Oikeaoppisesta raastepöydästä saa nautiskella eriyisesti huoltoasemien ravintoloissa. Kuva: Anna Huovinen
Oikeaoppisesta raastepöydästä saa nautiskella eriyisesti huoltoasemien ravintoloissa. Kuva: Anna Huovinen

Kokosimme listan sanonnoista, jotka vain suomalainen ymmärtää.

Lontoossa asuva näyttelijä Antti Holma pohti Ylen Noin viikon radiossa, että Suomesta löytyy lausahduksia ja tunnelmia, joita vain toinen suomalainen voi ymmärtää. Hän nosti ohjelmassa esille hienon lausahduksen ”raastepöydästä voipi aloitella”.

Holma maalaili raastepöydän tunnelmaa näin: Aluksi kaksivärivärjätyt kutrit omaava maakuntaravintolan tarjoilija Marjukka kysyy, että ”mitäpä laitellaan”. Tilaat lehtipihvin tai kanaa paholaisen hillolla. Marjukka vastaanottaa tilauksesi ja sanoo: ”Raastepöydästä voipi aloitella.”

Osaat varmasti eläytyä tunnelmaan, sillä missään muualla ei ole samanlaisia raastepöytiä kuin meillä: pakasteherneitä, pakastemaissia, isopalaista kaaliraastetta ja voimakasta ranskalaista kastiketta. Tunnelmaan kuuluu suomalainen opeteltu rentous: oikeasti kaikki haluavat, että tilanne olisi nopeasti ohi.

Listasimme muutamia muita lausahduksia, joita vain suomalainen ymmärtää:

Torilla tavataan!

Tämä hurmoksellinen huudahdus on tietysti lähtöisin keväältä 1995, kun Suomi voitti ensimmäisen kerran jääkiekon MM-kultaa. Leijonille järjestettiin tuolloin spektaakkelimainen kansanjuhla Helsingin Kauppatorilla. Sen jälkeen huudahdus ”torilla tavataan” raikaa aina, kun joku suomalainen tekee ulkomailla jotain suurta – jaksoi sitten torille asti vääntäytyä tai ei.

Kättely alkaa Mariankadun puolelta.

Monella suomalaisella on vapaapäivä, pöytä on koreana ja kynttilät palavat ikkunalaudalla. Kukaan ulkomaalainen ei ymmärrä, että saamme kylmiä väreitä ja kyynelsilmät yhdestä kättelystä. He eivät myöskään ymmärrä, miksi monta tuntia kestävä kättelytilaisuus kerrataan ja arvostellaan vielä moneen otteeseen mediassa. Vaikka ulkomaalaiset arvostaisivat itsenäisyyspäivän juhlaamme, he eivät aina ymmärrä, miksi tämä kättely on usein vuoden katsotuimpien ohjelmien joukossa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Erityisesti urheiluselostajien lähetyksen lopuksi käyttämä fraasi. Käytetään siitä huolimatta, että kuva ja tunnelma ovat harvoin seuraavassa lähetyksessä täysin samat.

Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?

Kysytään kaupan kassalla aina, kun ostaa pakasteita. Jos vastaat ”no joo”, myyjä saattaa hämmentyä, koska harvoin kukaan edes haluaa pakasteita pieneen pussiin. Onneksi pienet pussit ovat häviämässä kaupoista. 

Saunaan ilman uima-asua.

Uimahallin saunatiloihin naulattu pyhä kyltti, joka löytyy usein ”suihkun kautta saunaan” -kyltin läheisyydestä. Kyltti on niin kunnioitusta herättävä, että sitä on toteltava, ja sen edessä tekisi mieli kumartaa.

Onko talviturkki jo heitetty?

Häv jyy oolredi throuvn jöör vintterkout? Myös tämä kysymys on hauska tapa hämmentää ulkomaanvieraita. Talviturkin heittäminen tarkoittaa luonnollisesti ensimmäistä uintikertaa meressä tai järvessä talven jälkeen. Talviturkki kannattaa heittää mahdollisimman aikaisin, jotta pääsee rehvakkaasti kehumaan urheuttaan ja piinaamaan kanssaihmisiä tällä kysymyksellä.

Ei lämpöä harakoille!

Älä ikinä jätä ulko-ovea auki kylmällä säällä, etteivät harakat pääse nauttimaan lämmöstä. Harakat nimittäin istuvat lähellä ulko-oveasi ja kyttäävät, että jätät oven auki.

Näin on marjat!

Käytetään itsevarmana lausahduksena tilanteessa, missä jostain asiasta on aivan varma. Mutta mitkä marjat? Onko kyseessä puolukat tai kenties mustikat? Emme tiedä itsekään.

Monet anopit ovat kerrassaan ihania! Ihan ketä tahansa ei kuitenkaan toivoisi kumppaninsa vanhemmaksi. Kuva: Shutterstock

Ihana anoppi on parasta, mitä nainen itselleen voi saada. Vain harva pystyy valitsemaan anoppinsa – mutta aina saa toivoa! 

Tällä viikolla suomalaisblogeissa on kiertänyt varsin erikoisia toivomuslistoja. Niissä vielä nuorten lasten äidit listaavat ominaisuuksia, joita eivät toivo aikuisten lastensa kumppaneista löytyvän.

Kirjoitukset ovat herättäneet erityisesti somessa runsaasti keskustelua – ja paljon myös kriittisiä äänenpainoja. Monien mielestä äideillä on hieman erikoisia vaatimuksia tuleville perheenjäsenilleen.

Erään blogistin mielestä hänen tyttärensä tuleva mies ei saa ainakaan:

  1. Olla sovinisti, eli hänen mukaansa ihminen, joka päästää naisen korjaamaan autoa. ”Minun tyttäreni on tyttö. Toivon, että vävypoikani ei ole se, joka alistaa aikuisen lapseni auton alle öljyjä vaihtamaan”, bloggaaja kirjoittaa.
  2. Olla psykiatri tai syöpälääkäri.
  3. Ottaa vastaan omalta äidiltään alusvaatteita synttärilahjaksi.

Toisen bloggajan mukaan hänen pojalleen taas ei sovi nainen:

  1. Joka on aikuista lasta huomattavasti vanhempi.
  2. Joka on feministi.
  3. Jolla on vakaa mielipide siitä, millaisen sohvan hän haluaa kotiinsa.
  4. Jolla on korkeakoulutus ja hän puhuu asiantuntemusalastaan tietäen, että tuntee sen hyvin.
  5. Joka asuu ulkomailla.
  6. Joka pätee.

No mutta, toki kaikkea saa toivoa. Tasapuolisuuden vuoksi laadimme listan siitä, millainen anoppi ei mielellään saisi olla!

Tällaisista anopeista emme innostuisi:

  1. Nuori anoppi. Kyllä ahdistaisi, jos kumppanin äiti olisi nuori. Ensimmäisenä sitä miettisi, että mikä on, kun ihminen ei vanhene ollenkaan? Sitten miettisin, voiko kumppanini olla ihan tosissaan: noinko nuoresta tyypistä hän on tullut maailmaan? Ahdistaisi jo ihan sekin, että hän olisi vain nuorekas. Tulisi hirveä paine pysyä itsekin freesinä.
  2. Sovinistianoppi. Ei kiitos sovinisteja meidän sukuun! Olisi kamalaa, jos anoppi tuppautuisi kylään ja vaihtaisi samalla öljyt autosta. Kyllä se on appiukon hommia.
  3. Korkeasti koulutettu anoppi. Onhan se jäätävä tilanne, jos anoppi joulupöydässä mainitsee sanat ”korkeakulttuuri”, ”kulttuurinen omiminen” tai ”sukupuolten tasa-arvo”.
  4. Pätijäanoppi. Emme nyt puhu mistään kevyestä pätemisestä. Tämä anoppi tietää kaiken ikkunan pesusta siihen, miten mies pidetään tyytyväisenä. Hänen polttoaineensa on se, että hän on jonkun äiti – ja tietenkin ikä. Käyttää usein fraasia ”kun minä olin nuori”.
  5. Ulkomailla asuva anoppi. Ei hyvä. Tämä ihan vain sen takia, että anopin takia saattaisi joutua joskus matkustamaan pois Suomesta – mahdollisesti jopa useammaksi viikoksi. ”Etämummo” ei myöskään hoida mahdollisia lapsenlapsiaan silloin, kun tarve vaatii.

Onneksi maailmassa on paljon hyviä anoppeja.

Listasimme taannoin asiat, joista voit olla todella onnellinen, jos sinulla on kiva anoppi. Lue lisää: 

 

Vihreä kuula, tuo kasariherkkujen ehdoton helmi! Vai sittenkin ällöttävä limaklöntti, joka kuuluu mihin tahansa muualle kuin suuhun?

Fazerin Vihreä kuula on yksi Suomen pitkäikäisimmistä makeisista. Pyöreää ja sokerilla kuorrutettuja marmeladipalleroisia on myyty jo 1920-luvulta saakka, ja nykyään kuulia valmistetaan joka jouluksi noin 17 miljoonaa kappaletta.

Tänä vuonna keittiöiden innokkaimmat kokeilijat ovat keksineet panna Vihreän kuulan joulutorttuun. Mekin kokeilimme! Valitettavasti yritys meni surkeasti mönkään. Lue lisää:

Nykyään kuulan innokkaimmille faneille on saatavilla myös Jaffa Vihreät kuulat -keksejä, ja Soppa365-ruokasivusto on tänä vuonna tehtaillut useita reseptejä, joissa kuulia voi hyödyntää.

Vaikka somessa Vihreä kuula vaikuttaa saavuttaneen ihaillun kulttiaseman, todellisuudessa kaikki eivät pidä kuulista ensinkään. Oikeastaan voisi jopa sanoa, että Vihreä kuula jakaa kansan kahtia: yhdet rakastavat ja toiset vihaavat kuulia.

Kysyimme naisilta, miksi he rakastavat tai vihaavat Vihreitä kuulia. Tällaisia vastauksia saimme:

Rakastan Vihreitä kuulia! Koska...

  1. Ne ovat yllätyksettömiä. ”Ei tule turhaa jännitystä elämään, kuten jossain uusissa joulukonvehtimauissa. Tietää mitä saa.”
  2. Niissä on liimapinta. ”Kun kuulan halkaisee, sieltä se ihanuus paljastuu. Pinnan voi kätevästi lätkäistä koristeeksi leivonnaisiin tai vaikka omaan otsaan.”
  3. Suutuntuma. ”Marmeladi on kiinteää ja puolittamalla kuulan saa sileän marmeladipinnan kieltä vasten. Muissa marmeladeissa ei ole tätä mahdollisuutta.”
  4. Ne täyttävät makeanhimon. ”Tyydyttyy kuulilla tosi nopeasti. Sen verran isoja ja makeita ovat.”
  5. Ne eivät vaadi itsehillintää. ”Nerokkainta kuulissa on se, ettei niitä tee koskaan mieli vetää koko rasiallista. Tulee siis olo, että on kontrolli elämässä, kun ei kisko koko pakettia kerralla. Yleensä joku rasia löytyy kivana yllärinä kaapin perältä vielä kesällä.”
  6. Ne ovat nättejä. ”Kuulat näyttävät kivalta Mariskoolissa – sehän on joulusisustuksen klassikko! Toimii ironisena elementtinä ja ihan tosissaan.”

Vihaan Vihreitä kuulia! Koska...

  1. Ne ovat yllätyksettömiä. ”On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: sellaisia jotka tykkäävät Virheistä kuulista ja sellaisia, jotka tykkäävät normaaleista herkuista. Ensimmäisiä en ymmärrä yhtään. Maailma on täynnä ihania makeisia ja joku valitsee Vihreän kuulan. Miksi, oi miksi?”
  2. Niissä on liimapinta. ”Koristelin kerran kakun laittamalla kuulan puolikkaita kiilteen päälle. Ne liukuivat itsensä pöydälle, lattialle ja tuoleille. Ällöttävää ja sotkevaa – kakku näytti pöljältä.”
  3. Suutuntuma. ”Kuula on ihan liian iso ja tuntuu suussa ihan limalta. Tunkekaa kuulat vapaasti ihan mihin vain, mutta älkää pakottako syömään.”
  4. Ne ovat niin makeita. ”Niin makeaa, että pää ja hampaat räjähtävät.”
  5. Niiden maku. ”Se on yksinkertaisesti sairaan paha. Tosi hankala käsittää, miten joku normaali ihminen tykkää marmeladista. Jos joku niistä tykkää, on varmaan A. syntynyt ennen 60-lukua, jolloin ne olivat ainoita karkkeja tai B. syntynyt mummona.”
  6. Niiden pakkauskoko. ”Vihreä kuula on rikos joulua kohtaan. Kuka helkkari jaksaa vetää rasiallisen niitä?”

Mitä mieltä sinä olet? Ovatko Vihreät kuulat mieleesi vai eivät? Osallistu kyselyymme! Voittajalle emme arvo ainakaan rasiaa Virheitä kuulia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.