Taas on nostettu esiin latteäiti, siis tuo kahvilassa kaikki pivät maitokahvia litkivä kaupunkilainen. On muutakin äitiyttä:

Lue kaikki epäolennaiset-jutut täältä.

Kokeile suomalaisen musiikin päivän kunniaksi, miten hyvin tunnet sinivalkoisten merkkibiisien sanat.

 

Itsenäisyyspäivänä Suomi lepäsi puhtaan lumipeiton alla kauniina ja hyvänä. Kohta alkaa vesisade. Onko Suomi 100 -huuma nyt muka ohi? Eiiiiiiiiiiiii!

1. Kieltäminen – ei se voinut olla tässä!

Juhlavuosi loppuu harvoin täysin yllättäen. Teemajuhlaan liimautuminen lopun kynnyksellä on kuitenkin tavallista. Haalimme alennusmyyntiin tulleita Suomi 100 -ämpäreitä ja pullonavaajia, sillä yksin jääminen pelottaa. 

2. Suru – töissä käynti voi auttaa

Juhlavuoden loppumista ei pidä yrittää päästä yli supervauhtia. Sinulla on täysi oikeus palata ”alaston mies juhlii MM-voittoa" -Facebook-kehyksiin ja hymähdellä Suomi 100  -tekstiviestiin vastanneille. Olivathan ne hienoja tunteja! Kukaan ei vie sinulta niitä pois.

Normaalia elämää ja rutiineja olisi kuitenkin hyvä pitää yllä. Töissä käyminen ja kavereiden näkeminen yleensä auttavat arkeen palaamista.

3. Viha – hemmetin chileläiset alpakkoinensa!

Viha ei ole väärä tunne. Se antaa rajoja ja vahvuutta. Mutta sitä on käsiteltävä, ettei se mene yli. Juhlavuoden  äkkiä loputtua, toisten maiden ilonpito voi nostaa aggressioita pintaan. 

Esimerkiksi Chilen itsenäistymisestä tulee ensi helmikuussa 200 vuotta. Ja siellä laiduntaa jo ihan valmiiksi alpakoita. Suomi 100 -surijan kannattaa siis ummistaa korvansa tältä hälyltä. Itseään voi myös lohduttaa ajatuksella, että pian ne chileläiset makaavat tässä ihan samassa kuopassa. 

Chile 200, ketä kiinnostaa! Kuva: Shutterstock
Chile 200, ketä kiinnostaa! Kuva: Shutterstock

Normaalin rajat alkavat paukkua, mikäli vuoden jälkeen yhä tuntee juhlavuotta kohtaan jatkuvaa raivoa. Vihan kuuluu hellittää, koska pitkittyessään se voi viedä kyvyn nauttia elämästä.

4. Riemu – kohta meillä on joulu!

Suomi 100 -surun ollessa pahimmillaan on hyvä muistaa, että surun, vihan ja ahdistuksen jälkeen koittavat paremmat ajat. Moni alkaa nähdä ympärillään uusia mahdollisuuksia. Hetkinen, joulu, sehän ei ole ollenkaan hullumpi pyhä! Uudesta juhlapäiväihastuksesta ei kannata kokea syyllisyyttä. Laastarisuhde saattaa auttaa käsittelemään asiaa.

5. Hyväksyntä – ei se ollut mitään henkilökohtaista

Vaikka juhlavuoden päätös ei olisi ollut omasta mielestä se paras mahdollinen, täytyy se jossain vaiheessa vain hyväksyä. Näin kävi, kynttilät on nyt poltettu ja Finlandia veisattu. Ei sen ehkä ollut tarkoituskaan olla mitään sen suurempaa. Kun tulee olo, ettei Suomi 100 enää määritä omaa elämää, on valmis siirtymään eteenpäin.