Vähättelevä ja hermoheikko mies

Huolet on

Hei!

Kirjoitan nyt ajatusvirtana, koska olen kovin väsynyt, mutta mieltä painaa tämmöinen asia:

Olen seurustellut nyt pari vuotta mieheni kanssa. Minua ahdistaa, kun mies purkaa ahdistustaan epärakentavasti jatkuvasti. Tilanne on kulminoitunut siihen, että minusta suoraan sanottuna tuntuu, että hän pitää mua jonkinlaisena itsestäänselvyytenä, koska enennevässä määrin olen saanut kuunnella nyt viimeisen vuoden ajan negatiivista ennalta arvaamatonta tunneilmapiiriä. Tämä kuormittaa mua erityisesti siksi, että omassakin henk. koht. elämässäni on vaikeita asioita (opiskelua, sairastumista jne.) ja pitäisi pysyä reippaana. En voi puhua huolistani (esim. jos kärsin kivuista) yhtään miehelleni tai häneltä palaa pinna. Hän sulkeutuu ja elää omassa negatiivisessa kuplassaan. Tuntuu, että hän on vihainen ihan kaikelle, hän haukkuu samalla kavereitaan ja koko yhteiskuntaa. Olen todella stressaantunut. Välillä hän pyytää anteeksi, sitten sama laulu jatkuu. Välillä hän ei osaa edes pyytää anteeksi, vaikka pitäisi, vaan hermostuu lisää, jos aihetta yrittää käsitellä. Olen alkanut varoa omia sanomisiani. Hän on myös alkanut vähätellä... Jos vaikkapa pyydän apua johonkin asiaan, jota en osaa, niin "Etkö sä nyt itse osaa, pitääkö neuvoa kuin lapselle?". Tai vaikka viime viikolla en tiennyt, miten pitkään eräs tapaaminen kesti, niin "Etkö sä nyt sitäkään tiedä?" .. Siis semmoista pientä kuittailua vaivihkaa... Hän suoraan viittaa tyhmyyteeni ja kun olen sitä nyt kuunnellut, niin olen huomannut, että vaikka pidän itseäni vahvana ihmisenä, niin jatkuva kuittailu syö mun itsetuntoa. Olen yrittänyt pistää rajoja hänen käytökselleen, mutta se vain ärsyttää häntä tai sitten hän ei välitä, miltä musta tuntuu. Neuvoja?

Kommentit (7)

Samassa jamassa

Ihan kuin olisit kuvaillut omaa ex-parisuhdettani. Hän oli ahdistunut ja ylemmyydentuntoinen koko maailmaa kohtaan. Tunsin koko ajan pahaa oloa, kun en koskaan ollut hänen mielestään hyvä, eikä mikään mitä minulla oli ollut hyvää. Jos en tiennyt jotain, olin tyhmä. Puhuimme tuntikausia hänen asioistaan, mutta minun asiani eivät olleet kiinnostavia. Kerroin hänelle iloisena ylennyksestäni ja hän suuttui, koska hänellä itsellään ei ollut mahdollisuuksia ylenemiseen. Minut herätti se, että huomasin ajattelevani suhdettani jonakin mikä "pitää kestää". Miksi pitäisi? Kun suhde päättyi, tunsin itseni keveäksi ja vapaaksi, ja pitkästä aikaa elämä alkoi olla mukavaa. Neuvoni siis on, että kannattaa ottaa jalat alleen. Parisuhde ei ole vaivan arvoinen, jos se ei tuo yhtään iloa.

Häijy muija ja ylpeä siitä!

Minulla oli samanlainen mies, neuvon sinua jättämään sen! Minä kestin vajaa kaksi vuotta kunnes jätin sen tai oikeastaan pakkasin hänen tavaransa ja vein ulkovarastoon. Ulko-oven lukon annoin sarjoittaa uudelleen sitten ei enää vanhat avaimet sopineet. Helpotti kun asunto oli minun eikä hän ollut kirjoilla luonani. Me naiset olemme ansainneet parempaa kohtelua!

PiP

16 vuotta avioliittoa tuollaisen miehen kanssa ajoi minut totaaliseen uupumukseen vuosiksi - siitä toipuminen on kestänyt. Suosittelen pikaista exitiä, jätä se tyyppi ennenkuin näännyt itse.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat