Kommentit (2)

sakari

Masentuneena on kovin aloitekyvytön.
Toinen voi sanoa että "nyt lähdetään lenkille",
Todennäköisesti lähdetäänkin alkuvastusteluista huolimatta.
Sopivasti mukaan vaan ei liikaa, kuitenkin tarvitaan "aloitteentekijä", ei sanoja.

Vierailija

Itse olen kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta pitkään ja jonka aiheutti aivan täydellinen pitkään kestänyt työuupumus. En halua asiaa levitellä ja yritän sen vähän ihmisten kanssa olla ihan normisti hammasta purren. Olen pitkällä sairaslomalla ja luovuin työstäni, koska muuta ulospääsykeinoa ei ollut. Myös psykoterapia on menossa. Jokainen päivä on taistelua ja yritän tehdä kaikkia asioita, joita masentuneelle neuvotaan. Syön, liikun, menossa viides lääkekokeilu eli joka päivälle jotain. Koska olen ollut hyvin aktiivinen ja sosiaalinen aikaisemmin niin olenkin huomannut kuinka yksipuolista yhteydenpito ystäviin ja tuttaviin on ollutkaan...Eipä kukaan soittele ja kysele mitä kuuluu tai ehdota jotain tekemistä. Jos itse jaksan ottaa yhteyttä niin se on sen toisen asioiden kuuntelua tai he odottavat jotain apua minulta päin. Tosin olen hyvin tyytyväinen kun saan olla ihan omissa oloissani. Pointtini on se, että ihmiset ovat hyvin itsekeskeisiä omaan napaan tuijottelijoita. Jos tästä suosta pääsisi ylös tahdonvoimalla niin olisin jo toipunut, mutta kun se ei vain mene niin tämä parantuminen.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat