Kommentit (9)

Vierailija

Kyllä sitä isäkorttiakin on muuten käytetty vaalien alla aika paljon. Aika outo kolumni. Ihan kuin kirjoittaja haluaisi vain kovasti olla jotain mieltä jostakin, mutta ei tahtonut keksiä aihetta. Sitten välähti: lapettomat vastaan lapselliset! :)

Vierailija

Kyllä äitiys voi opettaa paljonkin - on ainakin itselleni (kolmen äitinä) opettanut. Äitinä olen oppinut sietämään entistä paremmin painetta ja asioiden keskeneräisyyttä, järjestelmällisyyttä jne. Mutta kaiketi nämä samat asiat voi myös lapseton oppia...? Kyllä äitiydestä mielestäni on hyötyä monessa hommassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä äitiys voi opettaa paljonkin - on ainakin itselleni (kolmen äitinä) opettanut. Äitinä olen oppinut sietämään entistä paremmin painetta ja asioiden keskeneräisyyttä, järjestelmällisyyttä jne. Mutta kaiketi nämä samat asiat voi myös lapseton oppia...? Kyllä äitiydestä mielestäni on hyötyä monessa hommassa.

Kukaan tuskin kiistää, etteikö äitiyden myötä voisi oppia hyödyllisiä taitoja muuhun elämään, mutta ei se ole mikään autuaaksi tekevä ainoa polku, joka alentaa ei-äidit kykenemättömäksi haalimaan samoja taitoja. 

Äitiyrittäjä

Vierailija kirjoitti:
Kyllä äitiys voi opettaa paljonkin - on ainakin itselleni (kolmen äitinä) opettanut. Äitinä olen oppinut sietämään entistä paremmin painetta ja asioiden keskeneräisyyttä, järjestelmällisyyttä jne. Mutta kaiketi nämä samat asiat voi myös lapseton oppia...? Kyllä äitiydestä mielestäni on hyötyä monessa hommassa.

Tuon kyllä oppii jo peruskoulussa ja lukiossa, muista opinnoista puhumattakaan. Ainakin jos opiskelee eikä vaan käy koulussa. Aika taakka lapsille (ja työnantajalle) jos menee noita asioita opiskelemaan lapsillaan tai työpaikalleen.

Täsmälleen!

Nyt ollaan ytimessä! Saan allergisen reaktion jos enää ikinä kuulen työhaastattelussa sen "mutta on minulla neljä lasta joten kyllä minulta kaikenlainen organisointi onnistuu!" No, sepä hyvä, muilla tiimiläisillähän on vain yliopistotutkinto..

Olen itsekin äiti ja se on ihanaa. Minäkin tiedän, mitä se hoitovapaa-aika kotona opettaa ja saa aikaiseksi. Sitä en ymmärrä, miksi toiset tarvitsevat pätevöitymiseensä tutkinnon ja toisille riittää 10 vuotta kotona lasten kanssa.. Ikäänkuin se äitiys nostaisi ihmisestä esiin ammattitaidon ihan joka tehtävään.

Joten kanssaäidit, ollaan ylpeitä siitä mitä osataan, mutta ei rinnasteta sitä ihan kaikkeen.

Vierailija

Öö...onko joku neljän lapsen kotiäiti, jolla ei ole koulutusta sitten palkattu johonkin työhön maisterin ohi? Kyllä nykyään joka työhön tarvitaan koulutus. Ei oikein mihinkään työhön voi pätevöityä lapsia tai koiria hoitamalla. Joten, kitinää tyhjästä, taas.

Vierailija

Täsmälleen! kirjoitti:
Nyt ollaan ytimessä! Saan allergisen reaktion jos enää ikinä kuulen työhaastattelussa sen "mutta on minulla neljä lasta joten kyllä minulta kaikenlainen organisointi onnistuu!" No, sepä hyvä, muilla tiimiläisillähän on vain yliopistotutkinto..

Olen itsekin äiti ja se on ihanaa. Minäkin tiedän, mitä se hoitovapaa-aika kotona opettaa ja saa aikaiseksi. Sitä en ymmärrä, miksi toiset tarvitsevat pätevöitymiseensä tutkinnon ja toisille riittää 10 vuotta kotona lasten kanssa.. Ikäänkuin se äitiys nostaisi ihmisestä esiin ammattitaidon ihan joka tehtävään.

Joten kanssaäidit, ollaan ylpeitä siitä mitä osataan, mutta ei rinnasteta sitä ihan kaikkeen.

 

Se pelkkä yliopistotutkinto ei myöskään takaa minkäänlaisia organisointi- tai tiimityötaitoja. Jos ei ole paljon työkokemusta, niin jostain ne omat vahvuudet pitää silti kaivaa. Joku esim. opiskelee putkeen 2 yliopistotutkintoa vailla mitään työkokemusta ja kehuskelee työhaastattelussa, että 12 vuoden opiskeluputki on näyttö kyvystä pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen työskentelyyn. Onhan se varmaan sitäkin, kun halutaan nähdä asia positiivisessa valossa.

Sehän on kaikkien työnhakuoppaiden neuvojen mukaista, että esitetään esim. työttömyyysjaksot siitä näkökulmasta, mitä ne ovat antaneet, eikä mitä negatiivista ne ovat merkinneet. Miksi omien vahvuuksien sanominen pitäisi tulkita niin, että se sama asia olisi jonkun toisen heikkous tai puute?? Heikko itsetuntoko tai omien taitojen epäily saa tällaista ajattelemaan?

Ja pitäisikö hoitovapaalta töihin palaavan sanoa haastattelussa että: "Olen kolme vuoden hoitovapaani aikana tipahtanut työelämän kehityksestä, en ole ehtinyt tai jaksanut seurata mitään ammattiini liittyvää. Minulla on parin vuoden univelat ja todennäköisesti lapseni sairastaa ainakin yhden flunssan vuodessa. Lisäksi työelämään palaaminen jännittää ihan kamalasti". Eihän siinä olisi mitään järkeä!

trayate8

Jos minulla olisi lapsia en osaisi näitä kaikkia asioita joita nyt osaan, ei olisi ollut aikaa syventyä. Siksi jo ihan nuorena päätin, ei lapsia, turhaan olisivat olleet monta vuotta vaan matkustelu ja muun hauskan tiellä . Nyt on aikaa matkustella, nauttia ihanasta ruoasta ilman että tarvitsisi miettiä tykkääkö siitä lapsi(lapset) vai ei. Viiniä ruoan kanssa ilman että kukaan sanoo: kuinka se nyt äiti-ihminen lounaalla viiniä juo. Voi valvoa kolmeen ja lueskella ihania kirjoja ja herätä sitten kun haluaa (joustava työ). En todellakaan vaihtaisi tätä väsymykseen ja stressiin. En. Jos miettii sitä että tarvitsee olla joku joka käy katsomassa kun on vanhus, niin tuota ongelmaa en usko olevan. Tuskin elän niin vanhaksi että tarvitsee kenenkään tulla katsomaan. Ja mikä kauheinta kun seuraa ihmisiä ympärillä.....Jotkut vievät lapsen lapsiaan mummolaan häikäilemättä hoidettavaksi, juuri kun näillä eläkkeelle päässeillä olisi vihdoin omaa aikaa. Moni on sanonut sitä, miten eivät kehtaa omille lapsilleen sanoa, että antakaapas vierailun tänä viikonloppuna olla. Kamalaa jos isovanhempia pidetään automaattisesti kerho/hoito paikkoina.....en varmaan itsekään pystyisi sanomaan omalle lapselleni (jos sellainen olisi) että pidän vaan lapset siellä kotonasi.

Xxxyz

Absoluuttisesti parempi siis ettet lapsia tee!
Vanhemmuus vaatii uhrauksia, joskus yllättäviäkin ja pitkäkestoisia.
Mutta kyllä se myös opettaa elämän hallinnan asioita, jos sen siltä kannalta osaa ottaa.
Varmaankin näitä taitoja voi oppia montaa tietä.
Minusta perheen parhaita puolia on jatkumo, tietää että on osa sukupolvien ketjua. Ja yhteisö ympärillä, niin, jos siitä tykkää niin perheestä semmoisen sitten luontevasti saa. Mutta jokaiselle omanlaisensa elämä!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat