Kiitos kaunis, 20 vuotta ja näkemiin?

Norppa

Olen ollut elämäni miehen kanssa kaksikymmentä vuotta, kaksikymppisinä rakastuttiin. Paljon on koettu, monesta jo selvitty, mutta seksiinkö tämä nyt kaatuu? Rakastan mieheni huumorintajua, älykkyyttä, olemusta ja hänen asennettaan ylipäätään elämään. Yksi suurimmista tragedioistamme kuitenkin on, että elämme eri rytmissä. Se ei ole muuttunut koko yhteiselomme aikana. Hän on yökukkuja ja minä rytmityn arkiaamujen mukaan aamuvirkuksi, tarvitsen säännöllisesti unta ja tarpeeksi, jotta pysyn toimintakuntoisena. Tästä johtuen emme mene samaan aikaan nukkumaan ja iltaisin minä kaadun rättiväsyneenä sänkyyn hänen jäädessä vielä telkkarin ääreen.

Hoidan kodin ja kaksi kohta teini-ikäistä lasta. Mies osallistuu kodin hoitoon jos huvittaa. Olemme molemmat työelämässä samanarvoisissa toimissa. Kuopuksen syntymän jälkeen alkoi tosi nurina, että seksiä ei ole tarpeeksi. Oikeastaan en muista aikaa, jolloin hän olisi ollut tyytyväinen sen määrään. Mutta joskus vajaa kymmenen vuotta sitten päätin, että miehellä on oikeus saada kerran viikossa seksiä, jotenkin se vaan täytyy järjestää. Iltaisin ei onnistu, mutta vähintään kerta viikossa olen järjestänyt, vaikkei itsellä haluja olisikaan. Pikapanot ainakin saa tilaisuuden tullen, on parempi kuin ei mitään. Hän saa ja minä annan, kuten pikkuvaimon kuuluukin. Tämä vain sen vuoksi, että seksillä on hirveän vahva vaikutus hänen mielialaansa. Jos ei saa, murjotetaan.

Seksi on vakavaa, mitään leikillisyyttä siinä ei ole. Mutta ei kai se sellaiseksi kahdenkymmenen vuoden jälkeen yhtäkkiä muutukaan. Molemmat siinä ollaan. En varmasti ole mikään virtuoosi sängyssä, mutta nuorempana sain aina. Nykyään saan, jos saan mielikuvitukseni täyteen vauhtiin ja onnistun saamaan miehen kosketuksen oikeaan paikkaan. Saamiseen täytyy nähdä aivan hirveästi vaivaa. Mutta kyllä se välillä ihan ihanaa on, kun vaan asiaan päästään. Ne muutamat kerrat vuosien aikana, kun olen yrittänyt sanoa jostain, mikä ei välttämättä toimi, on mies loukkaantunut syvästi ja hommat loppuneet siihen. Välillä menee ihan jyystämiseksi, kun en voi sanoa ja yritän vaan ohjailla oikeaan suuntaan.

Nyt vuosia puolipakolla kerran viikossa seksiä harrastettuani mies on alkanut jatkuvan mökötyksen liian vähästä seksistä. Naps, nyt mua ärsyttää kaikki, kaikki vanhat kaunatkin alkaa nousta pintaan. Enkä ole frigidi, vuosien varrella on muutama mies saanut kroppani hyrräämään, mutta ikinä en ole ajatusta pidemmälle mennyt.

Haluaisin haluta, miksi en halua? Naisen halu on äärettömän monimutkainen asia. Kun mukaan tulee alistetun ja hyväksikäytetyn tunteita, vaikkei miehen ole varmaan ollut niin tarkoitus, on peli aika menetetty. Haluaminen ei ole loppunut kerrasta, koko kahdenkymmenen vuoden kaari on vaikuttanut siihen. Yhä ajattelen, että jos se kipinä sieltä vielä löytyisi, haluaisin sen löytyvän, mutta kannattaako tämä pyristely enää?

Pitkän parisuhteen loppuminen seksin takia tuntuu aika turhanpäiväseltä. Mutta kun asia hallitsee koko arkea, ei se voi olla turhanpäiväinen. Onko meille se yksi oikea, vai kaipaako ihminen erilaista kumppania vierelleen elämän eri vaiheissa? En ollut ajatellut näin, olin ajatellut eläväni vanhuuden tämän miehen kanssa. Vanhuuteen vain on vielä niin pitkä matka.

Rakastan häntä, enkä ole helpolla antanut periksi. Onko nyt kuitenkin aika päästää irti?

Kommentit (11)

Vierailija

Sä kiteytit tuhansien naisten fyysisen ja psyykkisen olotilan, mahdotonta naisen haluta seksiä suoraanverrannollisesti miehen kanssa. Miehelle seksi on paljon yksinkertaisempaa ja nopeampaa, ne ei ymmärrä että nainen tarvitsee niin paljon enemmän. Nainen ei ole valmis sormia napsauttamalla... hyvä seksi vaatii pitkät esileikit, osaavan ja jaksavan miehen... toki pikaiset on asia erikseen, mutta kuka nyt ei haluaisi tajunnanräjäyttävää orgasmia.

Lisäksi seksin pitäisi olla hauskaa. Vakava ja suorittamalla läpivedetty seksi tuntuu pakkopullalta. Miehelle riittää pari minuuttia jyystöä, se ei oikeasti tunnu miltään ja merkitsee naiselle vain yhtä kotityötä vähemmän hoidettavien asioiden listalta.

N 41

Aika selkeä miksi ei haluta. Mies ei kuuntele mitä sinä sängyssä haluaisit. Se on epäkunnioittavaa. Ei kukaan halua seksiä sellaisen kanssa, koska seksi on muutakin kuin seksiä.

Keskustelun paikka. Kahdestaan jos ei onnistu niin ehkä ammattilaisen kanssa? :)

Samatäällä

Käsittämätöntä!Siis teidän tilanne on juuri kuin meillä.Meillä kyllä viisi lasta ja aviossa oltu 20v.Ymmärrän erittäin hyvin olosi, koska oma tilanteeni aivan sama.Kyllä olen monesti ajatellut, kumpa olisi joku nainen jolla olisi samat fiilikset ja tuskat seksin kanssa..Minä haluisin niiiiin paljon useammin, mutta tässäkö tämä into toisella sitten oli, on tyhjä sanaton olo. Yhtään jos kinuan, sitten en ainakaan saa. Monet itkut olen itkenyt, haluaisin niin...Suuri pettymys, jos tähän ei tule muutosta, en olisi ikinä uskonut tässä edes tulevan tällaista aikaa. Viimeaikoina on ollut niin haluttava olo, mutta..Tuntuu, että olen raastetta, kun en saa omaa rakasta, jonka kanssa on ollut kaikki niin hyvää. Monesti iltaisin, rutistan pettyneenä tyynyäni, kyyneleet tyynylle valuen kasvoiltani..nukahtaen lopulta..yhyyyyy..yritetään yhdessä me kohtalotoverit jaksaa...❤

Vierailija

Suhteella ei ole toivoa. Pelasta itsesi ja omanarvontuntosi ja laita mies kiertoon. Itse tein saman enkä kadu, löytyi yllättäen uusi mies joka pitää minua arvossa ja tekee myös taitavasti ja mielellään kotitöitä.

Vierailija

N 41 kirjoitti:
Aika selkeä miksi ei haluta. Mies ei kuuntele mitä sinä sängyssä haluaisit. Se on epäkunnioittavaa. Ei kukaan halua seksiä sellaisen kanssa, koska seksi on muutakin kuin seksiä.

Keskustelun paikka. Kahdestaan jos ei onnistu niin ehkä ammattilaisen kanssa? :)

Niinpä. Kannatan yleensä asioiden selvittämistä, mutta pelkään, että tuossa ei ole toivoa. Jos vaan vuosi vuoden jälkeen "antaa" samatta mitään takaisin, niin halut loppuvat. Näin miesten toiminnan nähneenä sanoisin tuohon tilanteeseen, että jätä se, muuten se jättää sinut, ja se ei ole kiva tilanne, kun on vuosia yrittänyt tehdä parhaansa, jotta asiat toimisivat. Yleensä tällainen mies ei mihinkään parisuhdeterapiaan edes lähde.

50+

Odottakaas vaan, kun olette vaihdevuosivaiheessa ja mies ei vaan ymmärrä ettei oikein mitkään konstit auta, että rakastelu tuntuisi mukavalta. Nuorena, kun oltiin pari-kolme kertaa viikossa siellä sun täällä rakastelemassa. Joka paikka on nykyään kuivana ja mies hokee vaan, että kyllä se siitä, kun vaan rasvailee... Ei ole mukavaa, kun haluaisi miellyttää miehenkin tarpeita, mutta ei vaan pysty! Käsipeli on otettu avuksi miehen tyydyttämiseen, kun omat paikat ei ole toiminut! Huhhuh, hermot menee ja hikeä pukkaa!

Kokenut

Miehet ovat aika usein itsekkäitä. Vain harva tajuaa hyvän parisuhteen olevan yhteiseen hiileen puhaltamista. Toisenkin tarpeiden ja hyvänolon vaalimista. Näin on niin kauan kuin heillä riittää viriliteettiä. Mies kokee ja kokeilee.päivittää jatkuvasti omaa charmia.Sen jälkeen kun tulee miehen vaihdevuodet,hän alkaa pehmetä ja hänestäalkaa löytymään naisen kaipaamaa" feminiinisyyttä" ;hellyyttä.läheisyyttä.lämpöä. Ikävä kyllä muutos voi olla liian myöhäistä. Nainen on kyynistynyt.kovettunut. Tai sitten käy niin että sen jälkeen kumpikin on tyytyväisiä ja kumpikin saa mitä tilaa.Kysyntä ja tarjonta kohtaavat.
Jos tämä yhtään lohduttaa kanssasisaria niin miehet kyllä heräävät.Jää vain naisen päätettäväksi..odotatko.?

Norppa

Tässä alkuperäinen kirjoittaja. Kiitos kommentoijille, kuten arvata saattaa, monenlaista näkökantaa löytyy. Tässä täytyy ottaa huomioon, että alkuperäinen kirjoitus on hyvin suppea näkökanta parisuhteeseeni ja kirjoitushetkellä olivat fiilikset aika maassa.

Vaikka mieheni ei oikein saakaan tällä hetkellä vaimoaan tyydytettyä, toki tunnen, että hän yrittää. Ongelma onkin, ettei hän kuitenkaan ole vuosien saatossa ottanut vastaan pienintäkään kehitysehdotusta. Kyllä hänelle on muutama kikka muodostunut, mistä minut saa hyrräämään, mutta jotenkin viime aikoina musta on tuntunut, ettei hän oikein viitsi enää. Harmitti viimeksi oikein toedella, kun olin hyvässä vireessä, mutta miehen kosketus sai sen kaikkoamaan. Kunpa joku viisaampi kertoisi minulle, että tämä menee ohi. Yhdelle vanhemmalle miehelle olen tilanteesta avautunut. Häneltä sain neuvoksi, että tuollaistahan se kaikilla on, tilanteet menevät ja tulevat. Ratkaisuksi hän olisi tarjonnut hyvää seksiä. En ottanut tarjousta vastaan, huoh, 30 vuotta naimisissa ollut "herrasmies".

Homma on pelannut niin kauan, kun arki on ollut sen verran raskasta, että olen voinut laittaa kaiken sen piikkiin. Nyt Lapset ovat jo sen verran isoja, että heistä aiheutuva stressi on vaihtunut fyysisestä henkiselle puolelle. Nyt elämä on suorastaan helppoa ja omat halut ovat taas heränneet, mutta mies ei enää sytytä. Yksi iso juttu on, ettei hän pysty lopettamaan tupakan polttoa. Nuorena haju ei haitanut, mutta jostain syystä haju on nykyään niin kammottava, etten pysty suutelemaan, jos hän on polttanut. Siksi hän välillä pinnistelee onneksi ilman.

Elän selvästikin neljänkympin kriisiä. Minulla on kaikki hyvin; komea aviomies, joka ottaa minut tallaisena kuin olen, kauniit lapset, kiva koti ja työpaikka. Harrastan, urheilen ja omaan hyvän sosiaalisen verkoston. Oma mies on ystäväni, keskustelemme kaikesta muusta paitsi tunteista ja parisuhteesta. Ja tietty tunnen olevani hänen äitinsä, kun hoidan kodin lamppujen vaihdosta pyykin pesuun, kaupassa käynnin, ruuanlaiton ja vakuutusmaksut. Mitäs jos leväyttäisinkin totuuden päin miehen naamaa, että minua oikeasti haluttaa kaiken aikaa, mutta en halua häntä? Kerron, että olen huomionkipeä akka, joka kaipaisi pientä vihjettä, että on yhä haluttava, eikä pelkkä kodinhoitaja ja panopuu.Vai odotanko, että mies tulee keski-iän kriisiin ja lähtee itse? En tarvitse miestä elämääni, mutta yksin jääminen ei ole houkutteleva vaihtohehto varsinkaan sitten viisikymppisenä. Rakastan meitä perheenä ja elämäni on iso juttu, tekemiseni vaikuttavat monen muunkin elämään. Siksi tämä oma pyristelyni onkin niin raivostuttavaa.

Geisha-kuulat ovat vielä hankkimatta. Jospa ostan ne ja varmistan, että lantiopohjan lihakset ovat sellaisessa kunnossa, että saan jo pelkästä ajatuksesta. Jos ei tilanne korjaannu, niin mietitään sitten taas. Voihan tämä kriisi mennä sen projektin aikana ohikin.

Vierailija

Norppa kirjoitti:
Olen ollut elämäni miehen kanssa kaksikymmentä vuotta, kaksikymppisinä rakastuttiin. Paljon on koettu, monesta jo selvitty, mutta seksiinkö tämä nyt kaatuu? Rakastan mieheni huumorintajua, älykkyyttä, olemusta ja hänen asennettaan ylipäätään elämään. Yksi suurimmista tragedioistamme kuitenkin on, että elämme eri rytmissä. Se ei ole muuttunut koko yhteiselomme aikana. Hän on yökukkuja ja minä rytmityn arkiaamujen mukaan aamuvirkuksi, tarvitsen säännöllisesti unta ja tarpeeksi, jotta pysyn toimintakuntoisena. Tästä johtuen emme mene samaan aikaan nukkumaan ja iltaisin minä kaadun rättiväsyneenä sänkyyn hänen jäädessä vielä telkkarin ääreen.

Hoidan kodin ja kaksi kohta teini-ikäistä lasta. Mies osallistuu kodin hoitoon jos huvittaa. Olemme molemmat työelämässä samanarvoisissa toimissa. Kuopuksen syntymän jälkeen alkoi tosi nurina, että seksiä ei ole tarpeeksi. Oikeastaan en muista aikaa, jolloin hän olisi ollut tyytyväinen sen määrään. Mutta joskus vajaa kymmenen vuotta sitten päätin, että miehellä on oikeus saada kerran viikossa seksiä, jotenkin se vaan täytyy järjestää. Iltaisin ei onnistu, mutta vähintään kerta viikossa olen järjestänyt, vaikkei itsellä haluja olisikaan. Pikapanot ainakin saa tilaisuuden tullen, on parempi kuin ei mitään. Hän saa ja minä annan, kuten pikkuvaimon kuuluukin. Tämä vain sen vuoksi, että seksillä on hirveän vahva vaikutus hänen mielialaansa. Jos ei saa, murjotetaan.

Seksi on vakavaa, mitään leikillisyyttä siinä ei ole. Mutta ei kai se sellaiseksi kahdenkymmenen vuoden jälkeen yhtäkkiä muutukaan. Molemmat siinä ollaan. En varmasti ole mikään virtuoosi sängyssä, mutta nuorempana sain aina. Nykyään saan, jos saan mielikuvitukseni täyteen vauhtiin ja onnistun saamaan miehen kosketuksen oikeaan paikkaan. Saamiseen täytyy nähdä aivan hirveästi vaivaa. Mutta kyllä se välillä ihan ihanaa on, kun vaan asiaan päästään. Ne muutamat kerrat vuosien aikana, kun olen yrittänyt sanoa jostain, mikä ei välttämättä toimi, on mies loukkaantunut syvästi ja hommat loppuneet siihen. Välillä menee ihan jyystämiseksi, kun en voi sanoa ja yritän vaan ohjailla oikeaan suuntaan.

Nyt vuosia puolipakolla kerran viikossa seksiä harrastettuani mies on alkanut jatkuvan mökötyksen liian vähästä seksistä. Naps, nyt mua ärsyttää kaikki, kaikki vanhat kaunatkin alkaa nousta pintaan. Enkä ole frigidi, vuosien varrella on muutama mies saanut kroppani hyrräämään, mutta ikinä en ole ajatusta pidemmälle mennyt.

Haluaisin haluta, miksi en halua? Naisen halu on äärettömän monimutkainen asia. Kun mukaan tulee alistetun ja hyväksikäytetyn tunteita, vaikkei miehen ole varmaan ollut niin tarkoitus, on peli aika menetetty. Haluaminen ei ole loppunut kerrasta, koko kahdenkymmenen vuoden kaari on vaikuttanut siihen. Yhä ajattelen, että jos se kipinä sieltä vielä löytyisi, haluaisin sen löytyvän, mutta kannattaako tämä pyristely enää?

Pitkän parisuhteen loppuminen seksin takia tuntuu aika turhanpäiväseltä. Mutta kun asia hallitsee koko arkea, ei se voi olla turhanpäiväinen. Onko meille se yksi oikea, vai kaipaako ihminen erilaista kumppania vierelleen elämän eri vaiheissa? En ollut ajatellut näin, olin ajatellut eläväni vanhuuden tämän miehen kanssa. Vanhuuteen vain on vielä niin pitkä matka.

Rakastan häntä, enkä ole helpolla antanut periksi. Onko nyt kuitenkin aika päästää irti?

Luuletko, että se miehen halu on jotenkin itsestäänselvä juttu? Samalla lailla vanhat kaunat vaikuttaa miehiinkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sä kiteytit tuhansien naisten fyysisen ja psyykkisen olotilan, mahdotonta naisen haluta seksiä suoraanverrannollisesti miehen kanssa. Miehelle seksi on paljon yksinkertaisempaa ja nopeampaa, ne ei ymmärrä että nainen tarvitsee niin paljon enemmän. Nainen ei ole valmis sormia napsauttamalla... hyvä seksi vaatii pitkät esileikit, osaavan ja jaksavan miehen... toki pikaiset on asia erikseen, mutta kuka nyt ei haluaisi tajunnanräjäyttävää orgasmia.

Lisäksi seksin pitäisi olla hauskaa. Vakava ja suorittamalla läpivedetty seksi tuntuu pakkopullalta. Miehelle riittää pari minuuttia jyystöä, se ei oikeasti tunnu miltään ja merkitsee naiselle vain yhtä kotityötä vähemmän hoidettavien asioiden listalta.

Juu ei. Mies voi kyllä saada parin minuutin väkisin suoritetulla jyystöllä siemensyöksyn ja pienen hyvän olon tapaisen, mutta ei se ole orgasmia nähnytkään. Oletteko naiset koskaan ajatellut mitä te seksissä teette miehen nautinnon eteen? Jos itsekin sanoo velvollisuudesta levittävänsä jalkansa kerran viikossa, niin kyllä mies sen huomaa. Ei eroa mitenkään siitä, kun mies väkisin jyystää pari minuuttia. Pakollinen yhdyntä suoritettu, mutta kumpikaan ei ole yhteisen hekuman eteen tehnyt oikeasti yhtään mitään. Miksi se on aina vain miehen vika?

Hyvin harvassa (ainakin minun kokemuksella) on ne naiset, jotka toimivat seksissä aktiivisesti myös miehen nautinnon eteen. Monelle esileikki tarkoittaa vain toimia, jotka tähtää naisen kiihottamiseen. Monet naiset valittaa miten vaikeaa on nauttia itse jos keskittyy nautinnon tuottamiseen toiselle. Miten se olisi miehille jotenkin helpompaa? Varsinkin kun itsekin niin kovasti mainostatte sitä, miten monimutkaista se naisen orgasmin saaminen on. Ja sitten luulette putkiaivon, jonka päähän mahtuu vain yksi ajatus, suoriutuvan siitä samalla kun keskittyy itse omaan nautintoonsa. Jos pidätte miehen nautintoa itsestään selvyytenä, niin älkää tuomitko miestä, jos hän toimii samoin.

PG

En tahtoisi enää ketään miestä elämääni, jos nykyinen jättäisi, juuri tuon seksiasian takia. Se on pakkopullaa välillä. Seksi kai on ukoille tärkeämpi juttu. Jokin biologis-evolutiivinen obsessio miehille.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat