C. G. E. Mannerheim ei menestynyt empatiansa tähden. Kuva: Sanoma-arkisto / Poutiainen

Mehän olemme ihan hullun empaattisia! Etkö usko? Tulenko lyömään?

Turun Sanomat uutisoi tuoreesta amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset kuuluvat maailman vähiten empaattisiin kansakuntiin. Yhdysvaltaispsykologit kartoittivat ihmisten kykyä asettua toisen asemaan globaalilla verkkokyselyllä. Vastaajia kertyi yli 100 000 eri puolilta maailmaa. Mukaan otettiin 63 valtiota, joista saatiin riittävän suuri määrä vastauksia. 

Suomi sai vertailussa kuudenneksi kehnoimmat empatiapisteet. Maailman epäempaattisimmaksi maaksi paljastui Liettua, ja häntäpaikoilla killuivat myös Viro, Puola ja Bulgaria.

Tutkijat uskovat, että empaattisuus on yhteydessä ihmisten hyvään itsetuntoon. Empaattiset ihmiset ovat myös muita kiltimpiä. He ovat huomaavaisia. Anteliaita. Yhteisöllisiä. 

Tutkimus on varmasti tehty vähän päin honkia, sillä juuri tuollaisiahan me suomalaiset olemme!

Olemme niin anteliaita...

... että olemme jopa ulkoistaneet kaiken antamisen. Sitä vartenhan verottaja on olemassa! Kyllä yhteiskunnan tulee huolehtia heikompiosaisista. Ja mielellään kaikesta muustakin.

Niin huomaavaisia...

... että pyrimme olemaan häiritsemättä kanssaihmisiämme millään tavalla. Esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä emme vaivaa muita turhalla pölinällä, vihainen tuijotus nimittäin sanoo enemmän kuin kymmenen kirosanaa. 

Niin kilttejä...

... että kun punkeamme ruuhkassa ihmisten ohi, emme pelästytä ketään ahdistavilla pahoitteluilla, vaan vain tönäisemme ihmiset lempeästi sivuun. Siinä tulee se toisen ihmisen koskettaminen samassa paketissa.

Niin yhteisöllisiä...

...että voitimme talvisodan. Siinä se kansakunta liimaantui yhteen. Yhteisöllisyys tuli hoidettua kertarysäyksellä tulevienkin sukupolvien edestä. Vai onko jotain sanottavaa tästä. Tuletko nauramaan Mannerheimin haudalle?

Ja meillä todellakin on niin hyvä itsetunto...

... että meidän ei tarvitse tehdä itsestämme mitään numeroa. Kukaan ei edes huomaa, että me olemme täällä. Paitsi jotkut hemmetin amerikkalaiset psykologit. Jos vain olemme ihan hiljaa, tämäkin asia unohtuu. 

Ei niin kovin kauan aikaa sitten suomalaiset laskivat iltaisin päänsä halolle ja pesivät itsensä virtsalla. Sukella tuttujen arkiesineiden outoon historiaan!

  • Lokoisa päänalushalko. Ennen muinoin ei ollut peittoja, vaan sikeitä vedettiin turkisten ja ryijyjen alla. Nukkuma-asento oli puoliksi istuva, ja kolealla säällä kaikki vaatteet pidettiin päällä. Tyynyn korvasi lokoisa päänalushalko. Vielä keskiajalla punkka jaettiin pokkana useamman tutun tai vieraan kanssa.
  • Haarukka tappaa. Haarukka tuli Eurooppaan 1000-luvulla. Kumma kapistus, paholaisen ase, jolla saattoi puhkoa silmät, tuumi kansa. Jos joku sattui syödessä ikävästi kuolemaan, syynä pidettiin haarukkaa, vaikka kyse yleensä oli myrkytysmurhasta. Veistä kunnioitettiin, koska se oli alun perin ollut ase. 1600-luvulta asti pöytä on katettu niin, että veitsen terävä reuna on kohti lautasta, ei muita ruokailijoita.
  • Ptruu, tässä imuri. 1900-luvun alussa alkoi pölynimurin maailmanvalloitus. Vuonna Yhdysvalloissa 1901 esiteltiin laite, joka imi lian sisään eikä puhaltanut sitä suoraan ulos kuten aiemmat viritelmät. Järin näppärää käyttö ei ollut. Ikkunoista työnnettiin sisään putkia likaa imemään. Laite ulkopuolella oli niin suuri, että sen liikutteluun tarvittiin hevoskärryt. 
  • Pisulla pesulle. Saippuan hyödyt hoksattiin vasta 1800-luvun lopulla. Se korvasi puhdistautumiseen aiemmin käytetyt ihmeaineet, hiekan ja virtsan. Kiinassa keksitty, alun perin sian harjaksista sommiteltu hammasharja miellettiin pitkään luksustuotteeksi. Suomeen mokoma turhake löysi tiensä vasta pari sataa vuotta sitten.

Lähde: Tarja-Tuulikki Laaksonen: Kuka keksi haarukan – Arkiesineiden ihmeellinen historia (Minerva).