Osuvasti arvioitu kirja. Tuulen Varjo antoi odottaa paljon, mutta Enkelipeli ei valitettavasti täyttänyt odotuksia. Vetävä, miksei viihdyttäväkin, nopeatempoinen teos, joka kompastui omaan näppäryyteensä. Osa juonikuviosta oli liiankin ennalta-arvattava (David Martinin ja mystisen tornihuvilassa asuneen edeltäjänsä yhteys) ja lopun yliluonnollisuus voinee olla myös hätäratkaisu: Zafonin on ollut pakko kääriä paketti kasaan ja juonen aukot selitetään yliluonnollisuudella... Tai sitten en vain ymmärtänyt kokonaisuutta? Ihan nautittavaa viihdelukemistoa, muttei missään tapauksessa kahta tähteä enemmän arvoinen.

Nyt on sekä arvostelija että edellinen anonyymi kommentoija eksynyt polulta. Kuinka niin tapahtumat selitetään yliluonnollisuudella? Kaikkihan jätetään tavallaan täysin auki ja kirjan luonne huomioiden yliluonnollisuutta todennäköisempi selitys tapahtumille löytyy päähenkilön pääkopasta. Aivan selvästi tarkoitus on, että lukija jää pohtimaan, mitä oikeasti tapahtuikaan. Tämän kirjan kohdalla tämä pohdiskeleminen on jälkikäteen tavallista antoisampaa.