Kommentit (9)

Vierailija

Tein saman, poistin ystäväni elämästäni jatkuvan yksipuolisen yhteydenpidon vuoksi. Välillä mietin mitä hänelle kuuluu, mutta toisaalta nyt on hyvä.

Vierailija

Tein pari vuotta saman jutun ja pitkän ystävyytemme tie oli tullut päätökseen yksipuolisen yhteyden oton ja toiminnan takia.
Itse myös mietin mitä hänelle kuuluu ja muutaman viestin olemme lähetelleet. Hän jopa vuosi sitten pyysi nuorimman tyttären ylioppilasjuhliin. Kieltäydyin ja sanoin jo meneväni toisille juhlille.
Nyt on kyllä helpompaa ja stressi siitä pois.

Vierailija

Ystäväni vähän niiku itse päätti ystävyytemme kun mieheni kuoli.olin siihen asti ollut se aktiivisempi pitää yhteyttä. Viime viikolla törmäsimme kirppiksellä "sattumalta" . Ei mitään selitystä miksi häipyi , jääkööt sinne minne kuuluukin.

Vesipisara

Ystäväni kiukutteli kaikille, kaikesta. Lopulta tuli aika, että myös minä aloin saada kiukuttelua osakseni. Aikuinen ihminen ... Päätin, että jos on minun vuoroni saada kyykytystä ( ei yhteydenottoa että "oppisin"), se tulisi toistumaan, kuten muilla hänen ystävillä ja sukulaisilla. Ja että ystävät sitten "ryömivät" hänen seuraansa takaisin. Ei se niin mennyt. Minua pompottaa julmasti tosiystävä vain kerran, viimeisen kerran.

Lisäksi kuulin miten hänen lapset puhuivat minusta ( läsnäollessani) ja totesin että on puhuttu aika pahasti selkäni takana, hänen lasten läsnäollessa. Ei lapsia voi syyttää, mutta tarjoanko enää mahdollisuutta pahoihin puheisiin/ikävään juoruiluun? En. 

Toki muistelen yhteisiä aikoja, mutta en voi jatkaa ystävyyttä enää ystäväni nykyversion kanssa. Tuntui harmilliselta, en tekisi näin ellei olisi pakko. 

Vierailija

Lapsuudessani sain kokea jo ensimmäisen ystävän menetyksen hänen puoleltaan. Seuraava ystävä lähti elämästäni omien tekojen vuoksi, ei hyväksynyt minua sellaisena kuin olen. Olenkin monesti miettinyt, onko mennyt ihminen tosiaankin ystävä vaiko kaveri vaiko vaan tuttava. Tuon yhden ystävän lähdön jälkeen en päästänyt ketään enää elämääni ja kun sen kerran tein jokunen vuosi sitten niin huomata sain, että hän ei ollut ystävä vaan kaveri. Ystävät eivät arvostele toisten päätöksiä niin kuin tämä kaveri teki. Hän hävisi elämästäni sanomatta sanaakaan. En kysy häneltä kysymystä (miksi). Kertokoot hän sen jos vaan pystyy.

Mistä tunnet sä ystävän

Paria kommenttia kun lukee niin tulee mieleen oma yhteydenpito ja kun sanoin ääneen asiasta yleisellä tasolla niin minulle viisaasti neuvottiin olemaan kuitenkin se, joka ylläpitäisi ystävyyttä vaikka toinen ei se aktiivisempi olisi. Tätä olen joka kerta miettinyt, kun on ollut aika jotain yhteydenpitoa alkaa pitämään. Annanko kuivua vaiko jatkanko? Olen myös samalla miettinyt sitä, että toisella on elämäkin elettävänä, jopa perhe ja työ, joka verottaa yhteistä aikaamme mutta kun tapaamme on ystävä ainoastaan tuolloin minulle suonut aikansa.

Vierailija, jolta on kuollut mies: Oletko ajatellut koskaan, että ystäväsi ei vaan osannut olla tuollaisen asian myötä haluamallasi tavalla elämässäsi? Moni ei tiedä, miten toinen kohtaa surun. Jotkut sulkeutuu eivätkä halua ketään tavata, toisen pakenee suruaan juosten muualla poissa kotoaan, jotkut jatkavat kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ja mitä kohtaamiseen kirpparilla tulee, ajattelitko tosiaan, että tuommoisen asian kertominen noinkin yleisessä paikassa on ihan hyvä juttu? Hiipunut ystävyytesi kuulostaa aika nuorelta, kun et ole tuntenut ystävääsi, miten hän elää elämäänsä. Tuntuu, että SINÄ halusit että tämä ystäväsi olisi pitänyt olla tukenasi miehesi kuoltua, pyysitkö häntä? Me ihmiset kun emme ole ajatusten lukijoita.

Ystävyys on lahja

Ihana, avoin kertomus ystävyyden päättymisestä. Omassa elämässäni ystävyyssuhteita on päättynyt useita. Usein ystävyyssuhteet liittyvät johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen ja kun olosuhteet muuttuvat, huomataan, ettei enää ole yhteisiä intressejä jatkaa yhteydenpitoa. Ystävyys vain hiipuu hiljalleen pois. Hymyillään kun tavataan. Erimielisyyteen on itselläni päättynyt aikanaan vain yksi nuoruudenaikainen ystävyyssuhde. Tämän päivän vitsaukseen, narsismiin päättyy varmasti monia suhteita. Jos toinen ajattelee vain itseään ja omaa elämäänsä, paasaa siitä, eikä ole kiinnostunut ystävänsä asioista pätkääkään, ei sellaista ystävyyssuhdetta ole mitään järkeä ylläpitää. Kaikki hyvät ihmissuhteet perustuvat vastavuoroisuuteen ja tasapuolisuuteen. On onni omata pitkäaikaisia hyviä ystäviä, mutta on myös hyvä muistaa että maailma on mukavia ihmisiä täynnä, joten uusien ystävien löytäminen on aina mahdollista. Nykypäivän some-maailma tarjoaa ystävystymiselle ja ystävyyden ylääpitämiselle vieläpä täysin uudenlaiset puitteet. Itse olen kyllä enemmän perinteisten tapojen kannalla ystävyyden ylläpitämisessä. Mikään ei voita naamatusten kohtaamista itselleen tärkeän ihmisen kanssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani sain kokea jo ensimmäisen ystävän menetyksen hänen puoleltaan. Seuraava ystävä lähti elämästäni omien tekojen vuoksi, ei hyväksynyt minua sellaisena kuin olen. Olenkin monesti miettinyt, onko mennyt ihminen tosiaankin ystävä vaiko kaveri vaiko vaan tuttava. Tuon yhden ystävän lähdön jälkeen en päästänyt ketään enää elämääni ja kun sen kerran tein jokunen vuosi sitten niin huomata sain, että hän ei ollut ystävä vaan kaveri. Ystävät eivät arvostele toisten päätöksiä niin kuin tämä kaveri teki. Hän hävisi elämästäni sanomatta sanaakaan. En kysy häneltä kysymystä (miksi). Kertokoot hän sen jos vaan pystyy.

Siis tottakait ystävä saa arvostella sun päätöksiäsi?!? Mikä ystävyys se on, että toiset ottaa vastaan kaiken mukisematta.

Me ollaan erilaisia, me kasvetaan eri suuntiin, me muutumme, tilanteet muuttuu, maailmankatsomus, jopa maailman tilanteet muuttuessaan muuttaa meitä. Vaikka joku on miten hyvä sydänystävä, tottakait voi käydä niin, että siitä kasvaa eri suuntiin. Aivan kuin avioparit.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat