Tuo viikon olennaiset HUS lähinnä nauratti. Vaan ei naurattanut minua tuossa vuodenvaihteessa 2007-2008 jolloin jouduin hakeutumaan Jorvin sairaalan päivystykseen, oksentelun ja ripulin vuoksi sekä kovien vatsakipujen takia. Ensimmäisellä käynillä 2pvä:tä ennen uuden vuoden aattoa. Sain nestettä ja antibiotti tiputuksen lab.kokeet otettiin sitten kotiin ja respti antibioteja (ei edes kuunneltu että olen ko. antibioteille allerginen). Seuraavana aamuna takasin ja uudet lab.kokeet sekä uusi antibiotti siitä sitten iltasella kotiin. Myöhään illalla soi puhelin ja pyydettiin tulemaan aamulla uudestaan koska lab.kokeissa korkea CRP. Aamulla tosiaan menin ja lab.kokeiden lisäksi ultraääni jossa todettiin minulla olevan vatsassa joku epämääräinen möykky(valiteltiin kun päivystyksen ultrat ovat niin huonotasoisia ettei oikein saa selvää). Koska CRP edelleen hyvin korkea yli 300, jäin päivystysosastolle yöksi ja sieltä siirto kirurgiselle osastolle seuraavana aamuna. Arvailuja oli paljon mikähän minulla voisikaan olla. Hoitajat erittäin epäystävällisä ja tiuskivia ei tarvinnut kuin kysyä mistähän saisin pyyhkeen jotta pääsisin edes pesulle. Vast: En tiedä kysy omaltahoitajalta. Kiva kukahan hän mahtaa olla, sitä kun ei oltu kerrottu. Pyytäessäni särkylääkettä miespuoleinen hoitaja ilmoitti että minä en tuo sinulle mitään. Kärsin kroonisista kivuista jonka tiesivät hyvin. Pyysin loppujen lopuksi potilasasiamiehen numeroa ja siitä vasta sohw alkoi. Siirto minulle gynekologiselle osastolle, jossa oikeastaan sama meno jatkui. Lääkäri oli olevinaan mitä sydämmellisin vaikka hänestä suorastaan paistoi ettei voisi vähmpää kiinnostaa selviänkö hengissä vai en saatikka mikä minulla edes on. Viikonlopuksi sitten kotiin kera taas uusien antibiottien ja taas soitto että ma takasin. Ja sinne gynekologiselle siis takasin. Sieltä käsin taas antibiotti tiputukset ja parit ultraäänet kera samojen kertomusten että kun siellä nyt näkyy joku epämääräinen möykky, mutta ei oikein selkeesti näy näissä heidän vanhoissa laitteissa.(Talo on siis täynnä vanhoja laitteita). Viikonlopuksi kotiin ja takasin maanataina nyt siirto kirurgiselle joskin eri osastolle. Ei edelleenkään mitään tietoa mikä minua vaivaa, kivut olivat todella sietämättömiä ja kaikki jotka sinä aikana kävivät minua katsomassa olivat varmoja etten elävänä selviä. Laihduin liki olemattomiin (38kg) ja normi minulla sentään n. 47kg. Joten sen kyllä jo huomasi, vitivalkoinen kasvoilta silmät kuopalla. Kun sitten ryhdyin protestoimaan liki 3vko:n jälkeen ettei tässä ole mitään järkeä kun ei tehty mitään luvatuistakaan kokeista lukuunottamatta lab. ja ultraääni, ei kolonaskopiaa sulkeakseen pois suolistosairauksia. Päätin etten enään jää Jorviin vaan ilmoitin että lähden, silloin tuli taas hätä paikalle löytyi Infektiolääkäri (joka olikin paikan ainoa inhimillinen lääkäri) kertoakseni minulle etten voi lähteä koska olen hengenvaarallisessatilassa(vaan kun olisi tiennyt missä) hän selitti sen minkä pystyi papereiden perusteella kertomaan. Jonka jälkeen törmäsin taas erittäin epämiellyttävään lyhythiuksiseen hoitajaan joka suoraan huusi minulle: Et voi lähteä koska sitten kerrot kaikille ettei Jorvissa saa hoitoa!, Toiseksi etkö tiedä että yksityisellä esim.kolonaskopia maksaa monia tuhansia euroja. Nii sitähän minulle siellä oli luvattu liki 3vko tehdä vaan ei näkynyt tekijää. Totesin hänelle vaan että kerron kyllä joka tapauksessa tästä Jorvin toiminnasta, on se ollut niin epäystävällistä kaikilta osin. Tunti siitä kun Infektiolääkäri pyysi etten lähtisi ja selitti tilaan, tuli kirurgi ja kotiutti toki kyllä tämän Infektiolääkärin määräämien 3 eri antibiotin yhdistelmällä. Kotiin päästyäni otin sitten yhteyttä yksityis sektorille ja ensikäynnillä siellä todettiin että hulluja ne Jorvissa, kun näkee että ihminen on vakavasti sairas. Kolonaskopia tehtiin(ei ollut tuhansia euroja), siellä ei vikaa ja päädyttiin avaamaan vatsa tähystysleikkauksella. Ja sieltä sitten löytyi vika, puhjennut umpilisäke. Joka oli jostakin syystä ilmeisesti kiitos siitä kaiketi Jorville (edes) antibiotti määristä päättänyt kotiloitua joten siksi olin hengissä ja siis kirjoitan tätä tarinaa. Mutta ilman leikkausta tuskin olisin selvinnyt ainakaan kovin pitkälle. Ihmettelivät tuolla yksityiselläkin, että yleensä olin hengissä kaiken kokemani jälkeen. Jorvista tuli vielä oikein kirje kotiin jossa kerrottiin että olen kotiutunut ja potilas ottanee yhteyttä jos vielä vaivoja. Siinä vaiheessa näin todella kirjaimellisesti punaista, enkä voinut olla soittamatta ko.lääkärille ja kysä tarkoittiko hän että potilas ottanee yhteyttä jos vielä on hengissä. Oli hetken edes hiljaista sielä puhelimen toisessa päässäkin,(kas vaihtelu virkistää). Ja ilmoitin sitten että minut on leikattu ja sen teki gastrokirurgi jolloin puhelimessa ilmoitettiin että tämä minua Jorvissa hoitanut (viimeiseksi)oli kyllä myös ihan gastrokirurgi.(huh toivottavasti ei kukaan vaan joudu antamaan henkeään hänen käsiin). Kerroin tämän tarinani vain siksi että haluaisin ettei kenenkään muun tarvitsisi kokea moisia loukkauksia ja hengenvaarantamista Jorvin sairaalankaan taholta. Ja koska tiedän olleeni onnekas kun minulla oli mahdollisuus mennä yksityiseen, kaikilla sitä ei valitettavasti aina ole. Paljon se oli minunkin rahoista, jonka vuoksi en siis alunperin hakeutunut yksityissektorille. Mutta ei kai elämää voi rahassa mitata? Toivoen parempaa kaikille!

Kerro tuo tarinasi Potilasvahinkokeskukseen ja vielä Valviraan, niin saat korvauksen huonosta hoidosta ja kyseiset hoitajat ja lääkärit saavat huomautuksen.
Itselleni posti toi juuri eilen myönteisen päätöksen, kun olin valittanut hammashoidossa tapahtuneista virheistä ja huonosta käytöksestä. Nyt saan uuden hampaan menetetyn tilalle ja vielä kipurahoja. Mutta tärkeintä on, että sellainen lääkäri, joka ei sovellu alalle, joutuu tarkistamaan käytöstään ja tietojaan. Valituksen voi tehdä vuosienkin jälkeen. Voit auttaa seuraavaa potilasta valittamalla, ehkä säästät ihmishenkiäkin niin.
Netistä löytyy osoitteita ja kaavakkeita, nyt valittamaan, varmasti saat korvauksen törkeästä huolimattomuudesta ja huonosta kohtelusta.

Päivystykseen kiireellä kun yllättäen todettu infarktiepäily ei nitroillakaan kovin hyvin auttanut. Odottelua päivystyksessä johdot rinoilla vaikka olin pitänyt olla aivan muualla sovitussa tapaamisessani. Päivystämässä olleella lyhythiuksisella lääkarillä oli ilmeisesti ollut huono päivä tai muuten liian pitkä päivystys joten hänen kommenttinsa oli " ei teillä voi olla tuota sairautta" mutta kirjoitti kuitenkin reseptin ja bussilla kotiin apteekin kautta.
Tässä ovat lääketieteelliset asiantuntijat ihmetelleet kovasti hänen menettelyään ja potilasasiamiehen pyynnöstä huoimatta en lähtenyt jatkamaan valittamisen tiellä eteenpäin kun juuri avioituneella ja esikoisen isänä hänellä varmaan oli lisähuolia päivystysten lisäksi.
Infarktni hoideltiin toisten lääkäreiden tekemänä jossa 100 prosenttinen tukos ja toinen vain 99 prosenttinen avattiin ja asia saatiin kuntoon muuta asiantuntevaa ja vastuunsa tuntevaa kardiologiaa kautta. Aikaa tosin meni päivystyksessä käynnin jälkeen miltei tasan 8 kuukautta mutta nyt asia on hoidettu.
Herää kysymys kun näistä sydämen häiriöistä on mukamas kiire liotuhoitoon niin voin vakuuttaa ettei näin ollut kohdallani tämän lyhythiuksisen lääkärin mielestä. Tommoset tuokset kun kuuluu yleensä vainajille joita löydetään kuolinsyiden tutkinnassa jälkeenpäin. Kun hoitovirheiden kuolintilastoissa menehtyy enemmän ihmisiä kuin liikenteessä en ihmettele mitenkään tilastojen luotettavuutta ihan oikeansuuntaisina.