Miltä kuulostaisi kuuma keitto, joka valuu ihoa pitkin? Tai viereisen pöydän alastomat ruokailijat? Kuva: Colourbox
Miltä kuulostaisi kuuma keitto, joka valuu ihoa pitkin? Tai viereisen pöydän alastomat ruokailijat? Kuva: Colourbox

Ensi kesänä lontoolaisravintolassa ruokaillaan ilman puhelimia ja kynttilänvalossa.

Suomessa on jo nähty esitys, jossa esiintyjät ja yleisö olivat alasti. Jos kiinnostusta löytyy, ehkä pian täälläkin avataan nakuravintola Lontooseen tulevan The Bunyadin tapaan.

Ainakin Britanniassa riittää kysyntää. The Bunyadin verkkosivujen mukaan vain kesäkuukausiksi avattavalla ravintolalla on jo nyt 27 000 ihmisen jonotuslista. Pop up -ravintola pystytetään Lontoon keskustaan, tarkka sijainti on vielä hämärän peitossa.

Telegraphin uutisen mukaan henkilökunta ohjaa ravintolaan saapuvat asiakkaat pukuhuoneeseen, jossa heitä pyydetään jättämään tavaransa ja vaatteensa lokeroihin. Asiakkaat saavat ”kevyet kaavut”, jonka jälkeen he voivat itse päättää, riisuvatko ne pöytään päästyään.

Nakuravintolan perustajat haluavat vapauttaa asiakkaat ”modernin elämän ansoista”, kuten teknologiasta – ja vaatteista. Kuva: The Bunyadi
Nakuravintolan perustajat haluavat vapauttaa asiakkaat ”modernin elämän ansoista”, kuten teknologiasta – ja vaatteista. Kuva: The Bunyadi

Pöydät on osin suojattu bambuseinämillä, jotka antavat hieman yksityisyyttä. Lautasliinat ovat kookkaita, jotta vieraat välttyvät ikäviltä palovammoilta. Henkilökunnalla on ”minimaalisesti vaatteita päällä”.

– Kaikkia vaivaa, kun ihmiset käyttävät puhelimiaan syödessä. Siksi ravintolaan ei saa tuoda minkäänlaista teknologiaa, ravintolan ideoinut Sebastian Lyall selittää talkRADION haastattelussa.

Ruoka valmistetaan avotulella ja on Lyallin mukaan terveellistä ja puhdasta – eli ”alastonta”, luonnollisesti.

– Kasvatamme itse ruokamme. Ruokailuvälineet ovat syötäviä. Ravintolassa ei ole mitään muovista tai metallista tehtyä, emmekä käytä sähköä tai kaasua, hän jatkaa.

Keinotekoisuus kunniaan, sanoo kriitikko

Alastomuus on toki luonnollista ja kannatettavaa esimerkiksi kotioloissa. Mutta ulkona syödessä? Ruokatoimittaja ja entinen kokki Bill Knott ruotii nakuravintolaa Telegraphissa eikä ole innoissaan ilmiöstä.

”Alastomia ihmisiä täynnä oleva ravintola on epäkäytännöllinen ja epähygieeninen eikä nostata ruokahalua.”

”Alastomia ihmisiä täynnä oleva ravintola on epäkäytännöllinen ja epähygieeninen eikä nostata ruokahalua”, hän tylyttää.

Knott ymmärtää alastomuuden luonnon helmassa vaikka aurinkoisella rannalla, mutta nakuravintolan ”luonnollisuutta” hän ei ymmärrä.

”Ravintolan tarkoitus on olla keinotekoinen: Se on yksi sivilisaation suurimmista saavutuksista. Ympäristö, joka muistuttaa, kuinka pitkälle olemme edenneet tilanteesta, jossa luolamiehet raahasivat illalliseksi kotiin karvaisia mammutteja.”

Kysely

Haluaisitko mennä nakuravintolaan?

En.
En.
69.4%
Kyllä.
Kyllä.
30.5%
Ääniä yhteensä: 36

Järki ja tunteet. Kyllähän meillä ne molemmat on, mutta kumpi on voitolla juuri nyt? Frozen-testin jälkeen et enää pohdi.

 

Espoolaisetko marisijoita? Hehän ovat luonnonläheisiä älyn sekä kauneuden yhdistelmiä ja itsesuggestion mestareita, joilta meillä muilla on paljon opittavaa!

Espoolaisilla on viime aikoina ollut rankkaa.

Ensin Espoon ja Helsingin välillä kulkevan länsimetron valmistuminen myöhästyi useammalla vuodella. Kun metro vuosien odotuksen jälkeen vihdoin ylitti Espoon ja Helsingin välisen rajan, alkoivat uudet vaikeudet.

Suorat bussilinjat Etelä-Espoosta Helsinkiin lakkautettiin, ja sen takia monen espoolaisen työmatka piteni merkittävästi. Helsingin Sanomien mukaan espoolaispäättäjät vaativat suoria bussilinjoja takaisin, metrojunissa on odottamatonta ruuhkaa ja itse asiassa koko Espoo sellaisena kuin sen tunsimme on kuollut.

Espoolaiset itse ovat HS:n sivuilla muun muassa valitelleet liityntäbussin kierrelleen ”vaikka mistä” ja kertoneet itkeneensä liikennesuunnittelijoille, koska kuuden kilometrin työmatka menee metrolla hitaasti.

Vaikka työmatka-ajan äkillinen kaksinkertaistuminen potuttaisi ketä tahansa meistä, espoolaisille ei ole satanut sympatiaa. Esimerkiksi Me Naisten kolumnisti Anna Perho kommentoi espoolaisten tuskaa sarkastiseen sävyyn Twitter-tilillään.

Espoolaiset tarvitsevat nyt metrokurimuksensa keskellä hieman lisää arvostusta. Onhan ainakin 11 asiaa, joissa muu Suomi voisi ottaa mallia Espoosta ja sen asukkaista:

1. Luonnonläheisyys

Espoo on suurkaupunki, tai ainakin se on suurkaupungin vieressä, ja siellä on ostoskeskus, jonka nimi on Iso Omena. Silti luonnonläheisyys on espoolaisille tärkeä arvo, ja he rakastavat kotikaupunkiaan juuri sen kauniin luonnon tähden.

2. Saaristo

Sen lisäksi, että Espoossa on metsää ja kaupunkia, siellä on myös saaristoa! Ne, jotka eivät koe itseään tarpeeksi merikarhuiksi siirtyäkseen saarille, voivat ihastella merta ja saaristoa Rantaraitilta. Espoon kaupungin nettisivujen mukaan kyseisen kulkuväylän ”luonne vaihtelee urbaanista erittäin vehreään ja pienimuotoiseen”, mitä ikinä se tarkoittakaan. 

3. Monikulttuurisuus

Espoossa on onnistuttu siinä, missä moni epäonnistuu. Espoo on nimittäin hyvin monikulttuurinen, mutta silti tylsyyteen asti rauhallinen paikka. Suuri osa Espoon asukkaista on muualta, lähinnä muista Suomen kunnista, muuttaneita, mutta silti Espoota ei rinnasteta esimerkiksi Ruotsin pahamaineiseen Rinkebyhyn. Itä- ja länsisuomalaiset sekä maahanmuuttajat elävät sulassa sovussa Espoossa.

”Paitsi, että Espooseen on keskittynyt älykkäitä korkeakouluopiskelijoita, sinne on pesiytynyt myös maamme arvostetuinta naiskauneutta.”

4. Teekkaritihentymä

Entisen teknillisen korkeakoulun eli nykyisen Aalto-yliopiston ansiosta Espoo on yksi maamme johtavista teekkarikeskittymistä. Onko suuri teekkaripitoisuus kaupungille hyvä asia, osa teistä saattaa kysyä. On tietenkin, varsinkin jos on itse diplomi-insinööri – kuten peräti runsaat kolme prosenttia espoolaisista on!

5. Älyn ja kauneuden yhteenliittymä

Paitsi, että Espooseen on keskittynyt älykkäitä korkeakouluopiskelijoita, sinne on pesiytynyt myös maamme arvostetuinta naiskauneutta. Vuoden 2000 Miss Suomi -kilpailun ensimmäinen perintöprinsessa, espoolainen Jenni Dahlman kertoi hiljattain Me Naisissa, että hänellä on kotikaupungissaan äitiporukka, johon kuuluvat myös Vanessa Kurri (Miss Suomi 1999), Suvi Tiilikainen (Miss Suomi 2000) ja Janina Fry (Suomen Neito 1993).

6. Siistit metroasemat

Suurkaupungeista ympäri maailmaa tiedetään, että siellä missä on metroasemia, on myös lieveilmiöitä. Esimerkiksi Helsingissä Sörnäisten, Kontulan ja Rautatientorin metroasemien seudut ovat poliisin erityishuomion kohteena. Toista on Espoossa! Siellä metroasemat kiiltelevät vielä uutuuttaan, nenään ei tunnu virtsan hajua eikä silmiin osu huumekauppaa. 

7. Ruuhkankestävyys

Vaikka espoolaiset ymmärrettävästi harmittelevat länsimetron epäkohtia, oikeasti ruuhkassa istuskelu ja odottaminen eivät heitä hetkauta. He ovat tottuneet jonottamaan tyynesti Helsinkiin pääsyä autoissansa Länsiväylällä. 

8. Itsesuggestion voima

Jos se ei olisi rahasta kiinni, aika monesta pääkaupunkiseudun kunnasta kävisi nykyistäkin vilkkaampi muuttoliikenne maamme pääkaupunkiin. Niin hieno paikka kuin Espoo onkin, myös moni espoolainen asuisi oikeasti mieluiten Helsingissä. Espoolaiset ovat kuitenkin onnistuneet joukolla suggeroimaan itsensä ajatusmalliin, jossa Espoo on ei vain Suomen vaan koko maailman paras paikka asua ja elää. 

”Espoolaiset todella tykkäävät busseistaan.”

9. Kauniainen

Missä muussa suomalaisessa kunnassa on toinen kunta kruununjalokivenä tai hillosilmänä keskellä? Vain Espoo pystyy tähän.

10. Bussirakkaus

Kuten lienee käynyt ilmi, espoolaiset todella tykkäävät busseistaan. Useimmat ihmiset inhoavat bussissa istumista ja valitsevat mieluummin esimerkiksi junan, metron tai lentokoneen, mutta eivät espoolaiset. He muistavat edelleen, että linja-autossa on tunnelmaa – jollaista metrossa ei kaikesta päätellen ole. 

11. Jokin mysteeriksi jäänyt Espoo-tekijä

Espoolla ja espoolaisilla menee sekä stereotypioiden että tilastojen valossa erittäin mukavasti. Keskimäärin espoolaiset ovat hyvinvoivaa ja hyvin toimeentulevaa sakkia, ja heidän määränsä on kasvussa. Vaikka muiden kuntien asukkaat voisivat ottaa espoolaisista oppia, eivät he pysty muualta käsin aivan muuttumaan espoolaisiksi. Ei nimittäin täysin tiedetä, mikä tekee espoolaisista niin erinomaisia.