Kappas! Siinähän kipittää uusi lemmikkileppikseni Leena! Kuva: Jukka Gröndahl
Kappas! Siinähän kipittää uusi lemmikkileppikseni Leena! Kuva: Jukka Gröndahl

Lapsena tuli keksittyä mitä erikoisempaa tekemistä – kokosimme hulvattomimmat tarinat!

Lapsuuden leikeistä on monta ihanaa muistoa, mutta jokaisella on myös niitä muistoja, jotka saavat nauramaan vedet silmissä näin aikuisena. Erityisesti lapsuutensa ennen internetiä eläneet tietävät, että tekemisen keksiminen vaati joskus suurta mielikuvitusta. Kokosimme Me Naisten toimituksen hulvattomimmat lapsuusleikit. Jos tylsyys yllättää, vinkkejä saa vapaasti kokeilla aikuisenakin! (Paitsi rötöstelyä emme suosittele kenellekään.)

1. HAMSTERI-LEHDEN TEKOA

”Pidin uimakoulua ja esterataa My Little Poneille. Tein Hamsteri-lehteä ja Hamsteri-taskupokkaria, joita sukulaiset ja naapurit saivat ostaa. Olin hullu eläinfani, ja sain ensimmäisen hamsterin 6-vuotiaana. Leikin hamsterin kanssa todella paljon: tein sille temppuratoja ulos ja sisälle, ja opetin sen nukkumaan sängyssäni. Sain myös koiran 10-vuotiaana.

Tein Barbeille vaatteita, ja leikkasin siinä samassa äitini vihkipukuakin.

 Tein ja myin myös Barbie-lehteä. Tein Barbeille vaatteita, ja leikkasin siinä samassa äitini vihkipukuakin, kun kangas näytti niin kivalta. Tapahtunutta muistellaan nykyisin huumorilla, mutta silloin se harmitti äitiäni paljon.

Minusta tuli toimittaja, joten lapsuuden harrastukset ovat selvästi ohjanneet uravalintojani ja ylläpitäneet kiinnostustani eläimiin.” Annakaisa

Äänitin ranskalaiselle kirjekaverille pätkiä radiosta ja laskin suomeksi kymmeneen.

2. KIRJEKAVEREITA JA RÖTÖSTELYÄ

”Nauhoitin kaverini kanssa Radio Rasvakalaa. Juonsimme ohjelmiamme, joiden väliin teimme mainosparodioita: Liberon vaippa ei jouuus-tanutkaan, vaan raaaat-kees.
Haalin hurjan määrän kirjekavereita pitkin maailmaa ja odotin malttamattomana postia. Kun postia alkoi saapua todenteolla parilta kymmeneltä tyypiltä, minulle tuli kisaväsymys ja vain pari kirjekaveria jäi jäljelle. Lähetin kirjekamuille myös äänikirjeitä, ja äänitin ranskalaiselle kirjekaverille pätkiä radiosta ja laskin suomeksi kymmeneen.

Kun kirjeenvaihtokaverini lähetti kuoressa väkivaltaisesti väännellyn kudinpuikon, tiesin, että olin löytänyt sielunsiskoni. 

Löysin tulevan teini-iän bestikseni Hippo-lehden kirjeenvaihtopalstalta. Asuimme samalla paikkakunnalla, mutta kirjoittelimme pitkiä kirjeitä ennen tapaamistamme. Vihasimme molemmat käsitöitä, ja kun kirjeenvaihtokaverini lähetti kuoressa väkivaltaisesti väännellyn kudinpuikon, tiesin, että olin löytänyt sielunsiskoni. 

Mökillä tein akvaarioita laittamalla pesuvatiin kiviä, vettä ja kalanpoikasia.

Halusin myös kivoja tavaroita ja ilmeisesti jännitystä elämään, joten näpistelin kaupoista kyniä ja meikkejä. Jännitystä tuli, ja melko pian jäin kiinni. Hävetti, kun äidin kanssa jouduin kierrokselle palauttamaan kauppoihin tavaroita.” Reetta, 40

3. BISNESTÄ LYIJYKYNILLÄ

”Olin jo pikkutyttönä kova bisnesnainen. Minulla oli esimerkiksi oma kauppa, ravintola, kauneushoitola, teatteri ja lehtitalo. Kaupoissani katteet olivat kohdallaan. Saatoin ostaa Tiimarista 20 lyijykynää markalla, ja myydä ne kaupassani markalla kappale.  

Perhe, naapurit ja kaverit värvättiin ostoksille ja kulttuuririentoihin.

Kesämökillä pidin kukkakauppaa ja omien taidetekeleitteni näyttelyä. Siistin myös mökin pihaa kävyistä ja risuista, ja myin niistä tehtyjä sytykepaketteja markalla kappale. Perhe, naapurit ja kaverit värvättiin ostoksille ja kulttuuririentoihin. Minulla oli jokaiselle yritykselle omat mainokset, kanta-asiakaskortit ja kaikki.” Hertta, 32

4. MUOVIPUSSIN LENNÄTYS 

”Leikin ystäväni kanssa muovipusseilla, vaikka lelujakin olisi ollut. Koetimme pihalla saada tuulen tarttumaan pussiin ja kisailimme siitä, mikä muovipussi lentää pisimmälle. Muovipusseilla oli tietysti nimet sen mukaan, mitä pussissa luki. Alko taisi olla aika hyvä lentämään, jos en väärin muista.” Viivi, 25 

5. POKERIA YKSINPELINÄ

”Pelasin pokeria yksin vasen käsi vastaan oikea käsi. Harrastin tätä silloin, kun kukaan ei ehtinyt pelata kanssani. Pelasin yksin useamman vuoden, ehkä viisivuotiaasta kymmenenvuotiaaseen. Oikea käsi voitti useammin kuin vasen. Aikuisena en ole yksin pelaillut, vaikka mielessä se on joskus käynyt.” Jutta, 35

6. METSÄN SIIVOUSTA

”Siivosin kesämökillä metsää ja mökin pihamaata kävyistä, jotta olisi ollut siistimpää. Kävyt jäivät siivoamisen jälkeen johonkin mökinnurkalle muovipussiin odottamaan tai kävin kippaamassa ne syvemmälle metsään. Metsässä käpyjä oli varmaan miljoonia, joten hidas homma taisi jäädä kesken.

Ala-asteella keräsimme myös leppäkerttuja, joita laitoimme rasiaan ja pidimme lemmikkinä. Lorautin astiaan satunnaisesti tilkan vettä ja heitin vähän ruohoa, joten eipä ne leppäkertut montaa päivää selvinneet.” Alina, 21

Mitä hassua sinä olet leikkinyt lapsena? Kommentoi alle!

 

 

Monet anopit ovat kerrassaan ihania! Ihan ketä tahansa ei kuitenkaan toivoisi kumppaninsa vanhemmaksi. Kuva: Shutterstock

Ihana anoppi on parasta, mitä nainen itselleen voi saada. Vain harva pystyy valitsemaan anoppinsa – mutta aina saa toivoa! 

Tällä viikolla suomalaisblogeissa on kiertänyt varsin erikoisia toivomuslistoja. Niissä vielä nuorten lasten äidit listaavat ominaisuuksia, joita eivät toivo aikuisten lastensa kumppaneista löytyvän.

Kirjoitukset ovat herättäneet erityisesti somessa runsaasti keskustelua – ja paljon myös kriittisiä äänenpainoja. Monien mielestä äideillä on hieman erikoisia vaatimuksia tuleville perheenjäsenilleen.

Erään blogistin mielestä hänen tyttärensä tuleva mies ei saa ainakaan:

  1. Olla sovinisti, eli hänen mukaansa ihminen, joka päästää naisen korjaamaan autoa. ”Minun tyttäreni on tyttö. Toivon, että vävypoikani ei ole se, joka alistaa aikuisen lapseni auton alle öljyjä vaihtamaan”, bloggaaja kirjoittaa.
  2. Olla psykiatri tai syöpälääkäri.
  3. Ottaa vastaan omalta äidiltään alusvaatteita synttärilahjaksi.

Toisen bloggajan mukaan hänen pojalleen taas ei sovi nainen:

  1. Joka on aikuista lasta huomattavasti vanhempi.
  2. Joka on feministi.
  3. Jolla on vakaa mielipide siitä, millaisen sohvan hän haluaa kotiinsa.
  4. Jolla on korkeakoulutus ja hän puhuu asiantuntemusalastaan tietäen, että tuntee sen hyvin.
  5. Joka asuu ulkomailla.
  6. Joka pätee.

No mutta, toki kaikkea saa toivoa. Tasapuolisuuden vuoksi laadimme listan siitä, millainen anoppi ei mielellään saisi olla!

Tällaisista anopeista emme innostuisi:

  1. Nuori anoppi. Kyllä ahdistaisi, jos kumppanin äiti olisi nuori. Ensimmäisenä sitä miettisi, että mikä on, kun ihminen ei vanhene ollenkaan? Sitten miettisin, voiko kumppanini olla ihan tosissaan: noinko nuoresta tyypistä hän on tullut maailmaan? Ahdistaisi jo ihan sekin, että hän olisi vain nuorekas. Tulisi hirveä paine pysyä itsekin freesinä.
  2. Sovinistianoppi. Ei kiitos sovinisteja meidän sukuun! Olisi kamalaa, jos anoppi tuppautuisi kylään ja vaihtaisi samalla öljyt autosta. Kyllä se on appiukon hommia.
  3. Korkeasti koulutettu anoppi. Onhan se jäätävä tilanne, jos anoppi joulupöydässä mainitsee sanat ”korkeakulttuuri”, ”kulttuurinen omiminen” tai ”sukupuolten tasa-arvo”.
  4. Pätijäanoppi. Emme nyt puhu mistään kevyestä pätemisestä. Tämä anoppi tietää kaiken ikkunan pesusta siihen, miten mies pidetään tyytyväisenä. Hänen polttoaineensa on se, että hän on jonkun äiti – ja tietenkin ikä. Käyttää usein fraasia ”kun minä olin nuori”.
  5. Ulkomailla asuva anoppi. Ei hyvä. Tämä ihan vain sen takia, että anopin takia saattaisi joutua joskus matkustamaan pois Suomesta – mahdollisesti jopa useammaksi viikoksi. ”Etämummo” ei myöskään hoida mahdollisia lapsenlapsiaan silloin, kun tarve vaatii.

Onneksi maailmassa on paljon hyviä anoppeja.

Listasimme taannoin asiat, joista voit olla todella onnellinen, jos sinulla on kiva anoppi. Lue lisää: 

 

Vihreä kuula, tuo kasariherkkujen ehdoton helmi! Vai sittenkin ällöttävä limaklöntti, joka kuuluu mihin tahansa muualle kuin suuhun?

Fazerin Vihreä kuula on yksi Suomen pitkäikäisimmistä makeisista. Pyöreää ja sokerilla kuorrutettuja marmeladipalleroisia on myyty jo 1920-luvulta saakka, ja nykyään kuulia valmistetaan joka jouluksi noin 17 miljoonaa kappaletta.

Tänä vuonna keittiöiden innokkaimmat kokeilijat ovat keksineet panna Vihreän kuulan joulutorttuun. Mekin kokeilimme! Valitettavasti yritys meni surkeasti mönkään. Lue lisää:

Nykyään kuulan innokkaimmille faneille on saatavilla myös Jaffa Vihreät kuulat -keksejä, ja Soppa365-ruokasivusto on tänä vuonna tehtaillut useita reseptejä, joissa kuulia voi hyödyntää.

Vaikka somessa Vihreä kuula vaikuttaa saavuttaneen ihaillun kulttiaseman, todellisuudessa kaikki eivät pidä kuulista ensinkään. Oikeastaan voisi jopa sanoa, että Vihreä kuula jakaa kansan kahtia: yhdet rakastavat ja toiset vihaavat kuulia.

Kysyimme naisilta, miksi he rakastavat tai vihaavat Vihreitä kuulia. Tällaisia vastauksia saimme:

Rakastan Vihreitä kuulia! Koska...

  1. Ne ovat yllätyksettömiä. ”Ei tule turhaa jännitystä elämään, kuten jossain uusissa joulukonvehtimauissa. Tietää mitä saa.”
  2. Niissä on liimapinta. ”Kun kuulan halkaisee, sieltä se ihanuus paljastuu. Pinnan voi kätevästi lätkäistä koristeeksi leivonnaisiin tai vaikka omaan otsaan.”
  3. Suutuntuma. ”Marmeladi on kiinteää ja puolittamalla kuulan saa sileän marmeladipinnan kieltä vasten. Muissa marmeladeissa ei ole tätä mahdollisuutta.”
  4. Ne täyttävät makeanhimon. ”Tyydyttyy kuulilla tosi nopeasti. Sen verran isoja ja makeita ovat.”
  5. Ne eivät vaadi itsehillintää. ”Nerokkainta kuulissa on se, ettei niitä tee koskaan mieli vetää koko rasiallista. Tulee siis olo, että on kontrolli elämässä, kun ei kisko koko pakettia kerralla. Yleensä joku rasia löytyy kivana yllärinä kaapin perältä vielä kesällä.”
  6. Ne ovat nättejä. ”Kuulat näyttävät kivalta Mariskoolissa – sehän on joulusisustuksen klassikko! Toimii ironisena elementtinä ja ihan tosissaan.”

Vihaan Vihreitä kuulia! Koska...

  1. Ne ovat yllätyksettömiä. ”On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: sellaisia jotka tykkäävät Virheistä kuulista ja sellaisia, jotka tykkäävät normaaleista herkuista. Ensimmäisiä en ymmärrä yhtään. Maailma on täynnä ihania makeisia ja joku valitsee Vihreän kuulan. Miksi, oi miksi?”
  2. Niissä on liimapinta. ”Koristelin kerran kakun laittamalla kuulan puolikkaita kiilteen päälle. Ne liukuivat itsensä pöydälle, lattialle ja tuoleille. Ällöttävää ja sotkevaa – kakku näytti pöljältä.”
  3. Suutuntuma. ”Kuula on ihan liian iso ja tuntuu suussa ihan limalta. Tunkekaa kuulat vapaasti ihan mihin vain, mutta älkää pakottako syömään.”
  4. Ne ovat niin makeita. ”Niin makeaa, että pää ja hampaat räjähtävät.”
  5. Niiden maku. ”Se on yksinkertaisesti sairaan paha. Tosi hankala käsittää, miten joku normaali ihminen tykkää marmeladista. Jos joku niistä tykkää, on varmaan A. syntynyt ennen 60-lukua, jolloin ne olivat ainoita karkkeja tai B. syntynyt mummona.”
  6. Niiden pakkauskoko. ”Vihreä kuula on rikos joulua kohtaan. Kuka helkkari jaksaa vetää rasiallisen niitä?”

Mitä mieltä sinä olet? Ovatko Vihreät kuulat mieleesi vai eivät? Osallistu kyselyymme! Voittajalle emme arvo ainakaan rasiaa Virheitä kuulia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.