Mies vaihtoi kaupassa kananmunia rasiasta toiseen. Laajentakaamme ajatusta muuallekin. #epäolennaiset #menaiset

Video, jonka Me Naiset (@menaiset) julkaisi

Kaikki Epäolennaiset-jutut löydät täältä.

Marjastaminen hälventää tutkitusti alakuloa, stressiä ja ahdistusta. Tai sitten ei.

Marjastus, mikä luonnonläheinen ajanviettotapa! Listasimme hiljattain useita syitä, miksi marjastus on todellinen kuningaslaji – luonnossa oleilu muun muassa hälventää alakuloa, ahdistusta ja stressiä ja marjastaessa voi kokea onnistumisen riemua.

Vai voiko? Toisinaan suomalaisten suosikkilaji voi olla itse syypää aiemmin mainittuun ahdistukseen ja alakuloon. Pahimmassa tapauksessa marjastaminen on jättänyt pysyvät traumajäljet, kun metsään lähtemiseen on liittynyt erityistä dramatiikkaa tai pakollisuutta.

Neljä naista kertoo, millaisia traumoja marjametsältä jäi käteen.

Kainuun räkkä sai Sallan jättämään marjaretket vuosikymmeneksi. Metsässä kykkiminen totisesti kasvattaa luonnetta!

”Olin ehkä 13-vuotias, kun mökillä tuli ajankohtaiseksi poimia kaikki lähitienoon mustikat. Toki meidät lapsetkin värvättiin töihin. Ei metsässä muuten mitään, marjaahan olivat mättäät täynnä, mutta Kainuussa kun oltiin, myös itikkaa riitti niin, ettei eteensä nähnyt. Silmät ja suu olivat kirjaimellisesti täynnä koipia ja siipiä, ja korvat soivat ininästä.

”Meni yli vuosikymmen ennen kuin seuraavan kerran lähdin vapaaehtoisesti marjametsään.”

Lopulta tuskissani kiristin anorakin hupun niin, että nenälle ja silmille jäi pieni aukko, laitoin korvalappustereot soimaan (kasetilla taisi olla Queenia), ettei ininä häiritsisi, ja valelin kämmenselät Offilla. Ne olivatkin ainoa paljas iholäikkä nenän lisäksi. Sillä konstilla sain ämpärin puolilleen, mutta meni yli vuosikymmen ennen kuin seuraavan kerran lähdin vapaaehtoisesti marjametsään. Silloinkin etelässä, jossa itikoita on niukemmin.”

Maaseudulla kasvaneet nuoret muistavat, että tietyssä vaiheessa kesää kouluun ei ollut tulemista ilman marjasankoa. Minna muistaa ajan liiankin hyvin.

”1980-luvulla ainakin maaseutukouluissa oppilaat saivat elokuun lopulla yhden päivän marjankeruuvapaata. Jokaisen oli vietävä koulun keittolaan muutama litra puhdistettuja puolukoita. Voi luoja, inhosin sitä päivää. Lukuaineiden ystävänä olisin paljon mieluummin istunut pulpetissa kuin kykkinyt yksikseni hyttysten syötävänä marjamättäällä.”

”Ärsyttää, kun toisen ämpäri täyttyy nopeammin, vaikka itse kauhoo veren maku suussa.”

Kilpailuhenkisyys voi pilata marjastuksen ilon, kuten Heinillä.

”Marjastus on ok, jos seura on sopivaa eli hitaampaa kuin minä. Jostain syystä siinä lajissa kilpailuhenkisyys puskee pintaan. Ärsyttää, kun toisen kuppi tai ämpäri täyttyy nopeammin kuin oma, vaikka itse kauhon veren maku suussa enkä edes ehdi syödä yhtään marjaa. Isosiskoni kuuluvat ikäluokkaan, jonka piti lapsena kerätä kouluun ämpärillinen puolukoita puuroa varten. Heiltä se ämpäri täyttyy nykyäänkin nopsaan ja iloisesti. Oma pullamössösukupolveni ei pärjää.”

Tällä niin kutsutun pullamössösukupolven edustajalla, parikymppisellä Aliisallakin on painavaa sanottavaa viinimarjapensaista.

”Lapsuudenkotimme pihalla Oulussa oli valtavat viinimarjapensaat. Vihasin loppukesää, koska perheen lapset tuupattiin vuosittain pensaikkoon kulhojen kanssa. Sato oli aina runsasta, eikä marjoja tietenkään voinut jättää pensaisiin mädäntymään. Yritin kipeästi keksiä pakokeinoja, jotta välttäisin tuntien marjanpoiminnan, mutta huudoksi ja itkuksihan se meni. Kaiken lisäksi olen aina pelännyt hämähäkkejä sydämeni pohjasta, ja pensaikot kuhisivat isoja lukkeja. Viinimarjapensaista on jäänyt todellinen trauma, perhesuhteita koeteltiin, eivätkä viinimarjat edes ole herkullisia.”

Hirvikärpäset valtasivat metsät

Naiset jakavat marjametsätraumansa: ”Toisen ämpäri täyttyy nopeammin, vaikka itse kauhon veren maku suussa!”

Koska en kestä kuumaa, en mene kesällä metsään. Hirvikärpästen takia pitää olla suojavarusteet ja hiki virtaa. Nuorempana rakastin metsiä, ei noita karmeita öttiäisiä silloin ollut. Kylmillä syyskeleillä on ihanaa mennä sienimetsään, ja siinä sivussa kerätä myös puolukat.
Lue kommentti

Onneksi Euroopassa on monarkioita. Mitä yhtä harmitonta meillä muuten olisi kauhisteltavaksi?

Elämme kuivia aikoja: on pakko kauhistella Meghan Marklen paljaita olkapäitä ja ihastella prinssi Louisin söpöyttä, koska kuninkaalliset eivät ole viime aikoina tuottaneet kunnollisia, mehukkaita skandaaleja. Onneksi voi aina palata menneisiin vuosiin. Kuinka hyvin muistat klassiset kuninkaalliset törttöilyt?



Kuninkaallisten skandaalien äiti tapahtui Britannian hovissa vuonna 1936. Mikä?


Minkä tapauksen jälkeen tiedotettiin herttuatar Sarah Fergusonin ja prinssi Andrewin asumuserosta?


Kuka kuningatar Elisabet II:n lapsista ei ole eronnut?


Kenen omaan skandaaliin tämä ryhmä liittyy?


Minkä niminen se kaveri oli, joka oli Ruotsin prinsessa Madeleinen kanssa kihloissa, mutta menikin paneskelemaan norjalaisen käsipalloilijan kanssa?


Mitä vuotta kuningatar Elisabet II on kutsunut nimellä Annus Horribilis?


Kuka kruunupää perusti selvänäkijäystävänsä kanssa enkelikoulun?


Kenen kanssa tällä miekkosella oli juorujen mukaan kuninkaallinen suhde?


Miksi Espanjan kuningas Juan Carlosin suosio romahti vuonna 2012?


Kenen elämän kiusallisin asia?


Kuka kohautti valitsemalla naamiaisiin asukseen natsiunivormun?


Skandalöst!

 

Kai se tamponihomma edes meni oikein??!


Lite märkvärdigt!

 

Mutta ehkä seuraat jotain muita kesäuutisia kuin kuninkaallisuutisia? Sekin on ok!


Jättefantastiskt!

 

Nämä olivatkin perustason juoruja. Mutta tiesitkö, että prinsessa Anne on saanut kerran ylinopeussakot?