Nyt alkaa. Keksi jotain fiksua sanottavaa. Tai ihan mitä vain sanottavaa. Kuva: Shutterstock
Nyt alkaa. Keksi jotain fiksua sanottavaa. Tai ihan mitä vain sanottavaa. Kuva: Shutterstock

Small talk hississä on yksi vaikeimmista taidoista. Perjantaina 31. 7. vietetään Puhu hississä -päivää. Nappaa tästä sen kunniaksi pari lainia.

Nautit astuessasi hissiin, jossa on tuntematon tai puolituttu. Oikein kuohahdat innosta, että saat jutella niitä näitä – sehän sujuu sinulta aina luontevasti. Hissimatkan päätteeksi olette jo Facebook-kavereita.

Ai ei näin? Ai ihan päinvastoin?

Oletko joku näistä hissijuttelijoista? Valitse tästä sopiva small talk -laini heitettäväksi, onhan perjantaina 31. 7. kansainvälinen Puhu hississä -päivä.

Suora: ”Minusta tuntuu pahalta, että lapsenne on painanut kaikkia kahtatoista nappia.”

Katastrofihakuinen: ”Oletko miettinyt, että mitä jos tämä hissi putoaa alas? Sellaistakin ihan oikeasti tapahtuu.”

Ujo: ”Aion nyt kääntää kasvoni seinään päin. Pyydän, ettette katso minuun.”

Lavastaja: ”Olipa täällä muuten erikoinen haju, kun kävelin sisään.”

Likistelijä: ”Kyllä tänne vielä yksi mahtuu, te kuusi, tiivistäkää. Lähemmäs. Lähemmäs!!!”

Selostaja: ”No niin, hissi lähti liikkeelle. Nyt ollaan kolmosessa, aivan, aivan, sieltä tulee kyytiin Pekka, nelonen…”

Jaarittelija: ”Kuule, kerrankiköku ajoin hissillä, niin oli hissitytöt mukana…”

Humoristi: ”Eikös olekin niin, että matalissa rakennuksissa hississä tulee puhua matalalla äänellä ja korkeissa korkealla?”

Lipevä: ”Käytkö täällä usein?”

Arvuuttelija: ”Oletko muuten koskaan nähnyt pulunpoikasia? Aina näkyy vain aikuisia lintuja.”

Useimmat meistä: ”– – – –”

Alkaako kengännumerosi nelosella? Tervetuloa porukkaan!

En muista, missä vaiheessa jalkani venähti yli neljänkympin, mutta pitkään se on ollut kokoa 41. Varmasti jo teini-iässä siirryin kolmoskerhosta isokenkäisiin, sillä muistan hävenneeni suurta kalossiani. Nykyään olen asian kanssa sinut – ainakin suurimman osan ajasta. Maailmassa on asioita, joihin vain me isojalkaiset naiset olemme törmänneet.

 

  1. Kaupasta ei löydy kokoasi – eikä se ole loppuunmyyty. Kiitokset kaikille kenkävalmistajille, jotka teette naisten popoja kokoon 42 asti. Moitteet teille, joiden valikoimissa isoin koko on 40.
  2. Tuliaisostoksiisi ei kuulu kenkiä. Italian-reissulla ei kannata edes kysyä kokoja, vastaus on jo tiedossa.
  3. Huomaat, ettei bodyshamingin vastainen kulttuuri ole laskeutunut vielä varpaiden tasolle. ”Ai sulla on niin iso jalka! Pysyt hyvin pystyssä.” Asia saattaa myös olla omien korviesi välissä. Kenkäkaupassa sanot kokosi hiljaisella äänellä ”Nelkyt. Tai ehkä nelkytyks.”
  4. Kantapääsi kohtaavat kylmän lattian. Kylpylöiden ja hoitoloiden one size -lipokkaat on parempi pyytää miesten koossa.
  5. Joku luulee kenkiäsi miesten jalkineiksi. Asuin kimppakämpässä Thaimaassa, kun kaverini epäili, että joku on tuonut paikallisen ladyboyn yövieraaksi kotiimme. Olin jättänyt kuistille uudet kiilakorkosandaalini koossa 41.
  6. Kun pillifarkut tulivat muotiin, hikikarpalo nousi otsallesi. Kapealahkeisten housujen valtakausi on ollut isojalkaiselle totuttelemisen paikka. Kengät nimittäin näyttävät paljon isommilta pillifarkkujen parina. Myös cat-heelsit eli matalat piikkikorkkarit saattavat aiheuttaa tunteen, että jalkapöytäsi jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...
  7. Teet mahtavia alelöytöjä. Jos jalkojen koko aiheuttaa hetkittäin harmitusta, myös ilonaiheita löytyy. Alennusmyynneissä on lähes aina jäljellä kokoa 41 huokeaan hintaan.
  8. Hurraat mielessäsi, kun pienempi koko mahtuu sinulle. Joidenkin merkkien valmistajat ovat jopa niin ajattelevaisia, että tekevät mitoituksestaan hieman väljää. Jotenkin se vain ilostuttaa, kun pohjaan on painettu yhtä pienempi numero.
  9. Voit ostaa popoja myös miesten osastoilta. Vastakkaisen sukupuolen valikoimat etenkin lenkkarimarkkinoilla ovat omaa luokkaansa. Niissä mallistoissa neljän kympin alkupää on pientä kokoa!

Kokeile suomalaisen musiikin päivän kunniaksi, miten hyvin tunnet sinivalkoisten merkkibiisien sanat.