Ghostaaminen - suhteen lopettaminen ilman selityksiä + seksuaalinen häirintä

miekkonen

Onko aina parempi käydä uuden tuttavuuden kanssa ainakin yksillä "oikeilla treffeillä" ennen ihmissuhteen päättämistä, vai onko ghostaaminen paikallaan jos toinen heti alkuun tuntee ettei suhteesta ole tulossa sen kummempaa, eikä suhde ole ainakaan puheen tasolla edennyt mihinkään suuntaan? Eikö saa helposti aika kusipään maineen, jos lopettaa ihmissuhteen, "jota ei ole olemassakaan", selvin sanoin.

Toinen kysymys: Miten olette tottunut seksuaaliseen häirintään ja miten se on vaikuttanut elämäänne ja ihmissuhteiden muodostamiseen? Koetteko olevanne naisena jotenkin "luonnostaan vastustuskykyisempiä" häirinnälle? Onko naisten tekemä seksuaalinen häirintä hienovaraisempaa, mutta silti yhtä häiritsevää/haitallista? Harvoinhan nainen esim ohimennen puristelee tuntemattomia miehiä, vaikka kyllä sellaistakin sattuu. Koetteko että seksuaalinen häirintä on vallankäyttöä, jossa uhri saadaan näyttämään "huonona naisena/miehenä"?

Olisiko tästä jutun aihetta lehteen?

Kommentit (11)

miekkonen

Tuo vallankäyttö: Pariskunnasta mies/nainen häiritsee seksuaalisesti naista/miestä, jolloin häirinnän kohde saadaan näyttämään esim "parinrikkojalta" ja saa yhteisössä huonon maineen. Tietysti on olemassa ihmisiä, jotka rikkovat pareja ja on olemassa "viatonta flirttiä", tahdon alaista ja tahdotonta, mutta raja on veteen piiretty viiva.

miekkonen

Olisin kiitollinen jos saisin joltain vastauksen edes ensimmäiseen kohtaan. Toinen kysymys saattaa vaikuttaa hieman hyökkäävältä vaikka ei sitä olekaan. Eikä se mielestäni ole sovinistinenkaan, mutta saatan olla väärässä ja valmis korjaamaan näkökulmaani, jos joku vastaa hyvin perustellen.

wanhapiika

Mun mielestä asiat on parempi sanoa suoraan. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin perisuomalainen itsesääliä tihkuva saamaton mykkyys. Ihmisen erottaa eläimestä puhekyky. Opetelkaa käyttämään sitä.

Ja asiat voi sanoa monella tavalla. Mieti, miten itse haluaisit tulla kohdelluksi.

miekkonen

Voisiko vanhapiika kirjoittaa hieman tarkemmin. Jos esim lyhytaikaisessa työsuhteessa tapaa ihmisen ja ei edes kunnolla esittäydytä, mutta jutellaan jo jonkin verran, ja kiinnostus lopahtaa heti alkuun (vaikuttaa ettei sovita yhteen), niin toivoisitko tällaisessa tilanteessa jonkinlaista "ghostaamista", väkinäisiä treffejä (joilla sovitaan ettei enää uusia tule), vai että sinulle tullaan sanomaan suoraan, että ei tästä nyt tule mitään (jos ei olla vaihdettu esim numeroita). Viimeinen vaihtoehto on hieman kuin mieheltä odotettaisiin, että hän kiertelee ympäriinsä ja ilmoittelee vastaan tulijoille, että ei meistä mitään tule.

Neuvo, että mieti miten itse haluaisit tulla kohdelluksi, kuulostaa hienolta, mutta on yleensä vain sanahelinää. Ja usein suora ja rehellinen toiminta voi vaikuttaa vielä tavallistakin kierommalta.

wanhapiika

Miksi yleensä kuvittelet, että kiinnostusta on, jos ei edes esittäydytä? Kaikki eivät ole kiinnostuneita yhden tai usemmankaan keskustelun jälkeen. Se agraariyhteiskunta, jossa otetaan ensimmäinen vastaantulija, meni jo. Jotkut ihmiset ovat sosiaalisia eikä se tarkoita mitään sen kummempaa.

miekkonen

Kiitos vastauksista Wanhapiika!

Eli ghostaaminen on mielestäsi useinkin ihan paikallaan?  Olisi hyvä saada muidenkin mielipiteitä.

Vielä tuosta seksuaalisesta häirinnästä. Etenkin me miehet luulemme varsinkin aluksi pitävämme sellaisesta huomiosta, mutta oikeasti tavallisessa arjessa seksuaalisesta häirinnästä on vain haittaa (työpaikat, opiskelu, yleisesti sosiaalinen elämä...). Tiedättehään nämä "kovat jätkät"/"luuserit", joilla ei ole kavereita, perhettä, kunnon työtä ja tilalla esim alkoholiongelma. Tarkoitus ei ole sen kummemmin sympatisoida heitä, mutta tällainenkin puoli asialla mielestäni on.

Vallankäytöllä tarkoitin sitä, että jopa parisuhteessa elävät häiritsevät sinkkuja (naisia/miehiä) osin tietoisesti osin tiedostamatta "motiivina": "jos minä en saa tuota, niin ei saa muutkaan, tai ainakaan minun jäljiltä hänessä ei ole mitään tavoiteltavaa". Tämän tekee erityisen raukkamaiseksi se että he itse ovat "parisuhteen auvoisessa turvasatamassa".

Keskitytään kuitenkin tuohon ghostaamiseen. Eli siis väkinäinen tapailu ihan vaan sosiaalisessa mielessä on aina parempi. Eikö se jätä syvemmät arvet ja sotke pahemmin muitakin ihmissuhteita? Itse noudata mieluummin kerrasta poikki ajattelua ja voisi sanoa, että luotan intuitioon tai johonkin sellaiseen. Herättääkö mielipiteitä?

miekkonen

Olet oikeassa, että se sosiaalinen elämä on muuttunut paljon, mutta olemme edelleen sodoksissa menneeseen esim biologiamme kautta (evoluutio...). Ja kaupunkin kulttuuri, etenkin suomalainen, on kovin uusi keksintö.

Itse kannatan ajatuksiasi. Monella meistä on historian näkökulmasta aivan poikkeuksellisia mahdollisuuksia muodostaa kunnolla toimivia parisuhteita, mutta perusteellinen keskustelu on aina paikallaan.

miekkonen

Vielä agraariyhteiskunnasta: siinähän juuri ihmiset väkisin hengaili yhdessä kunnes huomasivat, että: "hei mehän ollaan rakastuneita". Mielestäni näin syntyy myös paljon huonosti yhteen sopivia pareja. Toki jonkin verran tätä hengailua tarvitaan. Samoin kannattaa muistaa, että aina pareissa on toinen, joka tuntee parisuhteen toimivan paremmin ja toinen, jonka mielestä suhde toimii ainakin hieman huonommin. Ja agraariyhteiskunnassa näitä pareja järjestettiin yhteen, sopivat sitten hyvin tai huonosti yhteen (kumman mielipidettä nyt satuttiin kysymään), siten että tätä "hengailua" oli riittävästi.

Vierailija

No voi jesus! Miekkosen jaarittelusta ei saa oikein selvää, eikä hän näytä ymmärtävän vastauksiakaan...Siis: jos ei mitään ole kunnolla alkanut, voi olla vaan ottamatta yhteyttä ja jos toinen ottaa, sanoa suoraan missä mennään. Miekkonen imartelee itseään, jos kuvittelee että naiset epätoivoissaan hänen peräänsä itkevät (seksuaalinen ahdistelu taitaa olla toiveajattelua) Eihän tollasta sekavaa jaarittelua ja turhien asioiden monimutkaistamista kukaan jaksa!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat