Nyt kääritään hihat ja lahkeet ja pannaan propellihattu päähän. Pääkkyliministeri Sipilän työtä helpottamaan trendikkäitä hallitusideoita!

Kaikki epäolennaiset-jutut löydät täältä.

Semijees! Jätän tämän vain tähän.

Olemme todenneet moneen otteeseen, että kyllä on suomen kieli ihmeellinen.

Kielemme pysyy rakastettavan samanlaisena vuodesta toiseen, ja toisaalta se kehittyy huimaa vauhtia. Kieltämme on vuosien varrella piristetty lukemattomilla erihienoilla sutkautuksilla ja perin ajatuksia herättävillä sanonnoilla.

Mutta jos hyvää niin huonoakin! Jokaisella vuosikymmenellä suomen kieleen pesiytyy hämmentävän paljon muotisanontoja. Eli siis ylikäytettyjä kaskuja, jotka kiertävät kulovalkean tavoin suusta suuhun ja aiheuttavat samalla tuskastunutta kyllästymistä.

Listasimme 9 tämän hetken piinallisinta muotisanontaa, joiden soisimme jo kernaasti siirtyvän historian havinaan:

1. Tehdä matka itseensä. ”Jos joku vielä sanoo tekevänsä ’matkaa itseensä’, puolestani saa ihan jäädäkin sinne.”

2. Jätän tämän vain tähän. ”Minkä ja mihin? Sano suoraan hyvä ihminen!”

3. Ihan sama. ”En todellakaan usko, että on.”

4. Taklata. ”Kaikkea nykyään taklataan, kun ihan vain yritetään estää jotain. Miksi ihmeessä?”

5. Kuka ottaa kopin tästä? ”Työelämän rasittavin kiertoilmaus.”

6. Speksit. ”Tarkoittaa siis yksityiskohtia. Voitaisiinko puhua ihan niistä itsestään?”

7. Semi. ”Semijees, semisiisti, semisti. Kaikki yhtä hämmentäviä sananparsia minulle.”

8. Tätä pitää vielä jumpata. ”Käytetään silloin, kun mitä tahansa asiaa pitää kehittää. Tulee ihan liikaa mieleen jotkut ylipirteät jumppapirkot.”

9. Menikö tunteisiin? ”Aivan varmasti meni.”

Mitkä muotisanat tai -sanonnat ärsyttävät sinua? Kerro kommenteissa!

Juoksuhiekan vaarat ovat monille tuttuja lapsuuden sarjakuvista. Kauhuhiekka on kuitenkin mainettaan kesympi.  

– Juoksuhiekkaan pitäisi haluta upota, sillä se ei ole niin vajottavaa, geologi Satu Hietala vakuuttaa.

Moni pelkäsi lapsuudessaan juoksuhiekkaan vajoamista. Geologi Satu Hietalan mukaan pelkoja ovat herättäneet sarjakuvat, kuten Korkeajännitys, Mustanaamio sekä Aku Ankka. Myös Indiana Jones -elokuvissa nähtävät juoksuhiekkakohtaukset ovat hänen mielestään vahvasti liioiteltuja.

– Juoksuhiekkaan pitäisi haluta upota, sillä se ei ole niin vajottavaa. Töitä saisi tehdä, Hietala kuvailee.

Juoksuhiekka on hienorakeisesta hiekasta ja vedestä koostuvaa löyhää massaa. Hietalan mukaan hiekan tulee olla erittäin hienojakoista ja tasarakeista, ja mineraalirakeiden hyvin pyöristyneitä. Lisäksi hiekan alla tulee olla vesilähde, joka hävittää kaiken kitkan rakeiden väliltä, jolloin hiekka saa upottavan ominaisuutensa.

”Suomessa juoksuhiekkaa ei ole. Todennäköisempää on upota suohon.”

Onko huoli juoksuhiekkakuolemasta siis turhaa?

– Ei ole todellakaan syytä huolestua! Itse olen maastotöissä miettinyt kaikkia muita vaihtoehtoja, mihin voisi pudota, mutta juoksuhiekkaa ei ole tullut ajateltua, Hietala nauraa.

Suomen omat versiot juoksuhiekasta

Jos juoksuhiekkaa haluaisi etsiä, lähin paikka voisi olla Puolan ja Tanskan rannoilla, joista löytyy jopa juoksuhiekasta varoittavia kylttejä.

– Suomessa juoksuhiekkaa ei ole. Todennäköisempää on upota suohon, Hietala toteaa.

Hietala kuvailee suonsilmäkkeitä ”juoksuhiekan kotimaisiksi versioiksi”. Sellaiseen uppoaminen on paitsi juoksuhiekkaa todennäköisempää, myös pelottavampaa. Humuspitoinen tumma vesi saa suonsilmäkkeet näyttämään suorastaan mustilta, pohjattomilta koloilta.

Aavemainen suonsilmäke väijyy retkeilijää Torronsuon kansallispuistossa Tammelassa. Kuva: Sanoma-arkisto / Tapio Vanhatalo
Aavemainen suonsilmäke väijyy retkeilijää Torronsuon kansallispuistossa Tammelassa. Kuva: Sanoma-arkisto / Tapio Vanhatalo

Soiden lisäksi Suomessa on myös lähteitä, jotka ovat parhaimmillaan pieniä juoksuhiekka-alueita. Lähteet pulputtavat pohjavettä, ja niissä voi nähdä hienorakeisen hiekkakerroksen. Lähteisiin uppoaminen on Hietalan mukaan kuitenkin mahdotonta, sillä ne ovat kovin pieniä ja matalia.

Upottavaa santaa takapihalle?

Juoksuhiekka vaatii siis pulputtavaa vettä ja hienoa hiekkaa. Herää kysymys, voisiko tällaisen luonnonilmiön luoda itse.

Hietala vahvistaa, että käytännössä juoksuhiekkaa voisi tehdä kotioloissakin. Esimerkiksi kumiamme tai suurempikin allas muuntuvat leffoista tutuksi juoksuhiekaksi, jos ehdot oikeanlaisin mineraalein varustetusta hiekasta ja vesilähteestä täyttyvät.

Mimmien toimitukseen emme ole vielä löytäneet parhaan laatuista hiekkaa, ja toistaiseksi uima-allaskin puuttuu. Suosittelemme kokeilijoita varovaisuuteen, mutta myös valmistautumaan pettymyksiin, mikäli juoksuhiekkaefekti ei valmistuessaan toimikaan kuin elokuvissa.