Kommentit (6)

Elo

Ihan ok valinta, kunhan itse on tyytyväinen. Lakimuutos tuli 1986, mutta usein ihmisiltä unohtuu, että ennen 1920-lukua sukunimi ei vielä edes ollut pakollinen. Useimmilla tällainen kuitenkin oli. Unohtuu myös, että naisten tapa ottaa miehen sukunimi tuli käyttöön vasta 1800-luvulla. Sitä ennen naiset pitivät oman nimensä, mikä on auttanut ainakin minua sukututkimusta tehdessä. Tapa ottaa miehen sukunimi siirtyi aatelisilta tavallisen kansan käyttöön.

Kukin tekee niin kuin tahtoo, mutta voi kun loppuisi miehen nimen ottamisen perustelu perinteillä (koska perinteistä se ei ole) tai sitoutumisella avioliittoon (koska eikö miehet muka sitoudu siinä samalla?). Onneksi tämä kirjoittaja ei niin tehnyt. Mikä nimi ketäkin miellyttää. Tuttavapariskunnassani molemmat haluavat ottaa toisen nimen. Saas nähdä, syntyykö kompromissina yhdistelmä.

Elo

Niin, ja ei siinä mene tasa-arvo taaksepäin, kunhan on itse tehnyt päätöksen eikä muiden pakottamana, joten nauti vaan nimestäsi hyvillä mielin.

Reina

Suurin osa naisista taitaa vaihtaa sukunimeä naimisiin mennessään. Ainakin omista tutuista melkein kaikki ovat ottaneet miehen sukunimen. Yksi mies otti vaimon sukunimen :). Itse olen naimisissa, mutta säilytin oman nimeni. Automaattisesti kaikki luulevat, etten ole naimisissa. Sormustakaan en käytä, kun osaa käyttää koruja muutenkaan. Eli aika vanhoilliset ovat kuviot vielä... 

Vähiten ymmärrän sitä, että mennään naimisiin maistraatissa, mutta kirkollisten traditioiden puitteissa. Siis kaava on sama mutta vain kirkko puuttuu. Valkoinen morsiuspuku on muutenkin jo aivan älytön juttu.

Tuuba

Pidin oman nimeni, koska menimme aika vanhoina naimisiin, joten olin tämän niminen ollut jo niin kauan. Olin myös aivan liian laiska vaihtamaan kaikki henkilöllisyystodistukset yms. toiselle nimelle.

Huono tyttönimi

Otin naimisiin mennessäni mieheni sukunimen, joka on oikein hyvä. En pitänyt tyttönimestäni lainkaan, koska ulkomailla asuessani 3 ä- kirjainta sisältänyt tyttönimeni aiheutti minulle pelkästään hankaluuksia ja päänvaivaa. No, minä myöskin erosin miehestäni, ja "maksoin" siitä, että saan pitää hänen sukunimensä. Omaa tyttönimeäni en ottaisi ikinä takaisin, enkä edes harkitse nimenmuutoksia. Nykyinen on paras.

Jimi

Kun erotaan, miksi naisen ei tarvitsekaan luopua miehen nimestä? Kaverilla aika harvinainen nimi ja ex-vaimo aivan kahjo tapaus nykyisin. Kundia harmittaa, kun nimeä ei saa akalta pois.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat