Onnea ja riitaa, kannattaako jatkaa?

Kiskis

En ole voinut asiasta puhua kenenkään tutun kanssa, mutta kaipaan ulkopuolisen näkökulmaa suhteeni nykytilaan. Olemme lapseton kolmeakymmentä lähestyvä avopari ja yhdessäoloa on takana neljä vuotta. Suhteessamme on ollut alusta alkaen ongelmana epävarmuus seksielämässä (toistuvat erektio-ongelmat) sekä omalta osaltani ajoittainen huono itsetunto. Välillä nämä osa-alueet saadaan toimimaan moitteetta, mutta sitten taas romahtaa.

Rakastan miestäni ja olemme periaatteessa luonteeltamme hyvin samankaltaisia. Arki rullaa mukavasti ja pääosin tiimimme toimii. Pystymme jakamaan vaikeatkin asiat toisillemme. Olen alusta alkaen ollut liiankin herkkä kritiikille, jos se tulee omalta rakkaalta. Tällöin loukkaannun ja keksin vastaheittona jotain negatiivista hänestä. Tämä on ollut melkoinen kiistakapula suhteessamme ja miehen mielestä olen tästä syystä jälkeen jäänyt ja tyhmä. Alan syyttämään ja mollaamaan itseäni, enkä näe miehessä vikaa ollenkaan.

Mies on rauhallinen perusluonteeltaan, mutta riidellessä hän ei anna minun puhua loppuun, koska ääneni on "kälättävä". Tällöin sorrun hermostumaan ja provosoimaan. Mies on tällaisessa tilanteessa kerran huoritellut ja muutamia kertoja ottanut kiinni, paiskannut seinää päin, heittänyt tavaroita kohti ja ottanut kiinni kurkusta. Hän ei ikinä ole näistä pahoillaan vaan sanoo, että syy on minun. Riitojen syyt ovat pieniä, kuten kodinhoitoon liittyviä. Teen valtaosan kotitöistä ja hoidan kotia moitteetta. Mieskin tekee jotain pyydettäessä, mutta haluaisin tähän asiaan enemmän tasapuolisuutta. Asian esiinnostaminen johtaa yleensä riitaan. Minulla on meistä huonompi työaika, joten joinain viikkoina vain romahdan, kun tajuan käyttäneeni arki-iltoina viisi tuntia kodinhoitoon ja mies pyöreän nolla. Lapsihaaveet tuntuvat karisevan tämän myötä kokonaan pois.

Tämä on itselleni hämmentävää, koska hyvänä aikana tunnen olevani onnellinen hänen kanssaan, mutta tällaisen kärjistyneen riidan päätteeksi epäilen suhteeseen jäämistä. Myönnän, etten osaa riidellä rakentavasti läheskään aina ja haluaisin parantaa tapani. Se tuntuu kuitenkin todella vaikealta, kun mies kaataa riitojen alkamisen ja kaiken siihen liittyvän minun niskaan. Kaipaisin vastavuoroisuutta, jotta hän heräisi oman käytöksensä vaikutuksiin ja voisimme yhdessä opetella rakentavampaa asioiden hoitamista.

Mitä olette tästä mieltä? Olenko liian vaativa ja voinko syyttää tästä vain itseäni? Tuntuu kuin olisin umpikujassa, mutta päätöksiä pitäisi alkaa tehdä. Olen sekaisin tilanteesta: koen olevani todella onnekas, koska mies on ns. kunnollinen ja luotettava, mutta nämä riidat sekoittavat pääni sekä saavat pohtimaan kannattaako tässä enää jatkaa.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat