Kommentit (13)

Lapsen aika on nyt

Kiitos Helsingin kaupunki kun rohkeasti nousitte puolustamaan lasta. Liian moni lapsi on tuon someväkivallan uhri. Normaali kiintymyssuhde jää rakentumatta, puheen kehitys viivästyy ja jää puutteelliseksi. On sydäntäsärkevää katsoa, kun äiti imettää lastaan kännykkä kädessä....poissaolevana. Kyllä totuus täytyy ottaa esille "maton alta"; äitiys ei suinkaan aina ole pyhää.

Vierailija

Ei ole siis sattumaa, että kampanjassa näkyvät nykypäivästä vieraantuminen ja naisiin kohdistuva halveksunta. Salin ja Kotwica ovat molemmat 50+ ja miehiä.

nainen ja äiti

Todella hienoa että on saatu aikaiseksi näin puhutteleva ja hyvä kampanja. Laittoi ajattelemaan meilläkin omaa käyttäytymistä lasten kanssa sekä netissä roikkumista. Keskustelimme mieheni kanssa tästä ja päätimme kumpikin muuttaa käytöstämnme. On se kumma että naisesta ja äidistä ei voi nykyään esittää mitään kritiikkiä. Miehistä ja isistä kyllä voi.

Huono äiti

Palasin töihin, mies laittoi kuvan lapsestamme s-postiin. Oli siis selvästi huono isä kun ei keskittynyt tuijottamaan lapsen leikkiä vaan valokuvasi, liitti kuvan s-postiin ja kirjoitti vielä viestinkin perään. Itse huonona äitinä olin töissä ja siten en antanut huomiota. Eli kalikka kalahti? Joskin eri päin meni sukupuoliroolit kuin puolusteluviestissä... "Lapsella on aito aikuisen tarve, yhdessä elämisen, tekemisen ja kokemisen tarve. Sitä voi häiritä se, että olemme henkisesti muualla (äiti netissä) tai fyysisesti poissa (isä töissä, pois perheestä). Tällöin se, että lasta ei huomata ja oteta huomioon, voi olla lapselle traumaattinen kokemus, että hänestä ei välitetä."

Mellu

Nykyään suurin osa vanhemmista on yksinhuoltajia ja kas he ovat naisia ja monet haluavat tehdä yksinäisiä lapsia maailmaan ja sitten perheet, joissa on kaksi äitiä. Yleensä päiväsaikaan vaunuja tai rattaita työntelevät ovat naisia ja todella tutkailevat samalla kännykkää. Olen monta kertaa ajatellut huomauttaa asiasta, että eikö lapselle voisi jutella ja näyttää vaikka luonnosta jotain katseltavaa, MUTTA EI USKALLA MENNÄ SANOMAAN. Olen usein viikonloppuisin nähnyt isiä ulkoiluttamassa lapsia ja kas heilläpä ei ole kännykkää kädessä ! Älkää nyt syyllistäkö miehiä, sillä monet heistä ovat töissä. Eikös se niin ole, että tietokoneiden ym. vempaimien käyttämisestä oltiin niin huolissaan, että naiset ja tytöt eivät käytä, no nyt käyttävät, eikös sitä nyt olla saavutettu tasa-arvo tässäkin ja feministien pitäisi olla hyvillään.  Otetaan tosi asiat tosiasioina !!! 

Greetamaria

11kk vanhan lapsen äitinä kommentoin nyt varsinkin osaa näistä kommenteista.
Ensiksikin: itse roikun somessa hyvin usein esim metromatkalla kun vauva vaunuissa ja joskus myös esim kun hän leikkii lattialla ja en vaan jaksa olla läsnä. En näe tässä mitään pahaa. Nykyaikana elämään, vanhemmuuteen ja äitiyteen liittyy paljon asioita ja ongelmia joista osa on luultavasti hyvin erilaisia kuin 50v sitten. Elämä on muuttunut. On kuitenkin hyvin huolestuttavaa että ihmiset suu vaahdossa huutelevat tästä some-ongelmasta nyt suurena perheväkivaltakysymyksenä. Se on puppua. Oikea perheväkivalta on jotain ihan muuta. Se on todellinen ongelma. Kaikkien on hyvä katsoa peiliin somettamisen kanssa mutta vanhemman läsnäolo/ olemattomuus ei liity pelkästään someen, voit olla olematta läsnä myös ihan muiden perinteisten asioiden äärellä. Some on varmasti ongelma nykyaikana monille mutta sitä ei voi lukea samaan piiriin todellisten perheväkivallan ilmentymien kanssa.

Vierailija

Niin, hyvä Greetamaria
Olet aivan oikeassa, että maailma on muuttunut.
Mutta; ihmisen kasvu ja kehitys fyysisten-, psyykkisten- ja sosiaalisten tarpeiden näkökulmasta ei ole muuttunut vuosituhansiin olennaisesti.
Edelleen lapsen "peili" varhaisessa kehityksen vaiheessa minuuden muodostumisen kannalta on äidin/isän kasvot ja katsekontakti, heidän äänensä, kosketuksessa ja katseensa -hoiva,läsnäolo ja hyväksyntä. Siihen perustuu alusta alkaen koko elämän mittainen käsitys itsestä, luottamus ja hyväksyntä itseä ja muita kohtaan.
Kaikella rakkaudella tutustu ihmeessä aiheeseen. Googleta aiheet: varhainen vuorovaikutus ja kiintymyssuhde.
Vie myös sanomaa eteenpäin, nauti vanhemmuudestasi ja koe kiitollisuutta ja ylpeyttä siitä että lapsesi ja perheesi ovat tärkeintä juuri nyt.

Somemolla

Olen someäiti ja ylpeä siitä. Kun imetin vauvaa ( kaksikin tuntia putkeen), näppäilin samalla kännykkää jatkuvasti. Kyllä. Etsin nimittäin samalla netistä tietoa vauvan koliikista, imetyksen tehostamisesta, vauvan unirytmistä ja kakan koostumuksesta. Etsin imettäessäni myös nettihuutokaupoista vauvalle tarvikkeita. Myöhemmin etsin vauvanruokareseptejä ja purin masentunutta fiilistä ystävien kanssa. Mielestäni nämä kaikki sometukset olivat lopulta enemmän hyödyllisiä vauvan kannalta, kuin, että olisin tuijotellut häntä.

Lisäksi oman kokemukseni mukaan nykyvanhemmat harrastavat ja keskustelevat paljon enemmän lastensa kanssa kuin vanhemmat aiemmin. Esimerkkinä kävim lapseni kanssa yhteisessä äiti-lapsi -jumpassa, jonne mennessä seurasin vähän väliä kännykän kartasta, että löydämne perille. Jos joku ulkopuolinen olisi tästä huomauttanut, niin olisin ihmeissäni. Varmasti someaikaa voi jokainen vähentää, mutta ei sometus kyllä kerro yhtään mitään läsnäolosta ulkopuolisille. Eiköhän tästä eniten närkästy jo aikuisten lasten vanhemmat, jotka itse ovat kasvattaneet lapsistaan mielenterveyshäiriöisiä jo ennen kuin someja olikaan.

Vierailija

Kyllä on nyt tökätty kepillä ampiaispesää tällä kampanjalla, niin paljon on kirjoituksia puolesta ja vastaan, ja sävy on aika ehdoton. Mutta hyvä niin!

Minä en koe tätä kampanjaa mitenkään aiheettomana. En usko, että siinä on tarkoituksena ensinnäkään syyllistää nimenomaan äitejä, vaan herättää meitä kaikkia pienien lapsien kanssa olevia huomaamaan, että lapsi tosiaankin aidosti tarvitsee meidän läsnäoloamme!

Pieni lapsi on kaikella tapaa "tyhjä taulu", jonka taidot kehittyvät yhteistyössä ja kommunikaatiossa häntä hoitavien ihmisten kanssa. Se tehtävä on suuri ja tärkeä meille, jotka siitä olemme vastuussa. Itseäni eniten mietityttää nämä juuri vuorovaikutustaitoja opettelevat kaikkein pienimmät lapset, jotka kyllä aikansa vaativat eri keinoin hoitajaansa reagoimaan, mutta aikansa yritettyään ja jäätyään ilman vastakaikua, lopettavat yrittämisen ja "hyväksyvät" kohtalonsa. Tämä nyt oli aika kärjistetty esimerkki, mutta näin se menee. Olen katsonut videoita, joissa tälläisia tilanteita on demonstroitu, ja niitä ei oikeasti voi kuivin silmin katsoa, niin surullinen sellainen tilanne on sen pienen ihmisen kannalta.

Tuo väkivaltaviittaus on kärjistetty, mutta tavallaan hyvin totta. Sillä tuohon edelliseen viitaten, miten olennainen osa lapsen sosiaalisen kehityksen taidoista jää saavuttamatta, jos hänen kommunikaatiotaitonsa ovat jääneet puutteellisiksi juuri tuon vanhemman puutteellisen läsnäolon vuoksi. Tämä tulee vaikuttamaan lapsen elämään hänen loppuikänsä ajan, ja kyllä se on mielestäni lähes väkivaltaan verrattavissa oleva teko.

Ja ainahan on maailmassa ollut asioita, jotka ovat vaikuttaneet vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen, vanhemman mielenterveysongelmat, päihteiden käyttö, masennus jne.,  ja kyllä jokainen meistä ymmärtää näiden asioiden haitallisen vaikutuksen lapsen kehitykseen, siis miksei myös liiallista somessa roikkumista myös voisi lisätä tuohon listaan?

Mutta lopuksi vielä tarkennus. Toivon, että suurin osa meistä ymmärtää, mikä on sopivaa aikaa olla puhelimen kanssa. Varmaan tuolla kampanjalla ei tarkoiteta, että pitäisi tyystin luopua vanhasta tavastaan lapsen synnyttyä, vaan erityisesti pienen lapsen kanssa, joka nukkuukin suht paljon, voi olla lapsen kanssa ilman nettiä, ja sitten uniaikana tai kun lapsella on muuta mielekästä puuhaa, sallia itselleen sen some-ajan. En usko, että monessakaan asiassa täydellinen ehdottomuus on hyvästä, tai siis ei ole tarkoitus elää joko/tai elämää, vaan tarkoitus olisi opetella elämään myös somen kanssa niin, että siitä ei kärsi kukaan.

Lapsi on pieni kuitenkin niin pienen hetken, että varmaan tämän kampanjan tarkoituksenakin oli herättää vanhempia siihen, että silloin annettaisi se aika sille elämän tärkeimmälle ihmiselle, se sosiaalinen maailma ymmärtää kyllä, että meillä on sillä hetkellä tärkeämpää tekemistä!

Greetamaria

Vastaan vielä minulle hyvin näennäisen näsäviisaasti ja kuitenkin tyhjästi vastanneelle vierailijalle:

Kyllä, olen korkeakoulutettu nainen, lapsen kehityspsykologian on hanskassa. Olenko kirjoittanut etten hymyile tai leiki lapseni kanssa? Itse asiassa olen vieläkin kotiäitinä, en halua laittaa lastani hoitoon ennen kahden vuoden ikää vaikka työurani kärsii tästä.
Käyn muutaman kerran viikossa musiikkileikkikoulussa koska olen lukenut että tämä hyvä lapsen kehitykselle. Luen ääneen lapselle, ihan pahvi-ja paperikirjoja, en nettikirjoja, ja onpa vauva käynyt myös vauvoille tarkoitetussa konsertissa ja monessa taidenäyttelyssä. Puhun hänelle hyvin paljon ääneen, silittelen( olen lukenut että koskettelu on hyvin tärkeää vauvan kehitykselle). Eli voisitko vielä toistaa hyvä vierailija mitä virheitä teen kasvatuksellisesti ja mikä häiritsee vauvani kehitystä? Se että olen metromatkalla joskus somessa kun hän nukkuu? Tai kotona somessa kun joskus katsomme lastenohjelmia televisiosta kun täysin 100% ei kokoajan jaksa olla läsnä. Ja vielä: maailma on muuttunut: enää ei tarvi olla navetassa 2-3 kertaa päivässä, sekin olisi varmaan nykymaailmassa kiellettävä väkivaltakampanjalla kun äidit eivät silloin ole läsnä.
Juuri tämä alleviivaa tämän kampanjan turhuuden. Itse olen koittanut joskus saada apua väkivaltaiseen suhteeseen kaupungilta, aika vaikeaa oli, ja nyt minunlaiseni itseäni kehumatta oikein hyvät äidit tuomitaan tämän kampanjan yhteydessä täysin. Hirveää kehittymätöntä kaksinaismoraalia!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat