Muutamaan viimeisimpään vuosikymmeneen kouluissa ei ole näyttänyt enää ihan tältä. Kuva: Shutterstock
Muutamaan viimeisimpään vuosikymmeneen kouluissa ei ole näyttänyt enää ihan tältä. Kuva: Shutterstock

Ah, ollapa nuori ja omistaa magneettipenaali!

Taas on käsillä se aika vuodesta, kun peruskoululaiset palaavat opinahjoihinsa puurtamaan. Sen kunniaksi kysyimme 70-, 80- ja 90-luvun alun lapsilta, mitä menneiden vuosien koulutavaroita entiset koululaiset kaipaavat omilta oppivuosiltaan.

Muistatko sinä nämä?

Kaikki mahdollinen, mitä voi keräillä

Nykyään keräillään pokemóneja, ennen haalittiin tikkareita, tarroja, kiiltokuvia ja keräilykortteja.

Spice Girls -keräilykortit ja -tikkarit olivat ysärillä koulussamme hurjan kuumaa kamaa. Kaikilla oli niitä, ja kortteja vaihdeltiin keskenään. Muistan, kun koulun jälkeen menimme innoissamme ostamaan lähikauppaan tikkareita ja yritimme löytää sellaisen, jota ei vielä itsellä ollut.”

”Mikä olisikaan ollut välitunneilla parempaa puhdetta kuin tarrojen esitteleminen ja niiden vaihteleminen? Parhaita olivat tietenkin ne pehmeät, vähän pörröiset. Myös isot eläintarrat olivat hurjan ihania.”

 

Dale LIKE si coleccionabas stickers de pelusita! #tbt #stickers #fuzzystickers #recordaresvivir #90s #album 🐻🐶🐼🐧🐥

A post shared by Claire's Latinoamérica (@claireslatam) on

Pörröiset eläintarrat olivat tarrojen aatelia!

Opetukseen liittyvät välineet

”Muistelen edelleen lämmöllä harppia. Mihinkään kouluasiaan sitä ei tarvittu, mutta sellaisen sai ilmaiseksi: eräänlainen koululaisylellisyys, kuin lapsuuden ilmainen ämpäri. Ja pystyihän sillä kaivertamaan pulpettiin U2.”

”Pelkästään piirtoheittimen hurinan muisteleminen herättää minussa rauhoittavia värinöitä. Vaikka laitteella oli ihan pedagoginen tarkoitus, itse muistan sen lähinnä vehkeenä, joka vaivutti minut pieneen iltapäiväkoomaan.”

Tee se itse -ihanuudet

Nykyajan nuorilla on fidget spinnerit ja kalliit kännykät. Ennen aikaan viihdykkeet värkkäiltiin itse.

”Taitavimmat koululaiset osasivat tehdä paperikirpun! Eli siis sellaisen taiteltavan häkkyrän, jota osoiteltiin ja availtiin. Paperikirpun avulla pystyi viihdyttämään kanssakoululaisia vaikka kuinka.”

Slämyt olivat aivan parhaita. Kyseessä oli kiertävä vihko, joka toimi kuin itse tehty ystäväkirja. Jokainen valitsi slämyä varten itselleen symbolin, jonka avulla vastailtiin kysymyksiin. Kaikista pahin kysymys oli tietenkin ’kehen oot ihastunut?’ Vaikka muuten slämy kiersi vain tyttöjen välillä, silloin se eksyi aina myös poikien käsiin.”

Penaali

Koululaisen kaksi tärkeintä tavaraa olivat ehdottomasti reppu ja penaali. Jälkimmäiseen moni panosti hurjasti.

”Nykyään säilytän kyniä minigrip-pussissa, mikä ei tietenkään ole ihannetilanne. Penaalin valitseminen, järjesteleminen ja koristeleminen, oikeastaan kaikki mikä siihen liittyi, oli ihanaa.”

”Kaikista paras penaali oli magneettipenaali! Siinä oli useita lokeroita, joita sai järjestellä. Kaikista upeimmat avautuivat kahdelta puolelta.”

Magneettipenaalin voi edelleen saada käsiinsä.

Erilaiset kynät ja kumit

Ja entäs sen penaalin sisältö?  No voi pojat, kyllä sitä olikin!

”Koin 15 sekuntiani suosittuna, kun sain isäni työpaikalta kännykännäköisiä kumeja, jollaisen kaikki halusivat. Myös se luokan rikkaimmasta perheestä tuleva tyttö, joka yleensä sai kaiken vain soittamalla isälleen. Mutta minäpä olin ainoa, joka pystyi luovuttamaan eteenpäin kännykkäkumeja!”

Tuoksuvat kumit olivat kerrassaan upeita. Rakastin myös geelikyniä, vaikka ne kuivuivat aina noin viikon käytön jälkeen.”

”Penaalissa oli tärkeää olla paksu kuulakärkikynä, jossa oli monta väriä samassa. Kynän päätä pystyi vaihtamaan aina halutessaan. Miten kätevää! No ei ollut. Kynä jäi hirveän usein jumiin ja sen jälki oli ihan surkeaa. Mutta olihan se silti ihana.”

Geenikynät piristivät vihkon kuin vihkon! Kuva: Shutterstock
Geenikynät piristivät vihkon kuin vihkon! Kuva: Shutterstock

Oikeanlaiset vaatteet

Vaatteet on mun aatteet, Maukka Perusjätkäkin lauloi 80-luvulla.

Ja niinhän se meni myös koulussa! Jokaisella vuosikymmenellä on omat it-vaatteensa. Kasarilla panostettiin silkkihuiveihin, ysärillä grunge-muoti läpäisi myös koulumaailman. 2000-luvun alussa alakoulunsa käynyt muistelee lämmöllä esimerkiksi näitä kuteita:

”Vaatteista hypetettyjä ala-asteella olivat Mic Macin fleecet, Miss Sixtyn farkut ja Paul Frankin paidat. ’Kaikilla’ oli myös Vero Modan mustavalkoinen talvitakki, jonka vetoketjun vetimessä oli pikku pingviini. Kamaliahan suurin osa niistä oli, mutta ei se mitään – on niissä silti ihanaa nostalgiaa.”

Kuvaukset lentokentällä seisovassa yksityislentokoneessa kustantavat pari sataa euroa.  

Mitäpä sitä ei menestyvän Instagram-profiilin eteen tekisi. Business Insider kertoo, että Moskovassa toimii nykyään yritys, Private Jet Studio, joka on erikoistunut myymään kuvausaikaa kentällä seisovassa pienlentokoneessa. Palvelu on suunnattu ihmisille, jotka haluavat vaikuttaa siltä, että matkustelevat yhtenään yksityiskoneella. 

Parin tunnin kuvaukset valokuvaajan kera maksavat noin 200 euroa. Jos tuo valokuvaajan mukanaan tai tyytyy selfieihin, pääsee noin 40 euroa halvemmalla. Halutessaan mukaan saa hius- ja meikkitiimin, jotta luksusvaikutelma on taattu. 

 

Location @privatejetstudio Production @kmelntsama Muah @we_love_makeup Photo @alencik30 Backstage @popella_watson

Henkilön PRIVATEJETSTUDIO (@privatejetstudio) jakama julkaisu

Mainosvideolla lentokoneeseen luodaan täydellinen kuvausvalaistus. 

Lentokoneen seisottaminen kentällä kuvaustarkoituksissa saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta lentokonestudion bisnes voi pyöriä aika hyvinkin. Instagramin vaikutusvaltaisimpien nuorten postauksissa liikkuvat nykyään isot rahat – yhdestä meikkikuvasta voi kuulemma saada tuhansia euroja, kunhan on tarpeeksi seuraajia.

Luksuselämää henkivät kauniit kuvat taas ovat keino, jolla seuraajakuntaa kartutetaan. Muutama satanen täydelliseen #privatejetlife-hashtagilla varustettuun kuvaan voi lopulta olla pieni satsaus, mikäli pyrkimyksenä on tulla Insta-julkkikseksi. Venäjällä sitä paitsi riittää raharikkaita hieman toiseen malliin kuin vaikkapa kotoisan Helsinki-Vantaan tuntumassa. 

Mitä seuraavaksi?

Hieman kysymyksiä Instagram-kuvauskoneen vuokraaminen silti kerättää. Esimerkiksi: Onko kuvauskoneen seisottaminen kentällä ympäristöteko? Luonto kiittää, kun kuvien saamiseksi ei tarvitse kuluttaa litraakaan polttoainetta, mutta toisaalta kuvat vahvistavat entisestään mielikuvaa siitä, että lentäminen on tavoiteltavaa. 

Sekin mietityttää, mitä seuraavaksi keksitään. Miten olisi vaikka studio, jossa on rapsakoilla valkoisilla pellavalakanoilla sijattu sänky sekä kestoruusuja ja muovisia, mutta aidonnäköisiä smoothie-annoksia valmiina odottamassa täydellisen #lazysundaymorning-kuvan ottamista? Se voisi menestyä Suomessakin. 

 

Доброе утро - это когда так. Fly with us ✈️💙

Henkilön PRIVATEJETSTUDIO (@privatejetstudio) jakama julkaisu

Koira voi olla Instagram-julkkis siinä missä omistajansakin. Lienee siis vain luontevaa, että haukku kuvataan yksityislentokoneessa viettämässä luksuselämää.
C. G. E. Mannerheim ei menestynyt empatiansa tähden. Kuva: Sanoma-arkisto / Poutiainen

Mehän olemme ihan hullun empaattisia! Etkö usko? Tulenko lyömään?

Turun Sanomat uutisoi tuoreesta amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset kuuluvat maailman vähiten empaattisiin kansakuntiin. Yhdysvaltaispsykologit kartoittivat ihmisten kykyä asettua toisen asemaan globaalilla verkkokyselyllä. Vastaajia kertyi yli 100 000 eri puolilta maailmaa. Mukaan otettiin 63 valtiota, joista saatiin riittävän suuri määrä vastauksia. 

Suomi sai vertailussa kuudenneksi kehnoimmat empatiapisteet. Maailman epäempaattisimmaksi maaksi paljastui Liettua, ja häntäpaikoilla killuivat myös Viro, Puola ja Bulgaria.

Tutkijat uskovat, että empaattisuus on yhteydessä ihmisten hyvään itsetuntoon. Empaattiset ihmiset ovat myös muita kiltimpiä. He ovat huomaavaisia. Anteliaita. Yhteisöllisiä. 

Tutkimus on varmasti tehty vähän päin honkia, sillä juuri tuollaisiahan me suomalaiset olemme!

Olemme niin anteliaita...

... että olemme jopa ulkoistaneet kaiken antamisen. Sitä vartenhan verottaja on olemassa! Kyllä yhteiskunnan tulee huolehtia heikompiosaisista. Ja mielellään kaikesta muustakin.

Niin huomaavaisia...

... että pyrimme olemaan häiritsemättä kanssaihmisiämme millään tavalla. Esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä emme vaivaa muita turhalla pölinällä, vihainen tuijotus nimittäin sanoo enemmän kuin kymmenen kirosanaa. 

Niin kilttejä...

... että kun punkeamme ruuhkassa ihmisten ohi, emme pelästytä ketään ahdistavilla pahoitteluilla, vaan vain tönäisemme ihmiset lempeästi sivuun. Siinä tulee se toisen ihmisen koskettaminen samassa paketissa.

Niin yhteisöllisiä...

...että voitimme talvisodan. Siinä se kansakunta liimaantui yhteen. Yhteisöllisyys tuli hoidettua kertarysäyksellä tulevienkin sukupolvien edestä. Vai onko jotain sanottavaa tästä. Tuletko nauramaan Mannerheimin haudalle?

Ja meillä todellakin on niin hyvä itsetunto...

... että meidän ei tarvitse tehdä itsestämme mitään numeroa. Kukaan ei edes huomaa, että me olemme täällä. Paitsi jotkut hemmetin amerikkalaiset psykologit. Jos vain olemme ihan hiljaa, tämäkin asia unohtuu.