asiaa, mutta tämä ja viisi aiempaa kampanjaa on tehty työryhmän yhteisillä päätöksillä.”

Helsingin Sanomat ja Me Naiset kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Lapsen aika on nyt

10 kysymystä Helsingin kaupungin kohukampanjasta: ”Ei liene mennyt pieleen”

Kiitos Helsingin kaupunki kun rohkeasti nousitte puolustamaan lasta. Liian moni lapsi on tuon someväkivallan uhri. Normaali kiintymyssuhde jää rakentumatta, puheen kehitys viivästyy ja jää puutteelliseksi. On sydäntäsärkevää katsoa, kun äiti imettää lastaan kännykkä kädessä....poissaolevana. Kyllä totuus täytyy ottaa esille "maton alta"; äitiys ei suinkaan aina ole pyhää.
Lue kommentti
nainen ja äiti

10 kysymystä Helsingin kaupungin kohukampanjasta: ”Ei liene mennyt pieleen”

Todella hienoa että on saatu aikaiseksi näin puhutteleva ja hyvä kampanja. Laittoi ajattelemaan meilläkin omaa käyttäytymistä lasten kanssa sekä netissä roikkumista. Keskustelimme mieheni kanssa tästä ja päätimme kumpikin muuttaa käytöstämnme. On se kumma että naisesta ja äidistä ei voi nykyään esittää mitään kritiikkiä. Miehistä ja isistä kyllä voi.
Lue kommentti

Psykoterapeutti Maaret Kallio on kiitollinen pitkästä parisuhteestaan ja lapsistaan. – Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio täytti viime elokuussa 40 vuotta.

– Juhlin synttäreitäni isosti ystävien kanssa. 40 oli hyvä paikka miettiä, miten olen elänyt, mitä saanut ja mitä haluan tehdä. Olen vanha sielu, eikä minulla ole ikinä ollut ikäkriisiä. Odotan innolla seuraavaa vuosikymmentä, Maaret kertoo.

Uusi vuosikymmen tuo tullessaan ainakin lisää opiskelua, sillä Maaret kouluttautuu parhaillaan kouluttaja-pyskoterapeutiksi. Opinnot sisältävät teoriaopetuksen lisäksi 125 tuntia psykoterapiaa.

– Ilman pitkiä terapioitani kykyni lukea mieltäni ja tapojani olisi huomattavasti heikompi. Jos en itse voisi hyvin, en voisi auttaa ketään. Tätä työtä ei pystyisi tekemään, jos jäisin vapaa-ajalla liiaksi pohtimaan asiakkaiden ongelmia, hän sanoo.

Jaksamisessa Maaretia auttaa se, että hän on perheenäiti. Perheeseen kuuluvat aviomies ja kaksi lasta. Maaretille perhe on lähestulkoon koko elämä.

– Toivoin pitkää ja hyvää parisuhdetta sekä lapsia, ja olen äärimmäisen kiitollinen, että sain ne. Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Jaksamisessa auttaa myös se, että Maaret sammuttaa sähköpostinsa eikä käy somessa arkisin enää kello 18:n jälkeen.

Maaret kertoo käsitelleensä terapiassa myös omaa lapsuuttaan. Hän on nelilapsisen perheen toinen lapsi, ja luonnehtii lapsuudenperhettään puuhakkaaksi ja tavalliseksi monella tapaa. 

Mitä tietokirjailija ja Lujasti lempeä -bloggaaja kertoo kirjoittamisesta? Entä parisuhteesta ja lempimaastaan? Lue Maaretin Elämäni numeroina -haastattelu Me Naisten tuoreimmasta numerosta 3/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun Antti Holma sairastui melanoomaan, Armi Toivaselta lähti heti viesti, joka päättyi sanoihin: Jos haluat puhua, täällä olen.

Näyttelijä Antti Holma kertoi viime keväänä Instagramissa sairastuneensa melanoomaan. Muiden suomalaisten tapaan Antin ystävä, näyttelijä Armi Toivanen, kuuli asiasta somen välityksellä. Antille lähti heti yksinkertainen mutta lämmin viesti, joka päättyi sanoihin: Jos haluat puhua, täällä olen.

– Armin viestistä välittynyt mutkaton asenne helpotti oloani syövän aiheuttaman myllerryksen keskellä, Antti muistaa.

Siihen, ettei hän kertonut diagnoosista yhdellekään ystävälleen henkilökohtaisesti, oli tietty syy.

– Ennen somepostausta diagnoosista tiesivät vain vanhempani ja neljä pikkusiskoani. He järkyttyivät niin, ettei minulla ollut enää voimia soittaa kavereille ja käydä taas läpi samoja tunnekuohuja, Antti selittää.

Vasta kesällä hän pääsi puhumaan sairaudesta kasvokkain Armin kanssa. Ystävän rauhallisesta, koruttomasta suhtautumisesta oli apua.

– Armille sanoin suoraan, ettei syöpä ahdistanut eikä pelottanut, vaan otti raskaasti päähän. Hänelle myönsin, etten ensimmäisenä miettinyt kuolemaa, vaan sitä, miten ihmeessä tungen syöpäleikkauksen täpötäyteen kalenteriini, Antti kertoo.

"Kovassa paikassa tärkeintä on läsnäolo. Se, ettei jätä kolauksen kokenutta yksin."

– Armi ymmärsi hyvin myös sen, että vakavan sairauden edessä voi iskeä sellainenkin asia kuin turhamaisuus. Eniten harmitti se, etten leikkauksen jälkeen päässyt salille pariin viikkoon.

– Omat menetykseni ovat opettaneet, että kovassa paikassa tärkeintä on läsnäolo. Se, ettei jätä kolauksen kokenutta yksin, Armi sanoo.

– Kunnioitus toista kohtaan on sitä, ettei vaikeissakaan tilanteissa lässytetä eikä säälitellä.

Armi Toivanen ja Antti Holma kertovat, miten he tutustuivat, ystävystyivät ja mitä he tuumivat toistensa ihmissuhdekuvioista. Entä millaista on tehdä yhdessä töitä? Lue Me Naisten uudessa numerossa 3/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.